joulu meni jo

Kaamean loppukiihdytyksen ja keskipakoisvoiman ohjaamana jouduin joululomalle niin vauhdikkaasti, etten edes tänne ehtinyt jouluterkkuja kirjoittaa. Noh, eipä hätää, koska vietän perinteisesti välipäiviä täällä työpaikalla. Perustelut ovat ennallaan. Ja hyvää joululomaa vaan kaikille!

Ja vinkiksi vielä: Jos tulee vierotusoireita, kun ei voi olla kampuksella, niin kannattaa kuunnella Joulu Seminaarinmäellä -levyä. Se on ihana joululevy. Tuttuja kulmia ja kampuksen jouluperinteitä löytyy Ylen Areenalta.

paloharjoitukset, liittokokous ja pääsihteerivalinta

Viikonlopun nurkilla tuli otettua pienet loppukiihdytykset ennen joulua. Totesin eilen illalla, että nyt viimein alkaa jouluvalmistelut, kun on saatu uusi pääsihteerikin JYY:lle. Toki töitä vielä riittää ja niitä teen mutta jospa tämä sosiaalinen ja poliittinen puoli vähän rauhoittuisi.

Perjantaina oli tiedekunnan pikkujoulut. Olimme Paviljongissa syömässä ja Nightwishin keikalla. Ilta alkoi kuohuviinitarjoilulla ja dekaanin puheella. Vuosi vuodelta ahistaa aina enempi jutut siitä, että tulostavoitteet on saavutettu, joten nyt pidetään pikkujoulut. Tämä firma on siis tuottanut tavoitteidensa mukaisen määrän liukuhihnamaistereita. En tiedä, mitä juhlimista siinä on.

Seuraavaksi oli ohjelmassa ruokaa. Rupattelimme mukavia ja riittävän punaviinimäärän innoittamina päädyimme tyttöjen kanssa jopa keskustelemaan ekonometrisista malleista. Ruoan jälkeen valuimme aika hitaasti konserttiin alakertaan. Porukkaa oli hirveästi ja lavalla asti ei näkynyt. Nightwish aloitti heti yhdeksän jälkeen mutta soitti kolme biisiä ja häipyi lavalta. Siinä vähän jo ehdittiin ihmetellä mutta pian kuulutettiin, että poistukaa rakennuksesta. Kipitimme lähimmästä ovesta pihalle palelemaan mutta palasimme pian takaisin sisälle. Ohjeiden mukaan olisi pitänyt ottaa takki ja poistua rakennuksesta. Eipä poistuttu, mikä oli ihan kannattava suunnitelma, koska konsertti jatkui lopulta. Noh, toivottavasti meidän työporukka ei joudu tositilanteeseen, koska sen verran hidasta eteneminen oli näissä paloharjoituksissa.

Lauantaiaamuna lähdin Helsinkiin Tieteentekijöiden liittokokoukseen. Ensin kuuntelimme Akavan puheenjohtajan ilmapalloteorioita. Aika paljon pystyy näköjään puhumaan, vaikka ei olisi mitään sanottavaa. Kokous meni muuten aika rennoissa merkeissä. Kun on tottunut äänestää rätkäyttämään SYLn liittarissa, ihmetytti hieman, miksi puheenjohtaja yritti viimeiseen asti sovitella. Syykin kyllä selvisi: kädennostoäänestys ei oikein onnistu, kun edustajilla oli kokouksessa enemmän kuin yksi ääni (mulla oli kolme) ja ihmisellä on vain kaksi kättä. No joo, ehkä tuohon olisi nyt jonkun kikan keksinyt.

Eilen valittiin ylioppilaskunnalle uusi pääsihteeri. Edustajisto äänesti tehtävään Minna Hautamäen heti suoraan ensimmäisellä kierroksella. Onnittelut Minnalle valinnasta ja onnea tulevaan tehtävään! Olen ollut Minnan kanssa tekemässä JYYn strategiaa ja arvostan suuresti hänen näkemyksiään ja vuorovaikutustaitojaan, joten hyvältä näyttää.

Valinnan jälkeen kokoonnuimme tietysti Sohwille. Ihmetystä herätti taas kerran syksyn erikoisuus: huono palvelu. Osa harkitsi jo kantapaikan vaihtoa. Mä en uskaltanut mennä edes baaritiskille, koska siellä on mulle vaan räyhätty koko syksy. Illan aikana saimme onneksi vastauksen meitä kaikkia askarruttaneeseen kysymykseen: Mitä Juha Koskinen aikoo seuraavaksi tehdä? Tosi oli taas kerran tarua ihmeellisempää, kun Juha yllätti meidät kaikki kertomalle, että aikoo hakea lääkikseen.

APO-viikko, Seminaarinmäki

Tämä viikko on kulunut vauhdikkaasti. Maanantaina alkoi aikuiskouluttajan pedagogisten opintojen lähijakso ja siellä vierähti torstaihin asti. Lähijakso oli oikein mielenkiintoinen. Opin kaikkea uutta muun muassa voimauttavasti valokuvasta, tarinallisista menetelmistä ja Mezirowista. Oppimisryhmässä oli taas kerran meluisaa ja hauskaa. Hyvä niin.

Lintsasin lähijaksolta sen verran että kävin hammaslääkärissä, jossa käsittely kyllä kovenee joka kerta. Vieläkään ei aukea leuat kunnolla. Terveisiä taas sinne YTHS:lle!

Tänään oli perinteinen Kesäyliopiston hallituksen joululounas. Ruoka oli hyvää.

edustajiston järjestäytymiskokous ja JYYn pikkujoulut

Pari päivää on vierähtänyt perinteisissä merkeissä eli juhliessa. Ensin keskiviikkona oli uuden edustajiston järjestäytymiskokous, jossa edustajisto valitsi ylioppilaskunnalle puheenjohtajaksi Tiina Juujärven. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Olli-Pekka Koljonen. Hallitus vaikuttaa oikein toimivalta ja pätevältä porukalta. Onnittelut kaikille valituille!

Oppositiokin oli hyvin valmistautunut kokoukseen ja esitti hallitusehdokkaille kiperiä kysymyksiä. Puheenjohtaja joutui kommentoimaan omaa kannatustaan vaaleissa. O-P sai nimittäin 12 ääntä. Paras vastaus kysymykseen olisi kyllä ollut, että 12 ääntä on kuitenkin merkittävästi enemmän kuin Jarkon aikoinaan saamat viisi ääntä. Kokoomusopiskelijoiden Janne ”Sovinisti” Pitkänen joutui vastaamaan tiukkoihin tasa-arvokysymykseen ja päästi suustansa jo legendaariseksi muodotuneen lausunnon:

”Kyllä mä tykkään naisista ihan yhtä paljon kuin miehistä. Tai ehkä naisista jopa vähän enemmän.”

Eilen raahauduin muutaman mutkan kautta Opinkiven saunalle, jossa oli tarjolla glögiä ja loistavaa seuraa. Alkuilta kului kuulumisia vaihtaessa. Kun Henna ja Matti oli viimein nähty telkkarissa, vaihdoimme Ilokiven puolelle. Ohjelma alkoi väittelyllä sotaveteraanien ja poliitikkojen tärkeysjärjestyksestä. Miss Jyväskylä pärjäsi loistavasti Jarno Miettistä vastaan.

Ilta kului aika perinteisissä merkeissä: tanssittiin, tiliteltiin, puitiin pääsihteerivalintaa ja lopuksi tietysti kyseltiin, että kumman kaa. Tilitykset olivat ajoittain aika hämmentäviä ja niin perusteellisia, että Anneli hääsi meidät vessasta ulos, kun tilitys vain jatkui ja jatkui. Vaikeimmaksi ja suosituimmaksi kysymykseksi kumman kaa -osiossa osoittautui: Juho Kankaala vai Heikki Sivonen?

Malja JYYn vahvoille naisille, Lilja ja Kirsi näyttävät esimerkkiä

Pääsin viimein kotiin kolmen jälkeen. Olin pesemässä hampaita, kun puhelin rupesi metelöimään. Jarkko soitti. Kirosin siinä mutta sain kuitenkin vastattua. Puhelimesta kuului vain kaamea huuto: "LILJA!" ja sitten luuri korvaan. Joo-o, toivottavasti olette kumpikin kunnossa.

opiskelija on asiakas, MaE

Tiedekuntamme ainejärjestön kopo-vastaava kirjoitti ainejärjestön lehteen kirjoituksen: ”Opiskelija on asiakas”. Jutussa kopo-vastaava vertaa opiskelua parturissa käyntiin. Olin oikeasti aika järkyttynyt, kun tuon jutun luin. Kirjoitus on saanut aikaan kohtalaisen keskustelun täällä kahvipöydässä ja muutenkin. Samaa teemaa sivuttiin myös JYYn strategiakeskustelussa, joten tässä muutamia kommentteja molemmista keskusteluista…

Opiskelija ei ole asiakas, koska hän ei maksa opiskeluistaan (joojoo, veroja tietty myöhemmin) samalla tavoin kuin asiakas! On hyvin vaarallista lähteä määrittelemään opiskelija asiakkaaksi, koska siitä ei ole kovin pitkä matka oikeisiin hintalappuihin.

Oppiminen on yliopistossa opiskelijan omalla vastuulla – tai ainakin pitäisi olla. Ei opiskelu ole mikään kuppi kahvia, jonka voi kaataa suusta alas. Jos sellaista on tullut yliopistosta hakemaan, niin on kyllä ihan väärässä paikassa. Opiskelija on yliopistoyhteisön jäsen ja itse vastuussa oppimisestaan.

Keskustelin aiheesta myös APO-mentorini kanssa ja hän oli sitä mieltä, että asiakaslähtöisellä ajattelutavalla voi olla annettavaa yliopisto-opetuksessa ja sen kehittämisessä. Palautejärjestelmien käyttöönotto ja opiskelun etenemisen esteiden poistaminen ovat hyviä esimerkkejä.

Yliopisto-opintojen tavoite ei kuitenkaan ole opiskelijan tyytyväisyys vaan oppiminen. Sen takia täällä ollaankin (ainakin toivottavasti) enempi kiinnostuneita opiskelijoiden oppimisesti kuin asiakastyytyväisyydestä. On aivan varmaa, että kaikki opiskelijat eivät ole tyytyväisiä, jos opettaja esimerkiksi vaatii paljon ja yrittää töniä opiskelijoita pois omalta mukavuusalueeltaan. Silloin opiskelijat kuitenkin oppivat.

Lisäksi eräs professori on kuulemma sanonut, että kandi- ja maisteriopiskelijat ovat asiakaskontekstissa kyllä ihan bulkkia ja jatko-opiskelijat ovat avainasiakkaita. Että vähän kannattaisi miettiä, mille linjalle lähtee opiskelijoiden edunvalvonnassa!


Yliopisto haalii uusia "asiakkaita" hienolla Abioppaalla, jossa minäkin irvistelen. Esite on kyllä ihan hieno mutta en tajua, mistä esitteen tekstit on oikein revitty. Meidänkin tiedekunnan kohdalla on ihan epärelevanttia höpinää ja oppiaineita ei edes esitellä. Mun suuhun on laitettu kohtalaisen töksähtelevä tekstinpätkä. Eivätkö abit osaa lukea pää- ja sivulauseista muodostuvia virkkeitä?

Jytten 40-vuotisjuhlat, Nikolainsali

Perjantaina oli vihdoin Jyväskylän yliopiston tieteentekijöiden synttärit. Onhan niitä tässä jo koko syksy suunniteltukin. Juhlat eivät olleet kovin isot mutta ehkä juuri siksi aika loistavat. Juhlia vietettiin 60-luvun hengessä. Professori Paula Määttä piti oikein osuvan juhlapuheen. Ruoka maistui ja musiikkiakin riitti.

Illan aikana selvisi, että:

- 60-luvun hiuspanta painaa ikävästi kalloa (vieläkin sattuu).
- Saija on henkisesti kuuskytlukulainen ja kampauskin sopi oikein loistavasti.
- kenkälaatikkoassistentin tehtäviin kuului aakkostaa professorin lähdeluettelokortteja kenkälaatikossa.
- Juhani Siljon ja Ain’Elisabet Pennasen kirjeenvaihtoon käyttämä kivenkolo pitää suojella.
- Olga oli kolme vuotta ylimääräistä töissä ja on nyt ollut jo 17 vuotta eläkkeellä.
- Heli Pekkala on Sari Pekkalan äiti.
- kukaan ei ole koskaan keksinyt antaa Esa K:lle purkillista siirappia pikkujoululahjaksi.
- superjuristi Santanen on laittanut Suomen valtion polvilleen.
- matkakeskuksen taksitolpalta pääsee vartissa kotiin mutta Väinönkadulta kotimatka kestää puolitoista tuntia.

Kiitokset hilpeistä juhlista!

Riikka ja Kirsi juhlatunnelmissa

tosi kodikasta kampuksella

Eilinen oli rankka päivä. Tänään työpäivä on mennyt lähinnä toipumiseen – niin ja hammaslääkärissä istumiseen. Ja ei sattunut yhtään vaikka kaks hammasta porattiin maan tasalle. Terkkuja vaan YTHS:lle!

Eilen meillä tosiaan oli sitä kuuluisaa pakollista jatko-opintoseminaaria ja siellä mun oma esitys. Olin hieman huonosti valmistautunut ja esitelmän analyysitkin oli vanhoja (kesäkuulta), joten siihen nähden meni hyvin. Puhuin siis vastavalmistuneiden maistereiden muuttoliikkeestä, joka oli kuulijoiden mielestä kiinnostava aihe. Esitin alussa toiveen, että saisin ensi puhua ensin ja kommentit käytäisiin vasta esityksen jälkeen. Esitykset nimittäin vähän venähtävät, jos koko ajan kommentoidaan. Professorit näyttivät lähinnä hämmentyneiltä, kun esitin toivomukseni. Palautetta tuli tutkimusongelman muotoilusta, mallista ja muuttujien valinnasta eikä aina ihan rakentavaan sävyyn. Noh, hommia siis vielä riittää.

Illalla oli tämän edustajiston viimeinen kokous, jossa käsiteltiin budjetti ja strategia. Jouduin esittelemään strategiaa mutta hyvä oli esitellä, kun tuotos on niin hyvä. Strategiasta ei käyty kovin vauhdikasta keskustelua, mikä on hieman harmillista. Toivottavasti strategia tulee kuitenkin ihan oikeasti käyttöön!

