perjantaina, heinäkuuta 13, 2007

loma häämöttää

Huomenna alkaa loma. Ja se tulee kyllä tarpeeseen.

Olen tehnyt tutkimusta jostain vapun tienoilta asti sellaista vauhtia, etten ole ennen kokenut. Juhannuksena oli kongressipaperin deadline. Sen jälkeen piti kyllä vähän toipua mutta sain kuitenkin kaivettua vanhan ylikoulutusta käsittelevän paperin esiin. Tällä viikolla on ollut liiasta tutkimisesta johtuen jo vähän sellaiset jet lagia muistuttavat oireet: keinuttaa, huippaa ja oksettaa. Lisäksi ajatus menee välillä niin lujaa, ettei teksti ehdi mukaan. Ajoittain paperille onkin ilmestynyt vain sekalaisessa järjestyksessä olevia kirjainjonoja, jotka eivät muistuta mitään tuntemiani sanoja, vaikka päässä oleva ajatus on ihan selkeä. Eipä ole ennen sellaistakaan tapahtunut.

Talvella, kun oli vähän huonommassa kunnossa, en saanut oikein mitään aikaiseksi. Silloin uskoin, että tarvittaessa pystyn kyllä puristamaankin. Välillä tosin pelkäsin, että paineensietokykyni on iäksi mennyttä. Onneksi sitä tarvittavaa puristusta kuitenkin löytyi ja nyt oon tosi riemuissani, kun hommat ovat edenneet. Saa nähdä, minkälainen tuomio proffalta tulee. Noh, ensin kuitenkin lomaillaan.

Tämä taideteos on Mattilanniemen kävelysillan vieressä

Eli aivot narikkaan ja lomalle.

perjantaina, heinäkuuta 06, 2007

henkilökohtaista ja poliittista

Kotona kampuksella ei juuri käsittele oikeasti henkilökohtaisia asioita ja aika harvoin myös yleispoliittisia linjanvetoja. Nyt tulee kuitenkin poikkeus mutta se tarkoita, että blogin linja muuttuisi.

Jarkon blogin henkilökohtaisten tilitysten innoittamana ensin siis sitä henkilökohtaista.

Jos joku ei vielä tiedä, niin Lilja on muuttanut Helsinkiin. Oon tosi onnellinen, että hän löysi sieltä mukavan työpaikan ja fantastisen asunnon. Oon kuitenkin myös tosi surullinen siitä, että Lilja ei asu enää pyöräilymatkan päässä meiltä, ei juoruile mun kanssa Opinkiven saunan pukuhuoneessa kuin erityisinä juhlapäivinä eikä istu samoissa kokouksissa. Kohtalaisen kamalaa. Muuton innoittamina ja ahdistamina olemme pitäneet Liljan kanssa useammankin tilitysillan. Olemme pähkäilleet aikuistumista.

Mitä nyt käy, kun ei enää hengailla yhdessä Sohwilla eikä aiheuteta epäjärjestystä JYYssä?
Onko pakko aikuistua, jos ei haluu?
Onko aikuistuminen sitten kuitenkaan niin kamalaa? Ja sujuisivatko esim. työt hieman paremmin, jos hölmöilisi vähemmän?


En todellakaan tiedä.

Ja sitten poliittista. Changemaker-kaverini Hermanni kirjoittaa blogissaan Linkolamaisesta elämäntavasta. Hermanni on yleensä nero ja arvostan hänen ajatuksiaan suuresti. Nyt on kuitenkin ihan pakko kommentoida taantumapainajaisia. Hermannin mukaan ”suomalaiset jos ketkä ovat katsomon puolella; meitä ei uhkaa muu kuin taloudellinen taantuma (joka tosin porvareille tuntuu riittävän painajaisten aiheeksi)”. Tämä siis siinä yhteydessä, että maapallo ei kestä ihmisten nykyisiä elintapoja.

Minä taidan kuulua näihin porvareihin, jotka näkevät taloudellisesta taantumasta painajaisia. Pelkään taantumaa ensisijaisesti siitä syystä, että alhainen tai negatiivinen talouskasvu aiheuttaa työttömyyttä. Toiseksi julkisten palvelujen ylläpito käy varsin hankalaksi. En ole huolissani siitä, että sitten minulla ja kavereillani on vähemmän rahaa tai että ihmiset eivät voi kuluttaa miten haluavat. Taloudellinen taantuma johtaa siihen, että moni ihminen menettää työnsä ja toimeentulonsa ja pahimmassa tapauksessa yhteiskunnan turvaverkkokaan ei enää toimi. Siitä minä näen taantumapainajaisia.

maanantaina, heinäkuuta 02, 2007

apo-opintoihin

Olen varmaankin unohtanut mainostaa, että pääsin aikuiskouluttajan pedagogisiin opintoihin. Vaikka pääsykoe tuntui menevän erittäin huonosta, sain samat pisteet kuin viime vuonna. Tällä kertaa ne riittivät läpipääsyyn.

Opinnot alkavat syyskuussa ja kestävät ensi lukuvuoden ajan. Välillä on lähijaksoja ja välillä työskennellään itsenäisesti. Olen alustavasti lukaissut opinto-oppaan ja tullut seuraaviin (hätäisiin) johtopäätöksiin:

- kaameasti hommaa, 20 opintoviikon eteen saa kyllä tehdä aikas paljon töitä (luennot, oppimispäiväkirjat, opetus, kirja-arvioinnit)

- liika liikkuvia osia (verkkoympäristö, lukupiirit, oppimisryhmät, valinnaiset teemaryhmät), opinto-opas muistuttaa jonkun monimutkaisen kodinkoneen käyttöohjetta

- haa, osan kirjallisuudesta olen jopa lukenut tai ainakin nähnyt aikaisemmin

- Ihmetyttää, miksi jotkut yksinkertaiset asiat on yritetty tehdä monimutkaisiksi vääntämällä ne abstraktille tasolle. Kasvatustieteessä on olemassa myös oikeasti monimutkaisia ja abstrakteja asioita. Eikö voitaisi opiskella niitä, jos on tarpeen puhua monimutkaisesti?

- hmm, pitäis löytää jostain mulle mentori, 40 tuntia kontaktiopetusta ja kaks muuta mestaa, joissa vois käydä tarkkailemassa opetusta