Pari viimeistä viikkoa on kulunut kaikenmaaliman kissanristiäisissä. Ruokaa ja hyvää seuraa on riittänyt, joten aikaa työntekoon ei ole juuri ollut. Päätin, etten nyt joulunaikaan käytä lomapäiviä, joten täällä sitä vielä ja kohta taas istuskelen. Lomailen perinteisesti vasta tammikuussa, kun muut ahertavat.
Syksy (tai oikeastaan koko vuosi) on ollut aikamoinen. Olen vuonna 2008 ehkä kasvanut enemmän kuin pitkään aikaan. Väitöskirja ei siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - ole edennyt ihan toivottua tahtia. Motivaatio väitöskirjan tekoon on palautunut, ja nyt maalin häämöttäessä on selvempää tehdä väikkäriä. Vuoteen on mahtunut aika monta hauskaa episodia - ehkä sen lentokoneen hajoamisen olisin kuitenkin voinut jättää väliin.
Kiitos seurasta, hyvää joulua ja motivoivaa vuotta 2009! Tässä vielä syksyn 2008 soundtrackilta se ehdottomasti osuvin (ja typerin) biisi:
It’s my life
and it’s now or never
I ain’t gonna live forever
I just want to live while I’m alive
(It’s my life)
My heart is like an open highway
Like Frankie said
I did it my way
I just want to live while I’m alive
‘cause it’s my life
Better stand tall when they’re calling you out
Don’t bend, don’t break, baby, don’t back down
tiistaina, joulukuuta 23, 2008
tiistaina, joulukuuta 09, 2008
pikkujoulut x 2, Ilokivi
Pikkujoulukausi jatkuu...
Perjantaina oli meidän tiedekunnan henkilökunnan pikkujoulut. Viime vuonna olimme Nightwishin keikalla Paviljongissa ja tänä vuonna meidän tiedekunnan ukoista koottu bändi soitti Ilokivessä. Onkohan tällä kenties joku yhteys talouden suhdannevaihteluihin? Ruoka oli Ilokivessä onneksi hyvää ja juomaakin riitti. Bändi soitti seurueemme asiantuntijan mielestä hyvin mutta muiden mielestä liian kauan ja liian kovaa. Mä poistuin paikalta jo ennen yhdeksää kotiin flunssaa parantelemaan mutta osa porukasta jaksoi ihan valomerkkiin asti. Illan kulusta olen kuullut hyvin vaihtelevia raportteja, joten enpä rohkene niiden perusteella vetää mitään johtopäätöksiä.
Lauantaina oli perinteiset JYYn pikkujoulut Ilokivessä ja tietysti itsenäisyyspäivä. Koin riittävän ihmeparantumisen sain raahattua itseni Ilokiveen... ja siitä se sitten lähti. Ilta oli pitkä ja hauska. Aluksi oli aika laimea tunnelma mutta kyllä se siitä korjaantui, kun Linnan juhlat saatiin pois alta. Musiikki oli ihan hyvää, vaikka en ihan kaikkia bändin biisejä ymmärtänytkään.
Edelleen hieman ihmetyttää JYYn hallitusten (2008 ja 2009) paikallaolo - tai paremminkin poissaolo. Tällaiset vanhat tädit kuten minä (ja Kirsi) jouduttiin siellä riehumaan, kun nuoremmista ei irronnut. O-P ja Mikke juhlivat kyllä ihan ansiokkaasti mutta mitään jatkoja ne eivät saaneet aikaiseksi, oijoi.
illan kysymys
Missä kaikki on?
illan katastrofi
Joku pölli lantringit!
illan lausunto
”Ei O-P:llä ainakaan koskaan oo menny tyttöystävä ylioppilaskunnan edelle.”
Alina Savolainen
illan pari
Jarkko & Jarkko
...vaikka muutama muukin pari ansaitsisi kyllä maininnan mutta voi mennä ehkä liikaa juoruamisen puolelle...
EDIT 15.12. klo 21.25: yksityiskohtia poistettu asianomaisen henkilön toivomuksesta. Vastaavaa sensurointia ei tule tapahtumaan enää jatkossa, joten koittakaa kestää - ei tätä blogia oo pakko lukea, jos ei huumorintaju riitä.
Perjantaina oli meidän tiedekunnan henkilökunnan pikkujoulut. Viime vuonna olimme Nightwishin keikalla Paviljongissa ja tänä vuonna meidän tiedekunnan ukoista koottu bändi soitti Ilokivessä. Onkohan tällä kenties joku yhteys talouden suhdannevaihteluihin? Ruoka oli Ilokivessä onneksi hyvää ja juomaakin riitti. Bändi soitti seurueemme asiantuntijan mielestä hyvin mutta muiden mielestä liian kauan ja liian kovaa. Mä poistuin paikalta jo ennen yhdeksää kotiin flunssaa parantelemaan mutta osa porukasta jaksoi ihan valomerkkiin asti. Illan kulusta olen kuullut hyvin vaihtelevia raportteja, joten enpä rohkene niiden perusteella vetää mitään johtopäätöksiä.