Kokouksen jälkeen jatkettiin Sohwille. Siellä kävi sellainen harmillinen takaisku, että sain tuplapunaviinin vaikka tilasin vain normaalin. Sohwilla tuli myös hieman palautetta, ettei täällä blogissa ole riittävästi juoruja. Se on kyllä niin totta ja johtuu lähinnä siitä, että olen tehnyt töitä tänä syksynä. Onneksi tässä alkaa pikkujoulukausi ja muutenkin kaikkea mukavaa ohjelmaa on tiedossa, joten yritän olla tarkkaavaisempi juorujen suhteen. Saa nähdä, miten töille käy.

vieraana kampuksella

Terveiset Helsingistä! Olen täällä KAVA:ssa mikroekonometrian kurssilla. En siis todellakaan ole kotona kampuksella. Ei oo omaa mukia, ei työpöytää eikä edes työkavereita. Tuntuu hieman siltä, etten kuulu tänne. Toisaalta on hauskaa vaihtelua notkua Economicumissa, jossa tehdään kansantaloustieteilijöitä. Melkein jokainen käytävällä liikuskeleva tyyppi näyttää jo kaukaa ihan kansantaloustieteilijältä. Näytänköhän mäkin?

Kurssilla olen oppinut, että CIA tarkoittaa conditional independence assumption. Opin myös, että empiriisessä tutkimuksessa ei voi ikinä olla varma, onko malli oikea. Siinä ei auta muu kuin kestää tai ryhtyä teoreetikoksi. Näin tänään myös Jarkkoa ja juttua riittikin koko illaksi. Kuulin hilpeitä (osittain aika vanhojakin) tarinoita.

Vaalit sitten menivät ja ilmeisesti hallitusneuvottelut alkoivat. Mahtavaa, kun homma on uusilla kyvyillä ihan hallussa ja mun ei tartte tehdä mitään. Kokoomusopiskelijat nappasivat yhden lisäpaikan, mikä on mainio juttu. Onnittelut kaikille uusille edaattoreille ja vinkiksi: kun antaa pikkusormen, se vie koko käden.

vuoden vanha blogi

Vähän vierahti tuosta viime viikon kirjoituksesta. On ollut niin paljon muuta kirjoitettavaa, ettei oikein ole ollut sanottavaa. Se kuitenkin pitää tänne kirjoittaa, että viime viikolla oli tämän blogin synttärit. JEE! Kokonaista yksi vuosi tuli täyteen. Odottelin myös hieman lumentuloa, koska vuosi sitten tarina alkoi juuri ensilumesta kampuksella. Tänään tuli sitten luntakin.

Vuoden aikana tänne on kertynyt 89 kirjoitusta. Tämä on 90. juttu. Kommenttiosastolle on kirjoitettu 106 kommenttia eli keskimäärin 1,2 kommenttia per juttu. Eniten kommentteja kerääntyy aina juoruosaston oheen.

Kiitokset kaikille lukijoille ja kommentoijille!


Viime viikolla ja tällä viikolla on voinut äänestää edustajistovaaleissa. Mä en oo vielä äänestänyt, joten täytyy hoitaa se pikapuoliin. En ole millään löytänyt sopivaa ehdokasta. Listan tiedän ja naista haluaisin äänestää. Lisäksi ehdokkaan pitäisi vastustaa kaikenlaisia lukukausimaksuja ja ajaa JYY:n liittymistä OLL:iin. Jarkko Seppälä ois niiku samoilla linjoilla mutta en nyt voi kyllä sitä äänestää - jo ihan vedonlyönnin takia.

Lähden ensi viikoksi Helsinkiin koirakouluun jatkokurssille. Muistaakseni olen tännekin kirjoittanut, että minut saa sinne takaisin vain kantamalla. Olenkohan ihan viisas, kun lähden sinne ihan vapaaehtoisesti?

tutkijanelämää, MaE

Yksi tutkimuspaperini täyttää tässä kohta kolme vuotta, joten olen päättynyt saada sen viimein valmiiksi. Noh, en nyt ihan kolmea vuotta ole samaa paperia kirjoittanut mutta samasta teemasta eri versioita kylläkin. Onneksi viime aikoina on ollut aika vähän oheisohjelmaa, joten olen jopa ehtinyt keskittyä paperin kirjoittamiseen.

Outoa tässä hommassa on, että unohdan huomattavan määrän asioita, kun keskityn tutkimukseen, vaikka sekalaisia menoja on huomattavasti vähemmän. Olen muun muassa unohtanut palauttaa kirjaston kirjat ja maksaa laskut. Ilmeisesti on päänsisäinen kovalevy ollut kovassa käytössä.

Lisäksi olen ihmetellyt, miten paperin viimeisten rivien kirjoittaminen voi olla niin uskomattoman vaikeaa. Vaatii ihan hirveää puserrusta saada homma rutistettua loppuun. Vein tänään paperin proffalle luettavaksi mutta keksin koko ajan lisää asioita, joita pitää vielä tarkastaa.


Sosiaalinen elämä on tosiaan ollut viime aikoina hiljaisempaa mutta onneksi marraskuussa on meidän tieteentekijöiden yhdistyksen 40-vuotisjuhlat. Minun hommakseni (hallituksen nuoremmasta päästä) tuli kutsukorttien askartelu ja postitus. Hih, koulutusta vastaavaa työtä.

irrallisia huomioita

Oon kirjottanu viime aikoina APO:n oppimispäiväkirjoja ja tuntuu, että ihan pienestä ajatuksenpoikasesta pitää löpistä sivutolkulla. Senpä vuoksi en nyt löpise vaan heitän nämä muutamat huomiot ilman tilittelyä.

Tänään oli Wilhelmiinan minestroonikeitossa tilliä. Tilli ei sovi siihen ruokaan.

Olin tuossa joku viikko sitten kokoomusopiskelijoiden saunaillassa. Siellä oli paljon uusia kykyjä, joista kaksi jäi erityisesti mieleeni. Eräs tyttö, joka oli tosi harmissaan, kun ei tullut saunakamppeita mukaan. Kertoi, että saunoo kyllä muuten aina. Samaan seurueeseen kuului myös eräs nuori mies, joka tykkää Euroviisuista. Mitäs luulet, Jarkko, tarvitaanko meitä vielä tuossa yhdistyksessä?

Ootteko nähny uusimman Tiedonjyvän kansikuvan? On muuten aika pelottava. Tuunanen, Maarit Valo ja pääsihteeri haravoivat iloisesti.

Jossain keskustelussa tuli esille: mitä järkeä on tuloksellisuusohjelmassa ja palvelukeskuksissa, kun yliopistolakia ollaan muuttamassa? Lakimuutoksen myötä yliopistolla ei ole enää virkamiehiä vaan työsopimussuhteisia työntekijöitä. Silloinhan me kaikki voidaan saada potkut eikä mitään tuloksellisuusohjelmia ja palvelukeskusvirityksiä tarvita.

Niin, ja vielä tuli mieleen, että Simo Pöyhönen on ehdolla edustajistovaaleissa.

strategia ja vaalit, JYY

JYY:n strategiaprojekti alkaa kääntyä loppusuoralle - onneksi! Viime viikolla saimme jonkinlaiset versiot kasaan ja luonnos lähetettiin luottamushenkilöille ja työntekijöille kommentoivaksi.

Mun vastuulla oli kirjoittaa JYY:n palveluista. Huh huh. Se oli aika paha homma, koska palvelut ovat aikas keskeinen juttu. Kirjotin aika lyhyesti ja tavoitteiden muotoilukin jäi vähän vaiheeseen. Odottelen mielenkiinnolla kommentteja. Toivottavasti saadaan siihen vielä lihaa luiden ympärille ja tavotteita terävöitettyä.

Voi kuitenkin olla, että strategian kommentointi jää vähemmälle, kun vaali lähenevät. Lievää vaalitunnelman kohoamista on jo ollut havaittavissa.

Juttelin tällä viikolla muutaman kaverini kanssa - ja vähän olen ihmetellyt, että eikös me ollakaan kavereita. Yhdellä on herneenpalko nenässä ja toisella pinna kireellä. Linjasin tossa just keskiviikkona, etten kohta puhu enää kelläkään, jos kavereiden kanssa jutteleminen on nykyään tällaista.

Noh, vaalit on aina vaalit ja pieni hermostuneisuus on jopa tarpeen mutta onneks mä saan tällä kertaa vain naureskella takapenkillä. Niin, ja onhan mulla yks ääni kuten kaikilla muillakin JYY:n jäsenillä.

opetusta, opintoja ja opinto-opasta

Saimme viime viikolla metodiopintojen harjoitukset onnistuneesti päätökseen. Keskustelut olivat mielenkiintoisia ja toivottavasti opiskelijoille jäi mieleen jotain ideoita omiin seminaaritöihin. Yritin kertoa määrällisen ja laadullisen tutkimuksen erilaisista lähtöoletuksista mutta luulen, että osa porukasta on edelleen sitä mieltä, että laadullinen tutkimus on humpuukia. Ehkäpä aineopintojen seminaarityöt eivät ole riittävän vakuuttavaa opetusmateriaalia.

Torstai ja perjantai hujahti APO:ssa. Oppimisryhmämme keskusteli kiivaasti läsnäolosta ja sen pakollisuudesta. Itse olin keskustelussa lintsarien puolella mutta ymmärrän nyt ehkä hieman paremmin, miksi jotkut pitävät läsnäolopakkoa perusteltuna ratkaisuna. Tämän lukuvuoden APO-HOPSini alkaa täsmentyä, mikä helpottaa oloa.

Viime viikolla oli myös palaveri kansantaloustieteen opetussuunnitelmasta. En päässyt tuohon palaveriin, joten nyt kirjotan ihan toisen käden tietojen varassa. Olimme aiemmin tehneet sellaisen huomion, että kurssien määrää olisi syytä karsia, koska meillä on niitä aika paljon. Palaverissa ei kuitenkaan oltu sitten ryhdytty karsintapuuhiin vaan lähinnä lisäilypuuhiin.

Oon tästä opetussuunnitelmaprosessista ihan pihalla, kun lähtöajatukseni ovat niiin kaukana monien muiden näkökulmista. En ymmärrä, miksi opinto-oppaassa ainoa liikuteltava yksikkö on kurssi ja miksi tietty kurssi sisältää tietyt asiat. Olen ilmeisesti vielä sen verran aloittelija, etten ole löytänyt niitä kansantaloustieteen pyhiä kirjoituksia, jotka kertovat, mitä kursseja on ehdottomasti opetettava ja mitä näkymätön käsi on määrännyt näiden kurssien sisällöksi. Täytyy jatkaa etsimistä...

opetusvideo, Agora

Eräs APO-opintojen hauskuus on oman opetuksen videointi, jota olen tällä viikolla harrastanut. Meinasin ensin vaipua epätoivoon käytännönjärjestelyissä mutta onneksi sain veljeni videokameran lainaksi, joten tekniikka on pelannut.

Olen opettanut tällä viikolla metodiopintojen harjoituksia, joissa perehdymme erilaisiin tapoihin tehdä tutkimusta. Opiskelijat ovat miettineet vastauksia harjoitustehtäviin ja arvioineet vanhoja seminaaritöitä. Minä olen lähinnä paasannut ja yrittänyt auttaa opiskelijoita jäsentämään erilaisia tutkimuksia.

Tätä paasausta on siis nyt videolla 2 x 60 min. Jouduin harjoituksissa puolustamaan laadullista tutkimusta, jota en ole päivääkään tehnyt. Eräs opiskelija kysyi myös, että kuuluuko mielestäni johtaminen yliopistoon. Välillä jo ehdin kiroilla, että kommenttini menevät videolla. Vielä en ole videoita katsellut mutta kaipa sekin pitää hoitaa.

Niin, ja tänään muuten kaksi opiskelijaa lähti luennolta kesken pois, koska oli kuulemma tilintarkastuksen maraton menossa. Enpäs olekaan moista nimeä Kauppakadun approbaturista vielä kuullut.

Ja muuten, APO on vähän niinkun HIV. Kirjoitan aina, että APO-opinnot, vaikka tuo viimeinen O tarkoittaa, että opinnot. Pitäisikö siis kirjottaa, että AP-opinnot?

Proffat yllättää, MaE

Pari viime viikkoa on ollut yllätyksiä täynnä – noh, ei oikeesti. Proffat ovat vaan yllättäen olleet varsin aktiivisia.

Professori A antoi minulle palautetta tutkimuspaperistani. Palaute oli tosi rakentavaa ja juuri sopivalla tasolla. Vähän vaan rupesi ahdistamaan työmäärä, joka vielä tarvitaan. Olen kuitenkin jo tosi kauan vääntänyt sitä paperia.

Professori B ilmaantui työhuoneeseeni ja kysyi: ”Mitenkäs sinun syksysi on lähtenyt käyntiin?” Hämmennyin tästä yllättävästi aloituksesta. Kävimme läpi tutkimuksen etenemistä. Jostain pitäisi keksiä aihe uuteen paperiin ja toivoin, että professori B voisi minua tässä asiassa jelppiä. Kommentti asiaan oli kuitenkin todella hämmentävä: ”Sinulla näyttää nyt olevan hommia, että tee niitä vaan ja onhan sulla ne pedagogiset opinnotkin”.

Jatko-opintoseminaari alkoi viime viikolla. Professorit A, C ja D olivat ilmeisesti päättäneet, että nyt alkaa ryhtiliike. Seminaaritapaaminen alkoi siis siten, että professori A ilmoitti, että läsnäolo seminaarissa on pakollista. Kyselin siinä sitten, että mitäs tämä nyt on ja sain vastaukseksi yleviä perusteluja: yhteisöllisyys, oppiminen ja toisten tukeminen. En käsitä, miks meidän harkintakykyyn ei voinut luottaa sen verran, että ois vaan esittänyt nuo hyvät perustelut ja sanonu, että osallistuminen on tärkeää.

Professori C istui seminaarin jälkeisenä päivänä kahvipöydässä ja kommentoin sille, että ei mennyt ihan putkeen se seminaari. Vastaus oli ihan odottamaton: ”Älä sinä siitä stressaa”. Voi *******! Kai siitä nyt jonkun muun pitäis ennemmin stressata. Toin esille oman näkemykseni, että tuollainen pakottaminen kertoo minulle, että professorit eivät luota arvostelukykyyni. Ja vastaus siihen oli, että nii-in.

Mikä on sellainen työpaikka, jossa työkavereihin voi suhtautua tällä tavalla? Miksi proffat luulevat, että motivaationi ja järkeni ovat seiskaluokkalaisen pojan tasolla?

BB-kisa on ratkennut!

