työajan kohdentamista, Mattilanniemi

Olen vältellyt ansiokkaasti koko kuukauden työajan kohdentamiskoulutusta. Tänään oli viimein pakko mennä, koska kohta pitää kohdentaa toukokuun työaika. Koulutus oli jotakuinkin koominen. Henkilöstöjohtaja ei saapunut paikalle, joten kouluttaja-raukka joutui vastailemaan kaikkiin kysymyksiin ja kommentteihin, vaikka soppa ei ole missään määrin hänen syytään.

Alkuperäinen ohjehan oli, että jokaiselle päivälle kohdennetaan 7h 15min työaikaa eikä mahdollisia vaihteluita merkitä. Lausuntokierroksen jälkeen linja lieveni ja nyt merkitsemme järjestelmään toteutuneet tunnit. Järjestelmä ei kuitenkaan hermostu, jos väittää esimerkiksi tekevänsä 25 tuntia töitä vuorokaudessa. Nerokasta! Kerättyjä tietoja käytetään kuulemma vain kustannuslaskentaan. Varmasti saadaan tällä systeemillä kustannukset kohdilleen! Joku valopää kysäisikin kokouksessa: ”Tuleeko sanktioita, jos valehtelee?” Ei kuulemma tule, joten tämähän on yhtä luotettava systeemi kuin vaalirahoitusilmoitus.

Koulutuksessa en päässyt kärryille, miten kohdennan oman työaikani. Räpläsin järjestelmää ja luin ohjeita mutta niistäkään ei ollut apua, joten lähettelin perään vielä vähän sähköpostia. Uskomaton sekasotku!

oikeita töitä (ei mulla) ja baarikaapin tyhjennystä

Viikonloppu meni varsin sosiaalisesti. Lauantaina aloittelimme Annin kanssa jo hyvissä ajoin ja jatkoimme Annan läksiäisiin. Annakin valmistuu ja tekee ainakin lokakuulle asti töitä. Outoa, kun ihmiset saa oikeita töitä! Läksiäisten ohjelmassa oli baarikaapin tyhjennystä, konvehtien syöntiä ja kirpparimeininkiä.

Annalta suunnistimme kampukselle Yläkaupungin yöhön. Lähinnä tuli rupateltua tuttujen kanssa ja selvisi, Astakin oli saanut oikean työpaikan. Lintsu sen sijaan ilmoitti, ettei voi nyt tässä elämäntilanteessa ostaa valokuvakehyksiä. Täh? Vastusteluista huolimatta raahasin Annin ja Lintsun kuitenkin museolle kuuntelemaan käsikelloja. Hih, aika hauskalta kuulosti mutta kellonsoittajat näyttivät varsin vakavilta.

Kampukselta jatkoin Jarkon luo katsomaan Euroviisuja. Ohjelmassa oli laulamista, asiantuntevaa kommentointia, hyviä eväitä ja muutama gin&tonic. Kun tämän vuoden kisat oli saatu maaliin, vanhojen euroviisujen kuunteleminen ja tilitys jatkuivat varhaiseen aamuun. Hyvät bileet oli, vaikka Venäjä voittikin ;-) Aamulla hauskinta taisi olla taksikuskilla, joka tajusi, että olen vasta menossa kotiin.

APO-valmistujaiset, Seminaarinmäki

Loppuviikko meni (deadlinesta huolimatta) kevätjuhlatunnelmissa. Ohjelmassa oli APOn viimeinen lähijakso. Keskiviikkona pidimme ryhmissä työpajoja ja torstaina istuimme luennoilla ja huovutimme.

Torstai-iltana oli aivan mahtava kevätjuhlaspektaakkeli Lozzilla. Ryhmät olivat tehneet ohjelmaa. Saimme nähdä muun muassa apolaisen tangon ja Irti APOsta -tukiryhmän.

Perjantaina oli oppimisryhmän viimein kokoontuminen, joka meni haikeissa tunnelmissa. Onneksi ruokana oli nauravia nakkeja.

APO-vuosi on ollut mahtava. Luulin etukäteen, että kyse on jostain tekopirteistä märehtimisestä ryhmissä. Enempää väärässä en olisi voinut olla! APO ei ollut teeskentelyä vaan oikeasti aitoa, mistä olen tosi yllättynyt.

Vuoden aikana kirjoitin 18 oppimispäiväkirjaa, luin 8 kirjaa, istuin luennoilla ja keskustelin oppimisryhmässä. Opin paljon itsestäni ja opettamisesta ja sain tietysti opettajan kelpoisuuden. Suosittelen lämpimästi kaikille!

Timo ja Anita vastailevat viimeisiin APO-kysymyksiin.

avaruudesta kampukselle

Viime viikko vierähti vähän muissa maisemissa eli Turussa. Tällä viikolla onkin tuntunut siltä kuin olisi avaruudesta tupsahtanut takaisin kampukselle. Yritän saada kasaan kongressipaperia. Se siirretty deadline on siis perjantaina. Väliin kiilaa vielä APO:n viimeinen lähijakso tänään, huomenna ja perjantaina.

Kevät ei ole mennyt ihan putkeen...

kevään akateemiset epäonnistumiset:
- paperini ei kelvannut journaliin
- en saanut yhtä toista paperia läpi EALE-kongressiin
- en päässyt ekonometrian kesäkouluun
- ja tämä uusikin paperi on niin keskeneräinen, että ahistaa

Ei kai tässä auta muuta kuin tehdä entistä kovemmin töitä. Ja noista kaikista vastoinkäymisistä huolimatta tiedekunnan valopäät (eli tiedekuntaneuvosto) nimittivät mut vielä vuodelle 2009 tohtorikoulutettavan virkasuhteeseen.