Lauantaina oli perinteiset JYYn pikkujoulut Ilokivessä ja tietysti itsenäisyyspäivä. Koin riittävän ihmeparantumisen sain raahattua itseni Ilokiveen... ja siitä se sitten lähti. Ilta oli pitkä ja hauska. Aluksi oli aika laimea tunnelma mutta kyllä se siitä korjaantui, kun Linnan juhlat saatiin pois alta. Musiikki oli ihan hyvää, vaikka en ihan kaikkia bändin biisejä ymmärtänytkään.
Edelleen hieman ihmetyttää JYYn hallitusten (2008 ja 2009) paikallaolo - tai paremminkin poissaolo. Tällaiset vanhat tädit kuten minä (ja Kirsi) jouduttiin siellä riehumaan, kun nuoremmista ei irronnut. O-P ja Mikke juhlivat kyllä ihan ansiokkaasti mutta mitään jatkoja ne eivät saaneet aikaiseksi, oijoi.
illan kysymys
Missä kaikki on?
illan katastrofi
Joku pölli lantringit!
illan lausunto
”Ei O-P:llä ainakaan koskaan oo menny tyttöystävä ylioppilaskunnan edelle.”
Alina Savolainen
illan pari
Jarkko & Jarkko
...vaikka muutama muukin pari ansaitsisi kyllä maininnan mutta voi mennä ehkä liikaa juoruamisen puolelle...
EDIT 15.12. klo 21.25: yksityiskohtia poistettu asianomaisen henkilön toivomuksesta. Vastaavaa sensurointia ei tule tapahtumaan enää jatkossa, joten koittakaa kestää - ei tätä blogia oo pakko lukea, jos ei huumorintaju riitä.
perjantaina, joulukuuta 05, 2008
raportointi jatkuu
No niin, tässä vielä luvatut raportit European Christmas partysta ja auditoinnista. Kävin näyttämässä naamaani myös edustajiston järjestäytymiskokouksessa, joten siitäkin pari sanaa.
Viime lauantaina Jyväskylän Eurooppanuoret ja Eurooppalainen Keski-Suomi viettivät pikkujouluja. Oli oikein hyvät bileet! Dresscodea ”smart casual with Christmas twist” oli noudatettu varsin säntillisesti. Ruokaa oli hyvää ja sitä oli runsaasti - ainakin mun lautasella, mistä kiitokset Jarkolle. Paikalle olivat ilmaantuneet myös JENin uudet kyvyt, joten suhtaudumme luottavaisesti JENin tulevaan vuoteen. Anun ja Pertin kanssa päädyimme tilittämään jo heti alkuun ekonometrisistä malleista. Juhon kanssa väänsimme demareista ja rahasta, joka kasvaa puussa. Desibeleistä huolimatta olimme jälleen kerran samaa mieltä. Järjestelytoimikunta oli valinnut minut DJ:ksi, joten musiikki oli sen mukaista. Ylläriohjelmassa piti arvailla, kuka on Aino Sallinen ja kuka on Jutta Urpilainen. Pikkujouluista jatkoimme baariin.
Maanantaina kohdalleni osui yliopiston laatujärjestelmän auditointi. Olin yliopistotason opiskelijaryhmässä. Yllätyin itsekin aika paljon, kun haastattelu ei ollutkaan mikään tietokilpailu. Raati kyseli varsin konkreettisia asioita eikä tentannut, osasimmeko laatujärjestelmän ulkoa. Ensimmäisenä meiltä kysyttiin vaikuttamismahdollisuuksista. Raadin puheenjohtaja kohdisti kysymyksen ensimmäisenä mulle, joten ei kai siinä muu auttanut kuin huokaista syvään ja kertoa, että jatko-opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet ovat kehnot. Keskustelimme lisäksi muun muassa kirjastosta, yliopistoliikunnasta ja englanninkielisestä opetuksesta. Saa nähdä, miten yliopistolle käy.
Eilen ylioppilaskunnan edustajisto kokoontui järjestäytymiskokoukseen. Kokous oli tosin hieman muuttanut muotoaan, koska kaksi ensimmäistä tuntia meni toimintasuunnitelman käsittelyyn. Perustimme muutaman muun entisen puheenjohtajan kanssa rivijäsenten pöydän, josta huutelimme tarpeen mukaan. Pöytämme mielestä toimintasuunnitelma sisälsi aivan liikaa paperien kirjoittamista, joten tsemppiä vaan ens vuoden hallitukselle. Muutosesityskasan ja äänestysten jälkeen päästiin viimein asiaan. Ylioppilaskunnan puheenjohtajan kunniakkaaseen tehtävään valittiin Janne Pitkänen ja hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Soile Koriseva. Hallituskoalitio on mielenkiintoinen - siellä on kaikki ryhmät paitsi kokoomus, Sosialistiopiskelijat ja Pressure. Kokoomuksella on sitten ylioppilaskunnan pj:n paikka. Noh, itsepähän ovat tuollaisen - ööö... toimintakyvyttömän - hallituksen kasanneet, joten sen kanssa sitten elelevät.