Pari viikkoa sitten käynnistynyt Big Brother JY -kisa on nyt saatu päätökseen ja äänet on laskettu.

Ylivoimaisella äänivyöryllä taloon valittiin:

Opintotuen Saija Kyllönen
Ilokiven ”kakskolmeviis” Kari
kandidaatti Vahvanen

ja tasan 2 ääntä per naama saivat ja sen myötä taloon joutuvat:

rehtori Aino Sallinen
Tuomas
Kirsi
Signe

nerokkaiden perustelujen ansiosta taloon pääsivät myös:

koposihteeri Perttu, koska talossa pitää olla joku, joka käsitti maksaa laskunsa ennen prokkiksen alkua

Kiril Mattila, koska talossa on kuitenkin niitä, jotka pitää itteään "pelimiehenä", joten Kiril vois sit tutkia ja analysoida niitä

Toni Peltonen, koska aina yksi totuudentorvi taloon tarvitaan

vararehtori Matti Leino pyöräilykypärässä, charmantti seuraihminen, solidaarisuuden ja logiikan äänenkannattaja

ja oma ääneni menee professori Jaakko Pehkoselle, joka ei kestä kolmea varttia pitempiä palavereita – haluisin nähdä, miten Jaakko kestää edes viikon talossa


Olisko siinä kakstoista? Aika vauhdikasta menoa luvassa - vai mitä?

Onnittelut valituille! Ja kiitokset kaikille kisaan ja keskusteluun osallistuneille!

pari kuvaa ERSAsta

Taisin joskus lupailla kuvia ERSA-reissusta. Tässäpä muutamia...

RSAI:n (Regional Science International) entisiä ja nykysiä puheenjohtajia: Lay Gibson, Kingsley Haynes, Yoshiro Higano, Peter Nijkamp, Bob Stimsom (Lakumix-fani) ja Roger Stough. Paneelikeskustelun puheenjohtajana Antoine Bailly. Keskustelun aiheena on Regional Science in changing world.

Kongressin virallinen illallinen järjestettiin Sorbonnessa. Kiitospuheet pidettiin ja palkinnot jaettiin mahtavassa auditoriossa.

Sanna-Mari ja Sanna-Marin latvialainen kaveri.

Anu ja illallinen. Kuvassa myös kuuluisa kurkkukeitto-tzatsiki-votka (vihreä snapsilasi).

Virallisen ohjelma lisäksi ehdimme toki organisoida myös epävirallista ohjelma. Tässä työkaverini Tuomo ja crème brûlée.

BB-kisasta vielä sen verran, että äänestysaikaa on maanantaihin asti, joten vielä ehtii osallistumaan. Muistuttaisin, että ihan kaikkia yliopistolla pyöriviä henkilöitä voi äänestää - ei ainoastaan mun kavereita tai JYY-aktiiveja. Nyt siis rohkeasti omat suosikit listalle!

Apo-opintojen lähijakso, Seminaarinmäki

Tämä viikko on mennyt kaukana arkitodellisuudesta. Aikuiskouluttajan pedagogiset opinnot eli APO-opinnot alkoivat. Olen istunut luennoilla, keskustellut, tilitellyt ja nauranut. Luentojen lisäksi meillä oli toiminnallisia harjoituksia ja oman oppimisryhmän sessioita. Meidän ryhmä vaikuttaa tosi ihanalta.

Toinen kouluttajista sanoi viikon mittaan monta kertaa, että yliopistossa ei opi ajattelemaan. Se jäi kaivelemaan aikas pahasti. Omasta mielestäni olen oppinut yliopisto-opintojen aikana ajattelemaan jopa niin perusteellisesti, että olen itsekin ihmisenä muuttunut. Hmm… onkohan mua sittenkin huijattu?

Viikkoa täytyy tässä vähän sulatella ja sitten pitää jo ryhtyäkin hommiin. Hommat: oppimispäiväkirja, HOPS, lukupiirikirja, videointi ja mentori.


BB-kisasta sen verran väliaikatietoja, että kommenttiosastolla olevien henkilöiden lisäksi on äänestetty Kiril Mattilaa. Kirilin valintaa perusteltiin sillä, että talossa on kuitenkin pelimiehiä ja Kiril voisi niitä sitten analysoida. Yhteensä on ehdotettu 11 eri henkilöä, joten vielä on hyvät mahdollisuudet saada oma suosikki kisaan mukaan.

Big Brother, JY

Uuden lukuvuoden kunniaksi täällä Kotona kampuksella potkaistaan käyntiin kilpailu:

Kenet yliopiston henkilökunnasta, opiskelijoista tai muuten vaan kampuksella notkuvista tyypeistä haluaisit nähdä BB-talossa?

Voit ehdottaa suosikkejasi kommenttiosastolla, sähköpostilla, mesessä, puhelimitse tai livenä, kun tavataan. Jokainen saa ehdottaa enintään kolmea henkilöä.

12 suosituimman tai parhaiten perustellun henkilön lista julkaistaan täällä ma 24.9., joten äänestysaikaa on pari viikkoa.


Tällä viikolla olemme lisäksi repineet huumoria jatko-opiskelusarjakuvista. Kiitos Annille superhauskasta vinkistä!

ERSA 2007, Cergy

Pääsimme eilen kohtalaisen sujuvasta kotiin Pariisista. Syksy ja sen myötä fuksit olivat reissun aikana vallanneet kampuksen.

Järjestelyt Pariisissa vastasivat odotuksia eli homma ei juuri toiminut. Ohjelmaan oli tungettu sekaisin kaikki abstraktit, jotka oli lähettetty tammikuussa. Alkupuolella kongressia sessioissa oli yleensä yksi tai nolla esiintyjää mutta kuitenkin runsaasti yleisöä. Loppua kohden esiintyjiä oli paremmin paikalla mutta yleisöä ei enää napannut, koska ikinä ei voinut etukäteen tietää, mitä sessiossa tapahtuu.

Plenumit olivat ihan hyviä – ainakin siltä osin, kun niitä kävin kuuntelemassa. Sain myös muutamia uusia ideoita ja oli jännää nähdä livenä tyyppejä, joiden ajatuksia oli lukenut. Lounaat olivat onneksi ihan kunnollisia: paahtopaista tai kanaa ja monenlaisia salaatteja. Illallinen perjantaina sen sijaan oli rimanalitus. Eipä paljon naurattanut kippailla seisten pikkuruisesta lasista erittäin järkyttävää kurkkukeitto-tzatsiki-votka –yhdistelmää.

Perjantaina juuri ennen illallista oli mun eka esitys korkeakoulujen kaikista ”ylimääräsistä” palveluista. Esitys ei mennyt kovin hyvin. Enkku ei sujunut mutta toisaalta eipä siellä oikein kuulijoitakaan ollut. Session kaksi muuta paperia eivät liipanneet edes läheltä mun aihetta. Italian keskuspankin jamppa esitteli italialaisten asenteita ja yks japanilainen kertoi valtionyritysten yksityistämisestä. Yleisöä oli ruhtinaalliset 5 henkeä – kaikki japanilaisia! Niin, ja lisäks yksi kreikkalainen setä, joka tulee aina juttelemaan, vaikka en ymmärrä hänen enkku-saksa-kreikka -sekoituksesta mitään.

Toinen esitys oli ohjelmassa lauantaina iltapäivällä muuttoliikesessiossa. Mun paperi käsitteli maistereiden muuttoliikettä. Jouduin aikas kovatasoiseen seuraan. Minun lisäkseni sessiossa esiintyivät Gunther Maier, Uwe Blien ja Peter Nijkamp, joista kaksi ensimmäistä on varsin nimekkäitä tutkijoita ja viimeksi mainittu jotakuinkin guru. Oma esitys meni ihan hyvin ja sain kannustavaa palautetta.

Kuvaraporttia reissusta luvassa lähiaikoina…

ERSA 2007, Paris

Tyopaivat ennen reissua menivat niin vauhdilla, etten kerinnyt raportoida. Taalla sita nyt ollaan mutta tuo Pariisi on kylla huijausta. Kongressi on todellisuudessa Cergyssa, joka on yli puolen tunnin junamatkan paassa Pariisista. Majoitumme kuitenkin Pariisissa, joten on pyoritty myos siella - tai oikeastaan enimmkakseen siella. Toistaiseksi sessiot ovat olleet sekalaisia mutta ruoka hyvaa. Omat esitykset ovat viela edessa.

ohjausta, osa 500

Viime viikon torstaina sain proffalta ohjausta. Kyseessä ei ole osa 500 sen takia, että se olisi 500. kerta, ei tosiaankaan. Tällä kertaa piti nimittäin laskea 500 kertaa sataan ennen kuin kykenin aiheesta tänne kirjoittamaan.

Kesälomalle lähtiessä olin ihan tyytyväinen tekemisiini. Laitoin proffalle luettavaksi kaksi artikkelintekelettä ja niihin lapun, että johtopäätökset ja pohdinnat ovat vielä kesken mutta onko saadut tulokset ok. Viime torstaina hän sitten ilmaantui huoneeseeni niitä kommentoimaan. Kävimme paperia perinteiseen tapaan läpi. Ensimmäinen kommentti oli, että tässä on nämä johtopäätökset vielä kesken. Kappas! Sitten sain taas nerokkaita vinkkejä kirjoittamiseen. Kun pääsimme tuloksiin asti, kysyin, miltä ne vaikuttivat. Vastaus oli, että jaa, en minä ole näitä oikeastaan katsonut.

Toinen paperi on huomattavasti enempi keskeneräinen ja menetelmäpuoli ei oikein konvergoidu. Proffan lukemassa versiossa teksti ja menetelmä eivät oikein siis vielä kohtaa. Proffan neuvoi, että älä mieti enää sitä menetelmää vaan kirjota tämä teksti vastaamaan nykyistä asetelmaa. Siihen en suostunut, koska haluan vielä kehitellä asiaa ja väitöskirjaa tehdessä pitäisi jotain oppiakin. Proffan mukaan on niin kuin kaksi vaihtoehtoa: menetelmien opiskelu ja sisällön opiskelu. Sanoin aika tiukkasävyisesti, että ne eivät taida olla mitenkään toisiaan poissulkevia. En vieläkään ymmärrä, miten empiiristä tutkimusta tekevä kansantaloustieteilijä voisi valita joko menetelmän tai sisällön.


Tämä viikko on kulunut minulta ja muiltakin aika tiiviisti tietokoneen ääressä. Reilun viikon päästä lähdemme koko konkkaronkka Pariisiin aluetaloustieteilijöiden bileisiin ja siellä pitäis olla niinku jotain sanottavaa.

Taloustieteilijöiden SM-jalkapalloturnaus, Vehkalammen kenttä

kai se jalkapallokin siellä on, kun ne jonkun perässä juoksevat

Viime torstaina ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun taloustieteilijät kohtasivat toisensa jalkapalloturnauksen merkeissä. Sää suosi ja peli muistutti yllättävän selvästi jalkapalloa. Oli hassua nähdä tuttuja ihmisiä urheilukamppeissa ja jopa aggressiivisina. Itse olin aggressiivinen katsomon puolella. Turnauksessa voiton vei Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Jyväskylä jäi sijalle 6 (eli toiseksi viimeiseksi). Pelien jälkeen oli tietysti illanvietto, joka jäi tällä kertaa väliin.

Marianne ja Marjo katselevat jalkapalloa. Tiina ja Riikka (oikeassa reunassa) kunnostautuivat ihan pelikentällä.


Viime viikolla ilmestyi myös Pörssikurssin fuksinumero. Teemu Jaatinen polttaa lehdessä sikaria ja Taneli kertoo päässeensä elämänsä parhaille treffeille SYL:n liittarin ansiosta. Voi fuksiparkoja! Lehdessä oli näköjään myös yksi mun kirjoittama juttu, joka on ollut fuksinumeron vakiokamaa vuodesta 2001. Tällä kertaa päätoimittaja ei tosin edes kysynyt lupaa. Aijai!

väitöstilaisuus, Agora & karonkka, Ylistö

Perjantaina oli taas kerran hieno akateeminen päivä. Kollegani Timo väitteli tohtoriksi.

Väitöstilaisuus meni aika leppoisasti. Yleisöä oli paljon ja vastaväittäjä yritti välillä jopa naurattaa meitä. Väittelijä ei päässyt valitettavasti kovin paljon ääneen, kun vastaväittäjä hoiteli puhumisen. Käyhän se niinkin. Opin kaikenlaista alueellisista panos-tuotos kertoimista ja sen, ettei EU:hun liittyminen sen kummemmin vaikuttanut talouden toimintojen keskittymiseen Suomessa. Väitöksen jälkeen kahveilla kakku loppui kesken ja väittelijä oli aika rennoissa fiiliksissä.

Karonkka oli Ravintola Ylistössä tuolla järven toisella puolen. Ihan mukava paikka! Ruoka oli hyvää ja puheet lyhyitä. Bändi oli mahtava, vaikka ensimmäinen setti olikin chillailumusaa. Toisen setin myötä innostuimme tanssimaan. Puolen yön aikoihin vahtimestari tuli heittämään meidät ulos.

Jatkoimme tietysti jatkoille ihan tänne työpaikalle. Vähän tosin jännitti, toimivatko avaimet klo 23 jälkeen. Mun avain ei toiminut mutta onneksi joillain muulla toimi, joten pääsimme sisälle. Ilta jatkui tarinalla amerikkalaisista häistä ja euroviisumusiikilla. Kotimatkalla klo 3 jälkeen kohtasimme rallituristeja, poliisiauton ja pyöränromun keskellä tietä.

Professori (vs.) Haapanen ja tutkija Nivalainen juhlatunnelmissa.

paluu Mattilanniemeen

Palasin eilen kotiin lomalta klo 23.50 otsatukka krepattuna ja naama lasten kasvoväreillä sotkettuna. Tuli lomailtua sitten ihan loppuun asti. Mustelmia, univelkaa, sekalaisia ruhjeita ja paukamia on tullut käsittämätön määrä, mistä päätellen olen ilmeisesti lomaillut.

Joskus aamupäivän aikana sain viimein kammettua itseni tänne työpaikalle. Hommalistalla oli sähköpostin siivousta ja kollegan lahjakeräykseen osallistuminen. Avasin koneen, jätin sen miettimään omiaan ja lähdin etsimään lahjakeräyksen organisoijaa eli Juttaa. Jutta löytyi viimein atk-luokasta. Ja oli siellä moni muukin henkilökuntaan kuuluva. Yhdellä oli kone rikki, toisella ei toiminut verkko ja kolmannella ei ollut huonetta ollenkaan. Kuinkahan monessa työpaikassa on varaa pitää ihmisiä päiväkausia ilman asiallisia työtiloja?

Pehmeä lasku työntekoon jatkuu huomenna väitöstilaisuudella ja karonkalla. Käsittelyssä oleva väitöskirja ei olekaan ihan mikä tahansa värityskirja vaan 9 artikkelia sisältävä melkein 300-sivuinen tiiliskivi. Jännityksellä odotamme, kuinka paljon alle kuusi tuntia sen läpikäyminen huomenna kestää.

loma häämöttää

Huomenna alkaa loma. Ja se tulee kyllä tarpeeseen.

Olen tehnyt tutkimusta jostain vapun tienoilta asti sellaista vauhtia, etten ole ennen kokenut. Juhannuksena oli kongressipaperin deadline. Sen jälkeen piti kyllä vähän toipua mutta sain kuitenkin kaivettua vanhan ylikoulutusta käsittelevän paperin esiin. Tällä viikolla on ollut liiasta tutkimisesta johtuen jo vähän sellaiset jet lagia muistuttavat oireet: keinuttaa, huippaa ja oksettaa. Lisäksi ajatus menee välillä niin lujaa, ettei teksti ehdi mukaan. Ajoittain paperille onkin ilmestynyt vain sekalaisessa järjestyksessä olevia kirjainjonoja, jotka eivät muistuta mitään tuntemiani sanoja, vaikka päässä oleva ajatus on ihan selkeä. Eipä ole ennen sellaistakaan tapahtunut.

Talvella, kun oli vähän huonommassa kunnossa, en saanut oikein mitään aikaiseksi. Silloin uskoin, että tarvittaessa pystyn kyllä puristamaankin. Välillä tosin pelkäsin, että paineensietokykyni on iäksi mennyttä. Onneksi sitä tarvittavaa puristusta kuitenkin löytyi ja nyt oon tosi riemuissani, kun hommat ovat edenneet. Saa nähdä, minkälainen tuomio proffalta tulee. Noh, ensin kuitenkin lomaillaan.

Tämä taideteos on Mattilanniemen kävelysillan vieressä

Eli aivot narikkaan ja lomalle.

henkilökohtaista ja poliittista

Kotona kampuksella ei juuri käsittele oikeasti henkilökohtaisia asioita ja aika harvoin myös yleispoliittisia linjanvetoja. Nyt tulee kuitenkin poikkeus mutta se tarkoita, että blogin linja muuttuisi.

Jarkon blogin henkilökohtaisten tilitysten innoittamana ensin siis sitä henkilökohtaista.

Jos joku ei vielä tiedä, niin Lilja on muuttanut Helsinkiin. Oon tosi onnellinen, että hän löysi sieltä mukavan työpaikan ja fantastisen asunnon. Oon kuitenkin myös tosi surullinen siitä, että Lilja ei asu enää pyöräilymatkan päässä meiltä, ei juoruile mun kanssa Opinkiven saunan pukuhuoneessa kuin erityisinä juhlapäivinä eikä istu samoissa kokouksissa. Kohtalaisen kamalaa. Muuton innoittamina ja ahdistamina olemme pitäneet Liljan kanssa useammankin tilitysillan. Olemme pähkäilleet aikuistumista.

Mitä nyt käy, kun ei enää hengailla yhdessä Sohwilla eikä aiheuteta epäjärjestystä JYYssä?
Onko pakko aikuistua, jos ei haluu?
Onko aikuistuminen sitten kuitenkaan niin kamalaa? Ja sujuisivatko esim. työt hieman paremmin, jos hölmöilisi vähemmän?

En todellakaan tiedä.

Ja sitten poliittista. Changemaker-kaverini Hermanni kirjoittaa blogissaan Linkolamaisesta elämäntavasta. Hermanni on yleensä nero ja arvostan hänen ajatuksiaan suuresti. Nyt on kuitenkin ihan pakko kommentoida taantumapainajaisia. Hermannin mukaan ”suomalaiset jos ketkä ovat katsomon puolella; meitä ei uhkaa muu kuin taloudellinen taantuma (joka tosin porvareille tuntuu riittävän painajaisten aiheeksi)”. Tämä siis siinä yhteydessä, että maapallo ei kestä ihmisten nykyisiä elintapoja.

Minä taidan kuulua näihin porvareihin, jotka näkevät taloudellisesta taantumasta painajaisia. Pelkään taantumaa ensisijaisesti siitä syystä, että alhainen tai negatiivinen talouskasvu aiheuttaa työttömyyttä. Toiseksi julkisten palvelujen ylläpito käy varsin hankalaksi. En ole huolissani siitä, että sitten minulla ja kavereillani on vähemmän rahaa tai että ihmiset eivät voi kuluttaa miten haluavat. Taloudellinen taantuma johtaa siihen, että moni ihminen menettää työnsä ja toimeentulonsa ja pahimmassa tapauksessa yhteiskunnan turvaverkkokaan ei enää toimi. Siitä minä näen taantumapainajaisia.

apo-opintoihin

Olen varmaankin unohtanut mainostaa, että pääsin aikuiskouluttajan pedagogisiin opintoihin. Vaikka pääsykoe tuntui menevän erittäin huonosta, sain samat pisteet kuin viime vuonna. Tällä kertaa ne riittivät läpipääsyyn.

Opinnot alkavat syyskuussa ja kestävät ensi lukuvuoden ajan. Välillä on lähijaksoja ja välillä työskennellään itsenäisesti. Olen alustavasti lukaissut opinto-oppaan ja tullut seuraaviin (hätäisiin) johtopäätöksiin:

- kaameasti hommaa, 20 opintoviikon eteen saa kyllä tehdä aikas paljon töitä (luennot, oppimispäiväkirjat, opetus, kirja-arvioinnit)

- liika liikkuvia osia (verkkoympäristö, lukupiirit, oppimisryhmät, valinnaiset teemaryhmät), opinto-opas muistuttaa jonkun monimutkaisen kodinkoneen käyttöohjetta

- haa, osan kirjallisuudesta olen jopa lukenut tai ainakin nähnyt aikaisemmin

- Ihmetyttää, miksi jotkut yksinkertaiset asiat on yritetty tehdä monimutkaisiksi vääntämällä ne abstraktille tasolle. Kasvatustieteessä on olemassa myös oikeasti monimutkaisia ja abstrakteja asioita. Eikö voitaisi opiskella niitä, jos on tarpeen puhua monimutkaisesti?

- hmm, pitäis löytää jostain mulle mentori, 40 tuntia kontaktiopetusta ja kaks muuta mestaa, joissa vois käydä tarkkailemassa opetusta

the beginning of academic life

Tänään täällä MaE:ssä on aika hiljaista, koska eilen illalla olimme juhlimassa Sanna-Maria. Oikeasti karonkassahan juhlittiin vastaväittäjä professori Monojit Chatterjin (eli suomeksi Mono) suurenmoista vastaväittämistä. Monon mukaan juhlimme kuitenkin väittelijän akateemisen elämän alkua. Joka tapauksessa tuli juhlittua.

Väitöstilaisuus päivällä meni oikein mallikkaasti. Mono oli varsin puhelias ja väittelijä vastaili kysymyksiin rentoutuneesti. Väitöskirja käsitteli työnhakijoiden ja työnantajien kohtaamista työmarkkinoilla. Selvisi, että työvoimatoimistojen välillä on aikamoisia tehokkuuseroja. Väittelijä kommentoi myös, että työvoimatoimistot keskittyvät enempi työttömyyden hoitamiseen ja vähempi työllisyyden hoitamiseen. Viisasta puhetta.

Illalla oli karonkan aika. Ruoka oli hyvää ja juomaakin riitti. Bändikin oli loistava. Sanna-Mari piti ihanan puheen ja ainakin minä liikutuin sitä kuunnellessa. Erityisesti mieleen jäi:

”Meillä on täällä kansantaloustieteen oppiaineessa aikamoinen määrä naisenergiaa. Täytyy toivoa, että emme kymmenen vuoden päästä ole kadonneet mihinkään mustaan aukkoon vaan pyörimme täällä näissä ympyröissä.”

Kiitokset Sanna-Marille!

töissä juhannusaattona, MaE

On erittäin hyvä kysymys, mitä teen työpaikalla juhannusaattona. Vastaus on kuitenkin yksinkertainen: piti tulla lähettämään paperi ERSA-kongressiin. Ensin deadline oli 15.6. mutta sitä siirrettiin ja uusi päivä oli 30.6. Tajusivat vissiin, että se on liian myöhään, joten deadline konvergoitui 22.6. eli juhannusaattoon. Muut saivat paperinsa eilen lähetettyä tai päättivät olla lähettämättä paperia. Mä luonnollisesti väänsin paperia loppuun asti, joten palautuspäivä oli siis tänään. Paperi on nyt lähetetty. Toivottavasti meni perille.


Viime aikoina on tuntunut pitkästä aikaa siltä, että saatan joskus ihan oikeasti valmistua tohtoriksi. Tätä kuvitelmaa tukee useampikin seikka:

1) Olen tehnyt viime aikoina hommia ja saanut jotain jopa aikaiseksi. Eilen illalla, kun printtasin lähes valmiin paperin viimeistä oikolukua varten, ihmettelin todella, että mistä ihmeestä tällainen on putkahtanut.

2) Vähitellen on kehitelty myös kaikenlaisia suunnitelmia vuodella 2009, jolloin minun pitäisi olla jo tohtori tai ainakin hyvin lähellä. Proffa ehdotti hankkeen valmistelua ja kummitäti matkaa Kiinaan. Vähän oli vaikea suhtautua kumpaankin.

3) Ravintoketju liikkuu täällä töissä. Minua edistyneempi jatko-opiskelija väittelee maanantaina ja uusia jatko-opiskelijoita tulee töihin. Vaikka olen omasta mielestäni ihan sama räpättäjä kuin maisteriksi valmistumisen aikoihin, muiden ihmisten muutos pakottaa miettimään, ovatko hommat edenneet.

Toivottavasti maltan vähän lepäillä juhannuksena ja toivottavasti usko väitöskirjan valmistumiseen kestää nyt ainakin loman alkuun (14.7.) asti.

lukuvuoden päättäjäiset, Päijänne

Eilen lukuvuoden aikana valmistuneet maisterit ja henkilökunta tungettiin Suomi-laivaan. Risteilimme Päijänteellä ja juhlistimme maistereiden saamia ekonomin arvonimiä. Myös ikiaikaiset opiskelijat Janne ja Veikko saavat viimein kutsua itseään ekonomeiksi.

Päijänne-risteilyt ovat kyllä aina tosi kivoja mutta eilen olin vähän ahdistuneena paatissa. Ei ollut oikein fiilistä juhlia lukuvuoden päättymistä, kun lukuvuosi ei ole mitenkään pulkassa. Kaikki tekemättömät työt rassasivat. Noh, sain kuitenkin hyvää ruokaa ja täytekakkua tiedekunnan piikkiin, joten kannatti lähteä. Yritin napata jotain paljastavia valokuvia mutta seurue näyttää lähinnä säikähtäneeltä.

Taloustutkijoiden XXIV kesäseminaari, Agora

Eilen ja tänään järjestetään perinteinen kesäseminaari. Laimeista odotuksista huolimatta seminaarin sisältö on ollut varsin mielenkiintoinen.

Olin eilen kuuntelemassa työmarkkinasessiota ja oma esitykseni oli aluetaloussessiossa. Molemmissa oli mielenkiintoisia tutkimuksia: vähimmäispalkka, viennin aloittaminen ja lopettaminen ja aluekehitys pitkällä aikavälillä. Jukan matching-paperia kommentoitiin nerokkaasti: ”Miten voit olla varma, että tää sun malli on oikea?” Mun esitys vastavalmistuneiden maistereiden muuttoliikkeestä meni ihan hyvin ja sain runsaasti hyviä kommentteja. Kiitos niistä!

Seminaarin ykköspuhujana oli valtiosihteeri Raimo Sailas. En ole Sailasta ikinä ennen nähnyt livenä, joten odotukset olivat korkealla. Sailas oli kyllä yllättävän vaikuttava puhuja ja hänen teesinsä ja perustelunsa kyllä upposivat meikäläiseen. Jos Sailaksen ennustama maailmanloppu (eli pysyvä alle 2 % talouskasvu) toteutuu, on kyllä lähestulkoon ihan sama, miten vastavalmistuneet maisterit muuttavat.

Sailas sivusi myös lempiaihettani eli pitkiä opiskeluaikoja. Hän ei ole edelleenkään tajunnut, että opiskelijat eivät opiskele huvikseen vuosikausia. En käsitä, millä logiikalla opiskelijat olisivat niin epärationaalisia, että kituuttavat mieluummin muutaman sadan euron opintotuella kuin saavat palkkaa. Noh, ehkä Sailas on hieman tarkastanut linjaansa, koska sanoi, että eräs osa ongelmaa ovat välivuodet ennen yliopistoon tuloa:

”Kaikkien pitäisi pitää välivuosi mutta vain yksi, koska se merkitsisi 2 vuoden parannusta nykytilaan.”

Iltariennot, cocktailit ja risteily jäivät tänä vuonna (taas!) väliin. Tänään kommentoin vielä Tuomon tutkimusta, joten seminaari jatkuu.

laittomat ylityöt ja abiesite

Joskus eli aika usein ei voi muuta kuin ihmetellä meininkiä yliopistolla - uskomaton työpaikka kerta kaikkiaan.

Tällä viikolla selvisi, että palkallisten ylitöiden tekeminen on kielletty. Kiinnostaisi tietää, onko tarkoitus, että tehdään palkattomia ylitöitä. Meillä on perinteisesti saanut asiallisen korvauksen, jos on ollut mukana esimerkiksi tilaustutkimuksessa. Työt on tehty omalla ajalla. Pienen korvauksen lisäksi niistä on saanut erittäin tarpeellista työkokemusta ja hyviä kontakteja. Tämä on nyt siis kielletty. On se ilmeisesti aiemminkin ollut kiellettyä mutta nyt ekan kerran siihen on puututtu. Opettaa sen sijaan saa ylitöinä 56 tuntia / vuosi.

Runsaasti pyörii päässä näin kesähelteellä myös korkeakoulupoliittisia kannanottoja mutta taidan palata niihin myöhemmin.

Hih, tänä aamuna minua haastateltiin yliopiston tulevaan abiesitteeseen. Selitin kaikenlaista, vaikka lopullisesta tekstipätkästä tuleekin tosi lyhyt. Hauskin kysymys oli: ”mikä tutkimustuloksesi voisi kiinnostaa myös abeja”. Hahaa, onneksi tutkin arkijärjellä ymmärrettäviä asioita, joten tilittelin valikoivasta pariutumisesta ja koulutusta vastaavista työpaikoista.