Viime lauantaina Jyväskylän Eurooppanuoret ja Eurooppalainen Keski-Suomi viettivät pikkujouluja. Oli oikein hyvät bileet! Dresscodea ”smart casual with Christmas twist” oli noudatettu varsin säntillisesti. Ruokaa oli hyvää ja sitä oli runsaasti - ainakin mun lautasella, mistä kiitokset Jarkolle. Paikalle olivat ilmaantuneet myös JENin uudet kyvyt, joten suhtaudumme luottavaisesti JENin tulevaan vuoteen. Anun ja Pertin kanssa päädyimme tilittämään jo heti alkuun ekonometrisistä malleista. Juhon kanssa väänsimme demareista ja rahasta, joka kasvaa puussa. Desibeleistä huolimatta olimme jälleen kerran samaa mieltä. Järjestelytoimikunta oli valinnut minut DJ:ksi, joten musiikki oli sen mukaista. Ylläriohjelmassa piti arvailla, kuka on Aino Sallinen ja kuka on Jutta Urpilainen. Pikkujouluista jatkoimme baariin.
Maanantaina kohdalleni osui yliopiston laatujärjestelmän auditointi. Olin yliopistotason opiskelijaryhmässä. Yllätyin itsekin aika paljon, kun haastattelu ei ollutkaan mikään tietokilpailu. Raati kyseli varsin konkreettisia asioita eikä tentannut, osasimmeko laatujärjestelmän ulkoa. Ensimmäisenä meiltä kysyttiin vaikuttamismahdollisuuksista. Raadin puheenjohtaja kohdisti kysymyksen ensimmäisenä mulle, joten ei kai siinä muu auttanut kuin huokaista syvään ja kertoa, että jatko-opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet ovat kehnot. Keskustelimme lisäksi muun muassa kirjastosta, yliopistoliikunnasta ja englanninkielisestä opetuksesta. Saa nähdä, miten yliopistolle käy.
Eilen ylioppilaskunnan edustajisto kokoontui järjestäytymiskokoukseen. Kokous oli tosin hieman muuttanut muotoaan, koska kaksi ensimmäistä tuntia meni toimintasuunnitelman käsittelyyn. Perustimme muutaman muun entisen puheenjohtajan kanssa rivijäsenten pöydän, josta huutelimme tarpeen mukaan. Pöytämme mielestä toimintasuunnitelma sisälsi aivan liikaa paperien kirjoittamista, joten tsemppiä vaan ens vuoden hallitukselle. Muutosesityskasan ja äänestysten jälkeen päästiin viimein asiaan. Ylioppilaskunnan puheenjohtajan kunniakkaaseen tehtävään valittiin Janne Pitkänen ja hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Soile Koriseva. Hallituskoalitio on mielenkiintoinen - siellä on kaikki ryhmät paitsi kokoomus, Sosialistiopiskelijat ja Pressure. Kokoomuksella on sitten ylioppilaskunnan pj:n paikka. Noh, itsepähän ovat tuollaisen - ööö... toimintakyvyttömän - hallituksen kasanneet, joten sen kanssa sitten elelevät.
maanantaina, joulukuuta 01, 2008
tutkimusta ja alkoholitutkimusta
On ollut pari viikkoa hieman kiireisempää, joten on jäänyt päivittäminenkin vähän väliin. Kiireen syynä on ollut kaks asiaa (tai oikeastaan kolme): englanninkielinen luento ja esitys jatko-opintoseminaarissa. (Ja sen lisäksi on tullut vähän matkusteltua välillä Helsinki-Tampere-Nokia-Espoo-Kuopio.) Tässä on nyt pientä koontia viime parin viime viikon tapahtumista. European Christmas partysta ja auditoinnista raporttia myöhemmin.
Olen aika monta vuotta renkuttanut, että meidän pitää laittaa pystyyn kurssi, jossa luennoidaan ihan näistä meidän omista tutkimusaiheista. Nyt viimein sen saimme, kun Topics in spatial labour markets -kurssi alkoi. Kurssi luennoidaan englanniksi ja sen sisältö on oikein mielenkiintoinen - ainakin luennoitsijoiden mielestä. Oma luentoni käsitteli muuttoliikettä, erityisesti korkeakoulutettujen ja perheiden muuttoliikettä. Jännitin etukäteen kohtalaisesti, koska en oo ennen luennoinu englanniksi. Opiskelijat ilmeisesti saivat kuitenkin selvää jutuistani ja luennolla syntyi jopa keskustelua. Huh.