Loppukevennyksenä esitettä varten kysyttiin, mikä on lempipaikkani kampuksella. Se oli tosi paha kysymys. Sanoin Opinkiven sauna ja Piato Agorassa. Täällä on niin paljon erilaisia paikkoja – hmm – erilaisiin tarkoituksiin ja tunnelmiin, että lähes mahdotonta sanoa yhtä. Nuo kaksi valitsin, koska saunalla on yleensä hauskaa ja Piatossa on ihana vuodenajan mukaan vaihtuva maisema.

Hommat ovat edenneet tällä viikolla kohtalaisesti, koska olen edistänyt niitä lähinnä kotona. Työhuoneessa on liian kuuma. Ensi viikolla pitäisi esittää jotain Taloustutkijoiden kesäseminaarissa. Katotaan, miten käy.

Ai niin, jos et ole huomannut, niin vinkiksi, että ex-edaattori Lipiäinen tilitteli kokousraportin kommenttiosastolle pitkät pätkät ylioppilaskunnan tehtävistä. Kannattaa lukea ja kommentoida, jos vielä riittää sanottavaa.

kesä on tullut kampukselle

Aurinko paistaa ja lämmittää myös kotona kampuksella.

Varmoja kesän merkkejä kampuksella ja lähistöllä ovat:

- eksyneet pääsykokeisiin osallistujat
- ERSA-paperin deadline lähestyy ja muutenkin tutkimusta tehdään kuin viimeistä päivää
- ruokalaan voi mennä, kun haluaa eikä tarvitse miettiä, onko ruuhkaa
- erinäisten yhdistysten kokoukset siirtyvät kirjaston kahvilasta Alban terassille
- Piaton ulkopöydissä ei voi syödä, koska pöydät häikäisevät liikaa
- työhuoneessa on niin huono ilma ja kuuma, että konttori on siirrettävä pihalle
- Päijänne-risteilyjä olisi tarjolla useampikin, ensi viikolle kaksi
- kaikilla opiskelijoilla on rahat loppu ja tuska kesän toimeentulosta
- Hippoksen hornankattilan kolmospuolen asiantuntijakatsomo on sitä mieltä, että tytöillä on jäänyt lyöntiharjoitukset väliin

Kommenttiosastolla voit kertoa omat kesän merkkisi!

esseitä, pappi ja valintakoe

Viime perjantaina oli Aluetaloustiede 2-kurssin esseiden palautuspäivä. Kun tulin maanantaina töihin, odotin jännityksellä, mikä on tilanne. Esseitä oli ilmestynyt Optimaan oikein hyvin. Muutamat ovat kyselleet lisäaikaa mutta muut olivat palauttaneet esseensä. Alku meni siis hyvin. Järkytyin vasta kun ryhdyin lukemaan esseitä. Ne olivat aika kehnoja. Muun muassa lähteiden kanssa oli ongelmia. Hieman epäselväksi oli jäänyt myös, mikä se essee oikein on. Nyt parin päivän haudutuksen jälkeen luulen saaneeni esseille sopivat arvosanat. Saa nähdä, kelpaavatko ne opiskelijoille.

Tiistaina oli henkilökuntapalaveri jälleen kerran ilman dekaania. Tunnelma oli siis hyvin leppoisa. Uusi oppilaitostyön pappi Kimmo Nieminen esitteli itsensä ja kertoi, missä asioissa hän voi olla apuna.

Tänään olin aamulla aikuiskouluttajan pedagogisten opintojen valintakokeessa. Pyrin sinne myös viime vuonna mutta en päässyt, vaikka tuntui, että valintakoe meni hyvin. Nyt tuntui, että meni tosi huonosti, joten luultavasti siis pääsen. Kokeessa oli ryhmätilanne, jonka jälkeen meiltä kyseltiin hieman motivaatiosta osallistua opintoihin. Vakuuttelimme kaikki, että totta kai on motivaatiota.

jalkapalloa ja juoruja

Tämän kesän jalkapalloharjoitukset alkoivat tiistaina. Kokoonnumme tiistaisin klo 16 naisten potkupallovuorolle Kampuksen kentälle. Vuorolla käy enimmäkseen työkavereita mutta saapi sinne muutkin tulla.

Nyt ekalla kerralla meillä oli jalkapallokoulua. Esa S. täältä töistä yritti opettaa meille kuljetusta, syöttämistä ja nilkkapotkua. Suurta hupia aiheutti eräs nuori mies, joka juoksi ilman paitaa radalla. Yrityksistä huolimatta emme onnistuneet osumaan paidattomaan nuorukaiseen. Onneksi ehdittiin vähän pelatakin.

Olen harmitellut tässä jo pari viikkoa, että en keksi mitään hyviä juoruja tänne, kun kampus ja sen seuraelämä hiljenevät kesäksi. Päätin jo kerran, että rupean keksimään juoruja omasta päästäni seiskatyyliin. Noh, tänään kuulin kuitenkin sellaisen jymyjuorun, etten voi sitä edes tänne kirjoittaa. Onko reilua! Taas tuli todistettua, että totuus on tarua ihmeellisempää, koska mitään niin lennokasta en olisi pystynyt kehittämään.

Hyvät ystävät, koittakaa nyt keksiä jotain sopivia juorua – sellaisia, joissa on juoruamisen aihetta mutta niin laimeita, että niitä kehtaa levitellä täällä.

Yläkaupungin yö, Yläkaupunki

Yläkaupungin yö alkoi neljän aikoihin iltapäivällä lauantaina, kun raahauduin rekvisiittani kanssa kampukselle. Tarkoitus oli pystyttää Changemakerin ilmastonmuutosspektaakkeli Oppion parkkipaikalle. Parkkipaikka oli sen verran täynnä autoja, joten pystytimme hässäkän nurmikolle. Saimme kasattua kaksi kotia. Toinen koti oli hieman kuiva ja täynnä hiekkaa. Toisen kodin oli vallannut vesi eli se asennettiin lasten uima-altaaseen. Olo oli ajoittain hieman surrealistinen, kun istuin siellä uima-altaassa ja sirkuspelle polki sirkuspyörällä ohi. Noh, Yläkaupungin yössä voi tapahtua mitä vaan.

Pääsin lopulta ilmastonmuutosta pakoon, joten ryhdyimme jakamaan Liljan ja Mervin kanssa kaakaota. Kävin myös katsomassa työkaverini progebändiä, joka oli vähän liian taiteellista mun makuun.

Hermostuin perinteisesti lasinsiruihin ja humalaiseen nuorisoon, joten lähdin aika aikaisin kotiin. En käsitä, miksi ihmisten piti sotkea ja örveltää niin julmetusti - kampus on sentään mun koti!

tenttivalvontaa ja yövalmisteluja

Perjantai on kulunut perinteisesti tenttiä valvoessa. Tällä kertaa oli - yllättäen - ihmiset taas eksyksissä ja ne kaks espanjalaista likkaa riesana. Miespuolinen valvoja tunsi olonsa jotakuinkin doping-testaajaksi, koska joutui vähän väliä vahtimaan vessanreissuja. Tenttivalvonta on aina yhtä kamalaa.

Huomenna on kuitenkin ohjelmassa jotain vähemmän kamalaa. Koko kaupunki on nimittäin huomenna kotona kampuksella, kun on Yläkaupungin yö. Tai en siis tiedä, ovatko kuin kotonaan mutta kampuksella ainakin. Yleensä olen vain nauttinut mahtavasta ohjelmasta mutta tänä vuonna olen ekaa kertaa mukana järkkäämässä yhtä spektaakkelia. Kannattaa siis tulla lauantaina illalla klo 17-19 aikoihin Oppion ja päärakennuksen välisellä parkkipaikalle. Minä ja uima-allaskin olemme siellä. Loppu jääköön yllätykseksi.

edustajiston kokous, Ilokivi

Eilen edustajisto sai käsiteltäväkseen strategiatyöryhmän esityksen. Esitykseen saimme puserrettu JYY:n arvot ja niiden lyhyet avaukset, perustehtävän ja vision. Arvoihin ja niiden selityksiin olen kohtalaisen tyytyväinen. Perustehtävä ja visio eivät olleet ihan kristallinkirkkaita kiteytyksiä mutta eiköhän niiden pohjalta voi jatkaa.

Edustajisto pääsi arvojen yhteydessä keskustelemaan lempiaiheestaan (?) eli ylioppilaskunnan tehtävästä. Edaattori Lipiäinen vaati muutosta yhdenvertaisuuden selitykseen. Hän esitti, että JYY "edistää yhdenvertaisuutta jäsenistönsä keskuudessa". Työryhmän esitys oli: "edistää yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa". Työryhmän muotoilu sai selvän enemmistön, mistä olen iloinen.

Olen itsekin usein linjalla, että ylioppilaskunnan täytyy keskittyä jäseniinsä. Se ei kuitenkaan ole mikään yleispätevä vastaus mihin tahansa kysymykseen. Sanni Männistö kiteytti hyvin, että JYY edistää jäsentensä yhdenvertaisuutta edistämällä yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. En oikeasti suostu ostamaan Lipiäisen väitettä, että esimerkiksi sukupuolten väliset palkkaerot eivät kuulu ylioppilaskunnalle.

Kokouksessa ruodittiin myös kunnallispoliittista ohjelmaa ja viestintästrategiaa. Kokouksen jälkeen Opinkiven saunalla oli edustajiston saunailta. Kävin siellä juoruilemassa vähän aikaa Liljan ja Helin kanssa.

paluu arkeen, MaE

Euroviisut on nyt riehuttu ja raportoitu, joten on täytynyt sopeutua normaaliin työntekoon.

Tilastokeskus tekee kaikkensa, ettei tutkimus täällä etenisi. Nyt puuttuu tosin enää noin 6 muuttujaa aineiston päivityksestä mutta kun puuttuvien listalla on seutukuntaluokka, niin eipä niillä muillakaan tee mitään. Eilen askartelin puoliso-osan kuntoon ja lisäsin aineistoon 13 riviä, jotta rivejä olisi oikea määrä eli 363 643. Oli todella koulutusta vastaavaa työtä etsiä, mistä välistä rivit puuttuvat.

Tänään meillä oli oppiainepalaveri. Nykyään sinne kutsutaan kaikki ja kaikki olivatkin kiitettävästi paikalla. Laitoimme ensi vuoden opetukset järjestykseen. Mulle allokoitiin aineopintojen seminaarin menetelmäharjoitukset. Vielä ei ole käsitystä, mitä ne sisältävät. Esittelimme myös tänä keväänä toteutettuja kursseja ja keskustelimme opetusmenetelmistä. Oli tosi hyvä palaveri! Keskusteltiin oikeasti ja vähän jotain päätettiinkin.

tyhjän paperin fiilikset, MaE

Vapun jälkeen olen pitkästä aikaa taas saanut tutkimusta etenemään. Olen naputellut yhtä lyhyttä tekstiä ja aloittanut uutta paperia.

Jokavuotinen aluetaloustieteilijöiden ERSA-kongressi järjestetään elokuun lopussa Pariisissa ja sinne pitäisi saada jotain kirjoitettua. Professori jo kävi yksi päivä kyselemässä, missä vaiheessa paperi on. Vastasin rehellisesti, että ei paljon missään. Onneksi on vielä yli kuukauden verran aikaa ja enemmänkin, koska ranskalaiset kuitenkin siirtävät viimeisiä palautuspäiviä.

Uuden paperin aloittaminen on aina yhtä hankalaa. Aloitin kirjoittamalla otsikon ja oman nimeni. Se onnistui. Samoin abstrakti oli jo valmiina, joten siitäkin päästiin. Seuraavaksi kirjoitin:
1 INTRODUCTION
ja siihen se sitten pysähtyi.

Perinteisesti haalin muistiinpanoista, vanhoista teksteistä ja abstraktista jotain pätkiä, joiden avulla pääsin alkuun. Joskus pitäisi kokeilla, että saisiko edes pusertamalla kirjoitettua tyhjään paperiin mitään.


Ensi viikolla onkin superviikko: Eurooppa-päivä ja Euroviisut. Sen kunniaksi bloggaan koko viikon Jyväskylän Eurooppanuorten blogissa. Tervetuloa lukemaan viikon vaiheita sieltä!

vappu

Vappu sujui varsin perinteisellä kaavalla. Aloittelimme Annin kanssa aattona parsan ja gin & tonicin voimalla. Minnan lakitus piti käydä katsomassa ja sieltä sitten kotibileisiin Lintsulle. Kiitokset bileistä ja hyvistä eväistä!

Vapunpäivä alkoi hervottomalla kokkauksella, kun valmistelin eväitä piknikkiä varten. Puolenpäivän aikaan raahauduimme harjulle. Evästä oli runsaasti ja kaikki oli tosi hyvää. Porukka valui vähitellen JYY:n pöydästä meidän osastolle, kun oli vähän niin kuin paremmat tarjoilut.


Iltapäivällä siirryimme vielä Opinkiven saunalle. Sielläkin oli varsin perinteinen meininki: hyvää musiikkia, saunaa, juomaa ja tietysti juoruilua.


vapun vitsi:
”Täällä on kuulemma vanhojen pöytä mutta ettehän te mitään vanhoja ole.”
rehtori Sallinen piknikseurueestamme

vapun humalatila:
Yritin ottaa kakkua lautasen väärälle puolelle ja ihmettelin, miksi lasini on taas tyhjä.

vapun rytmiryhmä:
Jarkolta ja Simolta eivät jutut loppuneet - hyvä maku sen sijaan jäi ilmeisesti Helsinkiin.


vapun skandaali:
Vararehtori Leino esiintyi vappupäivänä ilman ylioppilaslakkia, koska oli aikoinaan piirtänyt lakkiinsa punaisen pupun protestiksi eikä kehdannut laittaa sitä enää päähän.

vapun musiikki:
maakuntalauluja, riparilauluja, virsiä, euroviisuja, juomalauluja ja melkein mitä lauluja tahansa

vapun salaliitto:
Kun SIMO:sta vaihdetaan I ja S toisinpäin, saadaan ISMO.

Hauskaa vappua!

Blogin puolivuotissynttäreiden ja vapun kunniaksi täällä on tapahtunut pientä kohennusta.


Tässäpä vielä "hauska" kuva vappuaaton tiivistyssessiosta...

Strategiatyöryhmä Kosminen akseli osaa homman.

muistiinpanoista ja tenttituloksista

Löysin Tieteentekijöiden kevätseminaarin muistiinpanot. Tässä sieltä hauskimmat:

”Meillä on perustuslaissa tutkimuksen vapaus mutta ei kai mikään pykälä velvoita valtiota maksamaan viuluja.”

”Tätä maata vaivaa koulutuspoliittinen jäykkäkouristus.”

”Tiede ei ole aritmeettinen ongelma.”

” Julkisen sektorin uudistuksissa on syytä pitää odotukset mahdollisimman matalalla. Niin minimoidaan lopussa väistämättä tuleva pettymys.”


Koottuja selityksiä on tarvittu myös viikon kuumimman listan eli mikroekonometrian tenttituloslistan kanssa. Tentti meni huomattavasti paremmin kuin arvelin. Sain tentistä kolmosen (asteikolla 1-5), mikä oli kohtalaisen hyvin. Uskallan ehkä tästä eteenpäinkin sanoa tentaattori Kari Hämäläiselle päivää.

Tuloslistalla on minun lisäkseni kansantaloustieteen nousevia kykyjä. Vähän jännitti nähdä, kuinka viisaita ihmisiä olen päässyt opettamaan. Eräs opiskelija nappasi tentistä vitosen, mikä on kyllä aivan uskomaton suoritus siitä tentistä. Täytyy laittaa nimi mieleen - ja ilmeisesti on jo professorien piirissä laitettukin.

lomalaput ja viimeinen luento, MaE

Eilinen työpäivä oli yllättävän rankka, vaikka en saanutkaan juuri mitään aikaiseksi.

Aamupäivän ihmettelin lomalappuja, jotka olisi pitänyt palauttaa jo maanantaina. En keksinyt, mitkä laput täytetään ja miten ne täytetään. Aiemmin olen ilmoittanut vähäiset lomani sähköpostilla tiedekunnan kansliaan mutta tämä ”rehtorin rahalla” oleminen on hieman monimutkaisempaa. Lomapäiviä on ruhtinaalliset 11. Tapion neuvosta päätin vaihtaa lomarahat vapaiksi, joten sain 3 päivää lisää. Jesh! Olisi kuulemma työuran tässä vaiheessa syytä lopettaa omien lomien pitäminen omien aikataulujen mukaan. Auts! Laput sain täytettyä yhden puhelun ja yhden kansliantädin avustuksella. Olen siis jossain vaiheessa kesää ihan oikeasti lomalla.

Iltapäivällä oli Aluetaloustiede 2 -kurssin viimeinen luento. Ei se mikään oikea luento ollut vaan vetelehdimme tiedekunnan atk-luokassa ja yritin ohjata opiskelijoita tieteellisten lähteiden etsimisessä. Noin kokonaisuutena kurssi on mennyt ihan yli odotusten. Toivottavasti sama jatkuu esseiden kanssa. Jännityksellä odotan opiskelijoiden palautetta.

Tieteentekijöiden risteily, Itämeri

Perjantaina lähdin elämäni ensimmäiselle ay-henkiselle retkelle eli Tieteentekijöiden liiton seminaariin ja liittokokoukseen laivalle.

Lähdin reissuun hieman epäileväisenä mutta loppusaldo on kuitenkin plussan puolella. Kävi nimittäin ilmi, että meininki ja aktiivit muissa yhdistyksissä ovat vähän erilaisia kuin meillä Jyväskylässä. Mukana oli nuortakin porukkaa ja paljon pätkätyöläisiä. Ihmiset jaksoivat keskustella UPJ:stä, tutkimusrahoituksesta, tutkimusryhmien työtavoista ja kaikista muista tosi kiinnostavista asioista.

Mukavaa ja rentouttavaa oli myös se, ettei jokaiselle uudelle tuttavuudella tarvinnut selittää, mitä yliopistolla oikein tehdään. Työtehtävät, väitöskirja, apurahat ja muut yliopistomaailman omituisuudet ovat kaikille itsestään selviä. Sen sijaan yleisiä kysymyksiä olivat: ”millä rahoituksella oot?”, ”onko sulla kuinka pitkä pätkä?” ja ”missä teillä yleensä pidetään karonkat?”.

Reissulla selvisi, että...
- työttömyyskorvaus ei ole tutkimusrahoituksen muoto
- työajanseuranta on virkaehtosopimuksen vastaista, jos työntekijän työaika on 1600 tuntia/vuosi
- innovaatio on määritelmällisesti kaupallinen asia
- seitikkejä on yli 600 lajia
- kannattaa ruveta professoriksi, koska saa drinkkilippuja
- meidän Jyväskylän yliopiston tieteentekijöiden hallituksessa on myös eräs toinen intomielinen Britney-fani

JYY ja OLL, 2. erä

JYY erosi aikoinaan vuonna 2003 Opiskelijoiden liikuntaliitosta. Olin tuolloin edustajiston jäsen ja muistan hyvin ne keskustelut ja tunteet, joita asia tuolloin herätti. Nuo muistot ovat nousseet pintaan viime aikoina, kun on keskusteltu jälleen JYY:n jäsenyydestä OLL:ssa.

Hallitus esitti eilisessä edustajiston kokouksessa, että tuetaan SYL:n liittymistä kokonaisuudessaan Opiskelijoiden liikuntaliittoon. Silloin kaikki ylioppilaskunnat ja opiskelijat olisivat OLL:ssa mukana. Asiasta pidettiin viime viikolla iltakoulu ja sama keskustelu jatkui eilen edustajistossa. Olen kuullut ihan saman keskustelun myös vuonna 2003, kun JYY erosi OLL:sta. Suuressa viisaudessaan edustajisto päätti, ettei kannateta SYL:n liittymistä OLL:n jäseneksi.

Ymmärrän kaikkia niitä, joiden mielestä jäsenmaksulle ei saada vastinetta. Se on ihan oikeutettu mielipide. En kuitenkaan pätkän vertaa pysty käsittämään kommentteja, joiden mukaan OLL panostaa huippu-urheiluun tai OLL:n pitäisi järjestää liikuntaa Jyväskylän yliopiston kampuksella. OLL:n tehtävä on ajaa opiskelijan etua liikunta-asioissa, edistää mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa, tuoda liikuntajärjestökentässä esille tavallisen liikkujan tarpeet ja tukea ylioppilaskuntien liikunta-aktiiveja. Itse olisin valmis maksamaan tästä huomattavasti enemmän kuin 50 senttiä, joka olisi OLL:n jäsenmaksu/opiskelija!

No joo, jotkut vanhat kaverini eivät enää jaksa innostua tästä mutta minä jaksan. En tosin tiedä, kuinka monta erää jaksan, koska olen saanut kummallakin kertaa kunnolla turpaan.

tentti, MaA103 ja strategiaa, Ilokivi

Viime viikko kului aika tiukasti töiden parissa. Luin tenttiin, ihmettelin dataa, tein luentomateriaalia ja kaikkea muuta sekalaista. Oli hienoa saada jotain aikaiseksi.

Perjantaina oli Mikroekonometrian tentti. Kurssin luennoitsija Kari Hämäläinen pitää mua tästä eteenpäin luultavasti idioottina, koska tentti ei mennyt erityisen hyvin. Tentti oli vaikea ja välillä vaadittiin jopa formaalia esitystä. Intomielisenä tenttijänä vastasin kysymyksiin, vaikka tietoa oli aika vähän. Toivottavasti ne eivät keksi valita Kari Hämäläistä mun vastaväittäjäksi. Saatan joutua vaikka edesvastuuseen älyttömistä vastauksistani.

Perjantai-iltana oli vielä JYY:n strategiatyöryhmän kokous. Ryhmämme sai uuden nimen ”Kosminen akseli” Lapinlahden lintujen samannimisen sketsin mukaan. Tiivistä tekstiä olisi tarkoitus tuottaa. Kävimme kokouksessa läpi edariryhmien hengentuotteita ja henkilöstön haastatteluja. Mielenkiintoisia näkemyksiä oli runsaasti. Kiitos kaikille osallistuneille! Esittelemme koosteen keskiviikkona 18.4. edustajiston kokouksessa.

Tsekkaapa muuten JENin nettisivujen uudet kuvat vaalipaneelista ja erityisesti ihan viimeinen kuva. Kaikki ihkuimmat eli Mikko, Asmo ja kandidaatti Vahvanen on onnistuttu tunkemaan samaan kuvaa. Varsinainen täysosuma valokuvaajalta!

ekskursio Pietariin

Pitkään suunniteltu matka Pietariin toteutettiin viimein pääsiäisenä. Lähdimme matkaan hyvin varhain perjantaiaamuna ja palasimme eilen illalla, joten tänään ehti reippaana töihin kampukselle. Reissu sujui hyvin ja Pietari on kyllä tosi mahtava kaupunki. En joutunut tekemisiin taskuvarkaiden, humalaisten suomalaisturistien enkä miliisin kanssa. Pysyttelin aika tarkasti erossa myös votkasta, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa siihen, etten kohdannut kolmea edellä mainittua. Tässä reissu tiivistettynä:

oijoi:
- logiikka eiole käytösä
- ruokaa sai odottaa parhaimmillaan 2 tuntia ja pikaruokapaikassakin puoli tuntia
- hissimusiikkibändin tulkinta Rednexin biisistä ”Wish you were here” gruusialaisessa ravintolassa
- kerjäävät lapsukaiset Viipurin torilla - menkää kouluun!
- venäjän kieli, jonka sanat eivät vaan jää päähän
- verensokerin heittelyt ja nestehukka
- metron rullaportaat

jesh!
- hieno kaupunki!
- mahtavat taideteokset Venäläisessä museossa
- teetä ja lettuja - suosittelen
- valmiiksi miksattua gin & tonicia tölkissä

kielletyt puheenaiheet:
- opintotuki
- UPJ
- Erkki Tuunanen

Kiitokset matkaseurueelle! Erityiskiitokset paikallisopas-Simolle ja organisaattori-Saijalle!

opetusta ja dataa, MaE

Kampus hiljenee pääsiäiseksi. Tällä viikolla ei ole ollut enää mitään extraohjelmaa kampuksella, joten on pitänyt tehdä töitä.

Kurssi etenee edelleenkin hyvin. Opiskelijoiden pitämät esitykset ovat hyviä ja huolellisesti valmisteltuja. Maanantain luennolla opiskelimme kaupunkien rakenteita ja mietimme, miten Jyväskylän seudun kartta muuttuu vuoteen 2050 mennessä. Kolme ryhmää luki tilastoja ja karttaa ja nerokkaita ideoita saatiin kasaan runsaasti. Kaikki ryhmät halusivat rakentaa kehäteitä ja siirtää liikenteen pois rantaväylältä. Kaupungin keskusta voisi silloin levitä Jyväsjärven rantaan asti. Muita ideoita olivat junarata lentokentälle ja asuntolaivat Jyväsjärveen.

Tilastokeskuksen kanssa on edelleen hankalaa. Uusin versio aineistosta tuli eilen ja samoin sähköpostia. Linja rupesi olemaan jo, että näin suuressa aineistossa on aina virheitä ja että ei 13 puolison puuttuminen ole vakavaa. Ilmeisesti sielläkin alkaa jo sietokyky loppua tämän projektin suhteen.

Pääsiäiseksi lähden Pietariin muutaman kampukseltakin tutun henkilön kanssa.

töitä ja univelkaa

Juhlien jälkeinen viikko on kyllä ollut aikamoista haukottelua. Viikonlopusta jääneitä univelkoja ei saa näköjään kuitattua kovin nopeasti.

Kurssi on edennyt hyvin – ihmeen hyvin. Opiskelijat ovat pitäneet tosi hyviä esitelmiä ja keskustelua on syntynyt. Keskiviikkona ihmettelimme Pariisin karttaa. Välillä tuntuu, että vetelen vähän yläastetasolla mutta onpahan ainakin jotain käytännönläheistä välillä.

Yksi tämän talven ja näköjään keväänkin hilpeimpiä työhommia on ollut mikroaineistoamme päivitys. Hoitelin alkuperäistä aineistoa syksyllä 2004, joten lupasin vanhasta muistista hoidella tämän päivityksen. Aineisto tulee Tilastokeskuksesta. Niillä on siellä kyllä vielä aika paljon opittavaa asiakaspalvelusta! Aineisto tilattiin kesällä ja syksyllä neuvoteltiin sisällöstä. Aineisto maksettiin loppuvuodesta ja se luvattiin toimittaa samoihin aikoihin. Ensimmäinen versio tuli helmikuun alussa. Se oli täysin käyttökelvoton, koska siinä oli väärä määrä porukkaa. Reklamoin siitä ja uuden version saaminen kesti reilun kuukauden. Tästä versiosta puuttuu muuttujia ja puolisoita. Olin valmistautunut siihen, että ongelmia tulee (tuli viimeksikin) mutta enää ei kyllä naurata. Täältä alkaa jo useammalta tutkijalta olla huumori lopussa, kun tutkimukset ovat jumissa ilman aineistoa. Oijoijoi, tilastokeskuksen asiakaspalvelusta voisin kirjoittaa vaikka kilometrin mutta täytyy jatkaa toisella kertaa.