Jatko-opintoseminaari jännitti vähintään yhtä paljon. Tarkoitukseni oli saada yleisö vakuuttuneeksi, että jutuistani saa väitöskirjan kasaan. Olin esitystä varten (ja tietysti myös koko väikkäriä varten) kasannut jo teoriataustaa ja miettinyt kokonaisuutta. Sain ilmeisesti päässäni olevan sekasotkun järjestettyä paperille niin että proffien mielestä siitä tulee väitöskirja. Huh. Nyt mun vain tehdä aikataulu väitöskirjan loppu”metreille”. Hih, aikataulu kyllä aina onnistuu mutta täytyy ehkä hieman tehdä töitäkin, että pysyy aikataulussa.
Olinkin jo odotellut legendaarisen alkoholitutkimuksen jatkokyselyä. Yliopistolla on siis meneillään alle 35-vuotiaille työntekijöille suunnattu kysely aiheesta. Jatko-osa osui kohdalleni viime viikolla ja oli aivan yhtä hauska kuin viimeksi: ”Alkoholin juominen alle riskirajan (= 3 annosta!) on ajanhukkaa” - pitääkö paikkansa? Kyselyn lopuksi kysyin haastattelijalta, että mitä ihmettä te oikein tutkitte. Selvisi, että he eivät varsinaisesti tutki alkoholinkäyttöä vaan asenteita. Ihmettelin kysymysten muotoiluja ja minulle kerrottiin, että ne ovat hankalia, koska niiden pitää sopia sekä raittiille että juopolle. Noh, mielestäni kysymys: ”Kuinka paljon olet valmis ponnistelemaan pitääkseni alkoholinkäyttösi alle riskirajan (= 3 annosta!)?” ei varsinaisesti sovi kummallekaan. Noin luonnostaan vähän alkoholia käyttävien ei kai tarvitse ponnistella ja meidän muiden ei tulisi mieleenkään ponnistella.
Olen aika monta vuotta renkuttanut, että meidän pitää laittaa pystyyn kurssi, jossa luennoidaan ihan näistä meidän omista tutkimusaiheista. Nyt viimein sen saimme, kun Topics in spatial labour markets -kurssi alkoi. Kurssi luennoidaan englanniksi ja sen sisältö on oikein mielenkiintoinen - ainakin luennoitsijoiden mielestä. Oma luentoni käsitteli muuttoliikettä, erityisesti korkeakoulutettujen ja perheiden muuttoliikettä. Jännitin etukäteen kohtalaisesti, koska en oo ennen luennoinu englanniksi. Opiskelijat ilmeisesti saivat kuitenkin selvää jutuistani ja luennolla syntyi jopa keskustelua. Huh.
Jatko-opintoseminaari jännitti vähintään yhtä paljon. Tarkoitukseni oli saada yleisö vakuuttuneeksi, että jutuistani saa väitöskirjan kasaan. Olin esitystä varten (ja tietysti myös koko väikkäriä varten) kasannut jo teoriataustaa ja miettinyt kokonaisuutta. Sain ilmeisesti päässäni olevan sekasotkun järjestettyä paperille niin että proffien mielestä siitä tulee väitöskirja. Huh. Nyt mun vain tehdä aikataulu väitöskirjan loppu”metreille”. Hih, aikataulu kyllä aina onnistuu mutta täytyy ehkä hieman tehdä töitäkin, että pysyy aikataulussa.
Olinkin jo odotellut legendaarisen alkoholitutkimuksen jatkokyselyä. Yliopistolla on siis meneillään alle 35-vuotiaille työntekijöille suunnattu kysely aiheesta. Jatko-osa osui kohdalleni viime viikolla ja oli aivan yhtä hauska kuin viimeksi: ”Alkoholin juominen alle riskirajan (= 3 annosta!) on ajanhukkaa” - pitääkö paikkansa? Kyselyn lopuksi kysyin haastattelijalta, että mitä ihmettä te oikein tutkitte. Selvisi, että he eivät varsinaisesti tutki alkoholinkäyttöä vaan asenteita. Ihmettelin kysymysten muotoiluja ja minulle kerrottiin, että ne ovat hankalia, koska niiden pitää sopia sekä raittiille että juopolle. Noh, mielestäni kysymys: ”Kuinka paljon olet valmis ponnistelemaan pitääkseni alkoholinkäyttösi alle riskirajan (= 3 annosta!)?” ei varsinaisesti sovi kummallekaan. Noin luonnostaan vähän alkoholia käyttävien ei kai tarvitse ponnistella ja meidän muiden ei tulisi mieleenkään ponnistella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)