JYY:n strategiahommat ovat edenneet. Olen haastatellut muutamaa työntekijää ja tosi hyviä ajatuksia on noussut esille. Toivottavasti osaamme niitä oikealla tavalla työstää eteenpäin. Myös edustajistoryhmissä (ainakin kahdessa - toivottavasti muissakin) on keskusteltu ja kirjotettu muistioita. Loistavaa!

vuosijuhlat Agora & Ilokivi, sillis Opinkivi & Sohwi

Lauantaina oli viimein kauan odotettujen vuosijuhlien aika. Raportti koko illan kulusta ei oikein onnistu – ainakaan aikajärjestyksessa, joten tässä sekalaisia tarinoita.

skandaali nro 1: kalaruokaa
Olen vuosikauden valittanut, että ei aina pihviä. Pihvien paistaminen sadalle hengellä on kohtalaisen riskialtista puuhaa ja aina joku (usein minä) saa sitkeän / harmaan / ylikypsän / liian raa’an pihvin. Oli siis etukäteen innoissani (toisin kuin useimmat muut), että saamme jotain muuta ruokaa. Noh, tomaattisoossissa uiskenteleva kuha vei meidät valitettavasti ojasta allikkoon.

skandaali nro 2: puhe naiselle
Illan jännittävin ohjelmanumero on puhe naiselle. Tänä vuonna puhetta oli valittu pitämään yht. yo Olli-Pekka Koljonen. Puheessa käsiteltiin naisia ja valtaa. Puhe oli puheeksi oikein nokkela ja siinä oli asiaa – se nyt vaan oli aivan väärässä paikassa. Useilla naispuolisilla vuosijuhlakonkareilla meni snapsi väärään kurkkuun. Ei siinä muuta voinut kuin todeta, että pää poikki ja pitää O-P:lle puhuttelu. Minna ja Riitta uskoivat hyväntahtoisesti, että puheenpitäjää ei oltu briiffattu tarpeeksi. Siitä ei kuitenkaan ollut kysymys. Puolustuksekseen O-P ilmoitti, että seisoo sanojensa takana ja selitti, ettei naisten ylistäminen nyt vaan sovi hänen tyyliinsä (!).

tavoite nro 1: kääntää puukkoa demarien haavassa
Jatkoilla pääsin viimein vauhtiin. ”45 paikkaa, oppositioon” -karjumiseni ei valitettavasti saanut aikaan sen kummempia reaktioita. Kalle tosin analysoi, että Heinäluoman visio on kyllä aika epäselvä. Pekka Komu sanoi, ettei tunnu missään. Kukaan ei kuitenkaan myöntänyt, että demarit olisivat ylimielisiä vaan totesivat, että neljän vuoden päästä on uudet vaalit.

tavoite nro 2: aiheuttaa hämminkiä myös Saijan ja Katjan puolesta
Tämä tavoite epäonnistui surkeasti. Kokonaisuudessaan vuosijuhlista jäi aika laimea vaikutelma ja sen suurempaa hämminkiä emme saaneet Liljan kanssa aikaiseksi. HÖH.

parhaimmat (?) juorut:
- Anne ja Lasse Haravan (a.k.a. Jasser Arafatin) huivi ovat aika kepulaisia
- Paneli tykkää kumminkin Nipsusta
- Juho ei näytä salibandyn pelaajalta mutta tuntuu
- ei löytynyt sopivaa Suomen lippua (tämä ihan oikeasti kerrottiin konferenssissa, kun rehtori halusi kuulla juoruja)

Joskus ennen kuutta (kesäaikaa) saimme Liljan kanssa tarpeeksi kaatuneista kaljapulloista ja Tanelin ja Juhon laulusta, joten lähdimme kotiin.

Muutaman tunnin unien jälkeen homma jatkui silliksellä, jossa sain kuulla muistuttavani erästä iskelmätähteä. Samoin se, että vastustin kylmään saunaan menemistä, sai aikaan hilpeyttä. Aamupalaa saimme ja saunaankin pääsimme lopulta. Opinkiveltä jatkoimme Sohwille syömään. Vege burgerin syöminen vei viimeisetkin voimat, joten meinasin nukahtaa pöytään.

Juha Koskisen aforismit Sohwilla kiteyttävät aika hyvin viikonlopun tunnelmat:
JK: Mitäs ootte aatellut nyt tehdä?
muut: No ei oo suunnitelmia. Mitäs ite?
JK: No, jos tää oli vähän niinku tässä, niin mä voisin lähtee vähän niinku kotiin.
muut: Kai tää oli vähän niinku tässä. Millon sun juna lähtee?
JK: 25 minuutin päästä.
muut: Sun ois ehkä syytä sit kipittää asemalle aika nopeasti.
JK: No vähän niinku joo.

Ilmeisesti homma ei kuitenkaan ollut ihan siinä, koska tänä aamuna klo 6.05 puhelimeni soi. En vastannut mutta vastaajaani oli joku laulanut tai karjunut. Se kuulosta epäilyttävästi poliittiselta laululta mutta sanoista oli kohtalaisen vaikea saada selvää.

tentinvalvontaa juhlamielellä

Perinteinen perjantaihomma oli tänään edessä, kun piti mennä valvomaan tenttiä. Kanslia varoitti jo etukäteen, että tiedossa on paha keikka ja niin se olikin. Pahoittelut kaikille opiskelijoille, jotka pääsivät aloittamaan vasta 22 minuuttia yli. Ongelmia tuottivat sanakirjat, eksyneet vaihtarit ja kommunikaatio.

Onneksi huomenna on vuosijuhlat. Iltapukueleganssini alkaa olla kasassa. Vielä pitäisi värjätä hiukset. Niistä tulee vihreät, että sopivat hyvin yhteen vihreän puvun kanssa - no toivottavasti ei kuitenkaan. Kenkiä on kaksi paria, joissa molemmissa on korot vinossa. Unohdin viedä ne suutarille mutta tuskinpa nuo vinot korot kauheasti menoa hidastavat.

Juhlamieltä pienesti häiritsee se, että on vähän flunssaolo vielä ja ääni käheenä. Juomalaulujen laulaminen ei luultavasti ainakaan paranna ääntä. Täytyy kehitellä maanantain luennolle jotain pantomiimiohjelmaa varalle.

liikuntailtapäivä, RS ja Figaro

Eilen oli meidän tiedekunnan henkilökunnan liikuntailtapäivä. Aiemmin liikuntapäiviä on vietetty mm. yleisurheilun ja ”kaikki hiihtää jonossa 20 km” merkeissä. Nyt oli onneksi jotain muuta: bailatinoa, kuntonyrkkeilyä, kuntosalia ja joogavenyttelyä.

Bailatino oli tosi hauskaa ja uskomattoman tehokasta liikuntaa mutta aika vaikeeta. Kukaan henkilökunnan miehistä ei uskaltautunut bailatinoon. Lopuksi oli ohjattu venyttely, jonne myös nyrkkeilijät ja kuntosaliporukka tulivat. Venyttely oli tuttua torstaiaamun joogavenyttelyä eli oikein rentouttavaa.

Urheilusuoritusten jälkeen pitää tietysti huolehtia energiansaannista ja nestetasapainosta, joten ohjelmassa oli päivällinen Figarossa. Oli oikein hauska tunnelma, vaikka en jaksanutkaan lähteä jatkoille.


Kurssi on mennyt yllättävän hyvin. Opiskelijat ovat olleet aktiivisia ja kyselleet neuvoja tarvittaessa. Vieläkään en kyllä oikein osaa puhua puoltatoista tuntia putkeen, joten täytyy kehitellä lisää kivoja tehtäviä.

professorin hiusongelmat, MaE

Löysin tänään postilokerosta kirjeen, jossa luki nimeni yläpuolella ”Professor”. Repesin. Kun viimeksi tarkastin, palkkakuitissani luki kyllä vähän muuta. Työkaverit tosin lohduttivat, että tulee noita muillekin. Säästin kirjekuoren tulevia UPJ-neuvottelu varten.

Kirjekuoren sisällä oli mainoksia kirjoista, joista yhdessä on mun kirjottama juttu. Se sama vanha ikuisuusprojekti pariskunnista - ei kannata innostua. Mainoksessa sanottiin, että kirja ilmestyy huhtikuussa. Ilmeisesti mun kirjoituksen oikovedokset on lähetetty jollekin toiselle proffalle tarkastettavaksi, koska mä en ainakaan ole niitä nähnyt. En siis käsitä, miten kirja voi ilmestyä huhtikuussa.

Muihin professorin kiireisiin on kuulunut luonnollisesti vuosijuhlien kampauksen miettiminen. Lyhyisiin hiuksiin kun ei noita vaihtoehtoja ole kovin runsaasti. Onneksi on aikamoinen määrä lyhythiuksisia morsiamia, jotka ovat ystävällisesti kasanneet nettiin hirveät määrät valokuvia sopivista kampauksista. Noh, suurin osa niistä on järkyttävän imeliä mutta joukossa oli käyttökelpoisiakin ideoita.

Jarkko Jyväskylässä!

Eilen kävi sellainen outo juttu, että Jarkko Seppälä oli Jyväskylässä käymässä ja muisti siitä vielä informoida ystäviään. Ilta kului ensin edustajiston kokouksessa ja sitten Sohwilla.

Edustajistolla oli useampikin tiukka asia listalla. Ensin keskusteltiin pitkään stipendirahastosta. Lopulta edaattorit päättävät palauttaa rahastosiirrot uudelleen valmisteltavaksi, mikä oli hyvä juttu, koska rahastohomma oli kohtalaisen epäselvä. Toinen tiukka keskustelu oli MÄÄ:n aloitteesta, jonka mukaan JYY:n pitäisi käyttää 0,7 budjetistaan kehitysyhteistyöhön. Ensin väännettiin rahan käyttökohteesta ja budjetin loppusummasta. Onneksi hieman heräsi myös keskustelua siitä, onko tämä ylipäätään viisasta – siis käyttää opiskelijoiden rahoja tällaiseen.

Kokouksen jälkeen lähdimme tietysti Sohwille. Ensin juorusimme Jarkon kanssa kaikista käänteistä sitten joulukuun. Onhan tässä ollut käänteitä. Illan aikana ehdin lisäksi kertoa yhden kyseenalaisen jutun Mikolla, tilitellä vuosijuhlista ja eduskuntavaaleista ja saada pari kannattajaa ponnelle, joka käsittelee stipendien myöntämistä Teemu Jaatiselle. Kotimatkalla oli Jannen kanssa vielä aikamoiset tilitykset – on eräiden onni, että lumet ovat jotakuinkin sulaneet ja lumipesut eivät enää onnistu.

eka luento, AgC233.1

Aluetaloustiede 2 alkoi siis eilen ja ensimmäinen luento meni kyllä ihan yli odotusten!

Luennon alussa oli vähän vaikea päästä vauhtiin, koska salissa oli vain 9 opiskelijaa. Mitä ihmettä? Kurssille oli ilmoittautunut 23 opiskelijaa. Siinä vähän keräilin ajatuksiani ja sain viimein juonesta kiinni. Luennon aikana ilmestyi vielä 2 opiskelijaa lisää, joten eiköhän näillä pärjätä.

Mulla on sellainen pedagoginen systeemi, että ei tenttiä. Ne ovat typeriä eikä juuri edistä oppimista. Sen sijaan opiskelijat pitävät ryhmissä esityksen kurssin sisältöön kuuluvasta aiheesta ja kirjoittavat esseen. Tuon esseen ne valitsivat ihan itse. Muita vaihtoehtoja olivat: soveltava tentti luentomateriaalien kanssa, kaksi lyhyempää kotitehtävää, suullinen tentti tai arvosanojen heittäminen nopalla.

Niin, homma meni siis siltä osin ihan yli odotusten, että opiskelijat eivät valittaneet mistään ja avasivat suunsa, kun kysyin jotain. Aika mahtavaa! Miinuspuolelle menee ehkä se, että ne eivät nauraneet mun vitseille ja ryhtyivät pakkaamaan, kun kuulostin siltä, että lopettelen.


Illalla meillä oli vielä Villa Ranassa vieraita Saksan Suurlähetystöstä. Suurlähetystö tarjosi viinit ja EKS juustot. Keskustelu oli oikein mielenkiintoista ja viini juomakelpoista.

aamuhaamu, Seminaarinmäki

Luulin aamulla työmatkalla näkeväni harhoja: Simo Pöyhönen kävelee mäkeä ylös. Tietysti on perusoutoa, että Simo hiippailee aamutuimaan täälläpäin. Koska Simon olemassaolo on ollut viime aikoina hieman epävarmaa, näky oli vähintäänkin superouto. Se oli kuitenkin ihan totta!

En tiedä, lähtivätkö päivän muut tapahtumat liikkeelle Simon ilmestymisestä mutta nyt Pietarin matka on kuitenkin varattu. Kiitokset siitä Saijalle! Viikonlopun ajan vielä arvomme, kuka lopulta lähtee matkaan mutta nyt näyttäisi siltä, että pääsiäisenä matkustamme Pietariin.

Maanantaina se aluetaloustiede 2 sitten alkaa. Homma on vielä vähän kesken, joten tulkaahan kaikki klo 14 alkaen kyselemään asiaankuulumattomia kysymyksiä, että saan puolitoista tuntia kulumaan!

arkea juhlia ootellessa

Aamu alkoi kesäyliopiston hallituksen kokouksella. Valitsimme uuden koulutussuunnittelijan ja käsittelimme tilinpäätöksen. Perinteiseen tapaan allekirjoitimme tilinpäätöksen vanhanaikaiseen tilikirjaan. Se on aina yhtä hilpeää.

Päivä jatkui luennoilla, mikroekonometriaa edelleen. Opiskelimme tobit-mallia ja Heckmanin valikoitumisnäkemyksiä. Pysyin jotakuinkin hiljaa ja pidin omat näkemykseni valikoitumisesta omana tietonani.

Noin muuten olen yrittänyt edistää kurssin suunnittelua. Vieläkin pari ryhmätyöaihetta puuttuu mutta muuten kurssi alkaa hahmottua. Pari ensimmäistä luentoa kerron varmaan vaan vitsejä, joten ei hätää sisällön suhteen.

Ai niin, vähän tylsäksi tämä elämä on mennyt, kun en eilen jaksanut lähteä yliopiston vuosijuhlaan. Höh. En vaan jaksanut mutta saivat palkinnot jaettua ja tuulihatut syötyä ilman muakin, joten se siitä. Ilmoittauduin eilen JYY:n vuosijuhliin. Sinne menen vaikka viimeisillä voimillani, koska se on mulle vähän niin kuin joulu: vuoden tärkein juhla, jolloin näkee kaikki tärkeimmät ihmiset. Jarkko odottelee myös vuosijuhlia uudessa blogissaan.

opetuksen suunnittelua, MaE

Nyt kaikista olennaisin homma on ensi maanantaina alkavan kurssin suunnittelu. Ohjelmassa on siis aluetaloustiede 2. Olen hieman yrittänyt uudistaa sitä, vaikka helpommalla pääsisin, jos vetelisin vaan vanhoja latuja.

Istuskelin 2 x 4 tuntia Optima-kurssilla. Osaan nyt laittaa luentomateriaalit nettiin. Jes! Toivottavasti opiskelijat osaavat ne sieltä Optimasta kaivaa. Noin yleisesti ottaen Optima vaikuttaa ihan ok:lta. Yritys olisi, että sen käyttäminen ei ainakaan hankaloittaisi elämää ja opiskelua.

Olen ajatellut, etten jaksa ihan koko kurssia itse selittää, joten tarkoitus olisi tehdä ryhmätöitä. On vaan ihan uskomaton homma keksiä sopivat aiheet ja etsiä sopivaa materiaalia. Ehkä se on hieman valmiiksipureskelemista mutta kurssi on sen verran lyhyt, että täytyy päästä nopeasti liikkeelle.


Perjantaina muuten oli aika hieno mielenosoitus taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvan parantamiseksi. Parannettavaa tosiaan on, koska apurahatutkijallahan ei juuri tuota sosiaaliturvaa ole. Täältä voit lukea karmeita kertomuksia tuosta olemattomasta sosiaaliturvasta.

mikroekonometriaa, AgDelta

Nyt on tullut sen verran (2 kpl) huolestuneita yhteydenottoja, että täytyy varmaan osoittaa jotain elonmerkkiä. Määrätty sairausloma ei ihan riittänyt, koska perään iski sitkeä flunssa. Palasin kunnolla työpaikalle vasta tänään.

Onneksi on pehmeä lasku työntekoon. Tämä ja huominen päivä kuluvat Kari Hämäläisen mikroekonometrian kurssilla. Olen toivonut sellaista jo kauan. Luvassa on ihan mielenkiintoista ja käytännönläheistä settiä.

Tänään luennolla oli lähinnä taustaa - sekä käytännöllistä että teoreettista. Piirtelimme siis suljettuja boakäärmeitä, joita jotkut kutsuvat myös jakaumiksi. Koska suljetut boakäärmeet ovat kuitenkin aika tylsiä ja niistä on vaikea tajuta, mitä ne esittävät, piirtelen mieluummin avoimia. Tänään eräs boakäärme (normaalijakauma) oli nielaissut pilvenpiirtäjän ja pari asukasta.

työhöntulotarkastuksesta sairauslomalle

Kahden ja puolen vuoden yliopistolla notkumisen jälkeen sain kutsun työhöntulotarkastukseen. Tarkastus osui nyt hieman huonoon väliin ja jouduinkin suoraan työhöntulotarkastuksesta sairauslomalle. Kätevää.

Viime aikoina ei ole mennyt kovin loistavasti, kuten muutamista viimeisimmistä teksteistä voi päätellä. Nyt olisi tarkoitus levätä. Sairausloman syy on siis uupumus, joka ei tosin ole työperäistä. Ei siis kannata vetää mitään "yliopisto uuvuttaa nuoret tutkijat" -lööppejä.

Palaan asiaan, kun olen taas kotona kampuksella.

KAVA on ohi!

Sain eilen postissa todistuksen, jonka mukaan olen suorittanut kansantaloustieteen valtakunnallisen tohtoriohjelman (KAVA/FDPE) ekonometrian kurssin. Huh. Nyt kaikki KAVA:n peruskurssit on viimeinkin suoritettu! Tentit tein jo keväällä mutta ekonometrian harkkatyö jäi roikkumaan, joten lopullinen maali oli vasta nyt. En todellakaan olisi uskonut, että pääsen kaikki kolme kurssia yhden lukuvuoden aikana läpi.

Etukäteen en tiennyt, kuinka kaameaan projektiin ryhdyin. Olen aina pitänyt opiskelusta, joten en tiennyt, että on olemassa esimerkiksi sellaista hiostusta ja painostusta, jota kurssien aikana koin. Maisteriopinnoissa yleensä myös ymmärsin, mitä luennoilla ja demoissa selostetaan. KAVA-kursseilla olin aivan pihalla koko lukuvuoden. Nooh, ekonometriassa ehkä ajoittain kärryillä.

Mutta nyt se on siis ohi. KAVA:n johtajan suuri idea on, että peruskurssien jälkeen jatketaan opiskelua erikoiskursseilla ja seminaareissa. Olen päättänyt, että ne ovat ohjelmassa vasta sitten kun siltä tuntuu – jos koskaan. Sitä ennen minut saa KAVA:an ainoastaan kantamalla.

Enää pitäisi saada Anun kanssa sovittua, milloin juodaan ne lopulliset KAVA-kaljat. Kumpikaan ei kyllä juo olutta, joten ehkä juomme jotain muuta.


Tänään oli JYY:n strategiatyöryhmän kokous. Luvassa on kiva tehtäväpaketti edustajistolle, ryhmäkeskustelu hallitukselle ja työntekijöiden haastattelut.

uusi opetussuunnitelma, osa 1

Tiedekunta on päättänyt, että ensi lukuvuosi mennään samoilla vanhoilla tutkintovaatimuksilla. Tulisi kuulemma liikaa sekoilua, jos tässä välissä taas väännettäisiin uudet. Saimme siis yllättäen ylimääräisen vuoden aikaa opetussuunnitelman tekoon. Olen asiasta vähän yrittänyt viritellä keskustelua mutta tänään ryhdyin rankempiin toimenpiteisiin: lähetin sähköpostia.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt meidän kansantaloustieteen opetussuunnitelman logiikkaa. Kun nyt olen asiaan hieman enempi perehtynyt, ymmärrän entistä vähemmän. Opetussuunnitelma on ilmeisesti kasaantunut vuosien saatossa henkilökunnan intressien ja resurssien perusteella. Siinä on nähtävissä erilaisia kerroksia – tarvitsisimme arkeologia tulkitsemaan sitä. Henkilökunnan intressit eivät taida kuitenkaan enää olla asiallisia periaatteita opetussuunnitelmatyössä.

Olen siis ryhtynyt taistelemaan tuulimyllyjä vastaan ja yritän virittää meidän oppiainetta oikeaan opetussuunnitelmatyöhön. Lähetin oppiaineen henkilökunnalle viestin, jossa oli lyhyesti opetussuunnitelmatyön osa-alueet ja linkki oppimistavoiteasiaa selventävälle sivustolle. Oon itse ihan liekeissä siitä, että määriteltäisiin tavoitteet kandi- ja maisteritutkinnoille, opintokokonaisuuksille ja opintojaksoille. Siihen taitaa kuitenkin olla vielä matkaa.


Ensi keskiviikkona 21.2. on muuten aika paha valinta edessä. Samaan aikaan olisi kandidaatti Vahvasen väittelyilta Ilokivessä ja Sauli Niinistö vaalibileissä Hoviraitilla. Oijoi, elämä on valintoja.

uusi tuoli, MaE

Täällä menee nyt kaikki uusiksi. Viime viikolla meni väitöskirja ja tietokoneen sisältö. Eilen ilmestyi uusi tuoli.

Tuoli on Martelan Axia-sarjan numero 2. Vihreä väri on valittu siksi, ettei kukaan käy ”vahingossa” vaihtamassa tuolia. Noh, pieleen meni. On tullut lähinnä kommenttia, että onpa ihana ja piristävän värinen tuoli.

Taloon on tullut myös kaikenlaisia muita uusia huonekaluja. Uusien pöytien ja tuolien tilalta raivatut vanhat kalusteet ovat kulkeutuneet ravintoketjussa tänne alakertaan asti. Minun vanha rikkinäinen tuolini on luultavasti tullut tiensä päähän, koska se ei kelpaa enää kenelläkään.

Sisustamisen lisäksi olen ryhtynyt myös suunnittelemaan opetusta. Konsultoin ensin Googlea ja löysinkin kasan hyviä kurssirunkoja. Samalla löytyi myös superhauskoja luennoitsijoiden laatimia sääntöjä:

”Students are required to respect other students and the instructor. Any behavior that may disturb the class or the instructor will be warned only once. A second offense would subject the student to appropriate disciplinary action.”

Taidanpa lähteä samoille linjoille.

uusi suunta ja uusi verkko

Selvisin kansantaloustieteen päivistä aika vähällä remuamisella. Myös kansantaloustieteen kannalta päivien anti oli aika vähäinen. Yhdessä vaiheessa ilmoitin, etten suostu kuuntelemaan enää yhtään esitystä, josta en ymmärrä mitään. Noin muuten päivien anti oli aika rankka ja vieläkin on kaamea päänsärky - ajattelemisesta.

Saimme reissussa ihan suorasanaisesti kuulla, että Jyväskylä ja jyväskyläläiset ovat ihan surkeita. Kukaan ei osaa täällä mitään ja kannattaisi vaihtaa vaan Helsinkiin. Just just. Sama henkilö, joka keuhkosi aiheesta sekä sessiossa että illallispöydässä, ei osannut kysyttäessä kertoa, mikä on hänen tutkimuksensa politiikkasuositus. Uskomatonta! Vaikkei me täällä mitään osattaisikaan, niin graduntekijätkin täällä ymmärtävät ja tarvittaessa kertovat, mitä tekemistä heidän tutkimuksellaan on todellisuuden kanssa.

Tästä tulimme sitten Anun kanssa siihen johtopäätökseen, että se mallien vääntäminen loppuu meidän osalta just nyt. Tästä lähin keskitymme tekemään perusmalleilla tutkimusta, jolla on merkitystä ja raportoimaan sen niin, että joku muukin kuin kansantaloustieteilijä pystyy sen ymmärtämään. Kerroimme kaikille innoissamme, että väitöskirjoilla on nyt uusi suunta. Vastauksena oli hyväntahtoista naureskelua ja tiedustelua, että olemmeko syöneet sieniä.

Sillä aikaa kun etsin uusi ulottuvuuksia Lappeenrannassa, oli meidän atk-heppu siirtänyt minut AD-verkkoon. Jälki oli jotakuinkin hirveää ja pari päivää on mennyt säätäessä konetta takaisin käyttökuntoon. Niin, ja aion muuten sitten laittaa koneen yöksi kiinni. Ohjeiden mukaan niin saa tehdä, jos hyväksyy sen, ettei kone ole heti käynnistämisen jälkeen käyttövalmis.

Kauppalaisseuran bileet, Blomstedtin sali

Eilen illalla oli jokavuotinen Kauppalaisseuran säätiön stipendienjakotilaisuus. Säätiön tarkoituksena on tukea kaupallista koulutusta ja sitä se tekeekin varsin suurilla summilla. Tilaisuus alkoi rehtorin avauspuheenvuorolla, jossa oli vaihteeksi myös jotain uutta asiaa tai sitten kuuntelen rehtorin puheenvuoroja nykyään niin harvoin, etten pysty enää kokonaan arvaamaan sisältöä.

Sirkka Hämäläinen piti illan juhlaesitelmän Suomesta ja globalisaatiosta. Esitelmä oli ihan mielenkiintoinen. Mieleen jäi ainakin se pointti, että Suomen vaurastuminen ja elintason nousu viime vuosisadalla ovat myös globalisaation ansiota. Kun Hämäläinen sitten eteni puheenvuorossaan koulutusta ja tutkimusta käsittelevään osaan, istuin penkissä ja odotin, milloin päästään lukukausimaksuihin. Sieltähän se tuli: lukukausimaksut – BINGO! Ulkopuoliset hallitukset yliopistoihin – BINGO! Lukukausimaksuihin hän oli ajatellut jotain voucher-systeemiä. Ulkopuoliset hallitukset olisivat Hämäläisen mukaan parempia strategisen johtamisen kannalta. Jäin miettimään, miten turvataan opiskelijoiden edustus yliopiston hallinnossa – vai ollaanko tässä nyt kokonaan heivaamassa kolmikantaperiaatetta?

Stipendienjaossa tiedekuntaan tulee aina rahaa ovista ja ikkunoista ja niin kävi eilenkin. Useammat vastuuhenkilöt kävivät nätisti pokkaamassa kunniakirjan säätiön edustajilta mutta luovuttivat sen heti etupenkissä istuneelle dekaanille. Se oli oikeasti hauska veto vielä viidennelläkin kerralla. Puheiden ja stipendien jälkeen saimme kaikki riittävästi ruokaa ja punaviiniä. Jatkot Sohwilla jäivät tänä vuonna väliin, koska täytyy lähteä tänään La-la-lappeen-ra-ra-rantaan ja loput (laulusta) tiedättekin.

Sohvakisa on ratkennut!

Kaksi viikkoa kestäneen sohvakisan tulokset ovat tässä:

Agoran yläkerran sohvat 2 ääntä
Kirjaston sohvat 1 ääni
Päärakennuksen sohvat 1 ääni
MaB:n ala-aulan sohvaryhmä 1 ääni
MaE:n aulan sohvaryhmä (Veikon päivystyssohva) 1 ääni
ja 1 tyhjä ääni

Voittajaksi selvisivät tässä täpärässä kisassa siis Agoran yläkerran sohvat. Käykäähän kokeilemassa!

Sohvista tuli parin viikon aikana keskusteltua paljon mutta aika moni sanoi, ettei oikein ole mielipidettä. Sohvat eivät ilmeisesti herätä kovin suuria tunteita, joten äänestysprosenttikin jäi aika pieneksi. En tosin tiedä, mikä on se joukko, jolla on äänioikeus, joten ei voi laskea prosentteja.


Tammikuu on ollut hyvinkin tipaton ja sen vuoksi myös aika juoruton täällä kotona kampuksella. Lauantaina asiaan saatiin punaviinin voimalla pientä parannusta JENin hallituksenvaihtobileissä. Kerkesimme tilitellä Jarkosta, puoluekirjoista, eduskuntavaaleista, opetusharjoittelusta ja vaikka mistä muusta. Eve totesi avautumiskierroksella, että on ihanaa, kun tästä porukasta on saanut ihan oikeita ystäviä. Niin on.

töitä, MaE

Tällä viikolla on ollut ihan pakko tehdä töitä, joten olen niitä myös saanut tehtyä. Lähetin ERSA-kongressiin 2 abstraktia. Uskomaton tuottavuuden kasvu! Jaksoin jopa hioa tekstejäni melkein päättömän Nickin ohjeiden mukaan. En tiedä, oliko hiomisella vaikutusta lopputulokseen.

Keskiviikkona ehdin illalla käväistä parissa kokouksessa. JENin kokouksesta minut meinattiin heittää pihalle metelöinnin takia. Anu muisteli, että ihan niin kuin ennen vanhaan JENIn kokouksissa, silloinkin oli hirveä meteli. Edustajiston kokous myöhemmin illalla oli aika perussettiä. Istuin ekaa kertaa ikinä takarivissä enkä edaattoreiden joukossa. Ihan hyvä, että vihdoin uskalsin tehdä tämän suuren irtioton. Joskus täytyy vielä repäistä ja olla menemättä koko kokoukseen.

Ensi viikolla on kansantaloustieteen päivät Lappeenrannassa. Olen valmistautunut omaan esitykseeni ja kommenttivuorooni käymällä kampaajalla. Jossain vaiheessa pitäisi ehkä tehdä myös se esitys ja lukea minulle lähetetty tutkimuspaperi. Olin pari vuotta sitten ekan kerran kt-päivillä ja siellä oli ihan hirveä meno. Tällä kertaa on vähän ollut puhetta, että iltarientoihin ei kyllä sitten mennä.

Sohvakisassa on vielä tämä viikonloppu aikaa äänestää!