En ole saanut tällä viikolla kovin paljon aikaiseksi mutta kaikenlaista on tullut mieleen ja eteen...
Yrittäjyyden professori Koiranen keksi tutkijatapaamisessa, että meidän aineistolla voisi tutkia pariskuntayrittäjiä. Tsekkasin asian nopeasti, koska se itse asiassa kiinnosti minuakin. Koiranen innostui kuitenkin enemmän ja aiheesta pitäisi alkaa vääntää nyt paperia.
Keskiviikkona meillä oli aineopintojen seminaarin johdantokurssin palautepalaveri henkilökunnalle. Päätimme lisätä tiedotusta kyseisestä systeemistä, koska monet opiskelijat eivät vaan hoksaa sitä. Systeemi taitaa oikeasti olla aika monimutkainen. Keskustelimme jälleen kerran kvantitatiivisistä ja kvalitatiivisistä menetelmistä. Niitä molempia opetetaan meillä kaikille, mikä aiheuttaa valitusta. Opiskelijoiden ja ajoittain opettajienkin taidot ovat koetuksella mutta tulimme taas siihen tulokseen, että molempien näkökulmien jonkinlainen ymmärrys nyt vaan kuuluu akateemiseen yleissivistykseen.
Perjantaina proffa (ei siis Koiranen vaan ohjaajani) ilmestyi ovelle. Kävimme pienen keskustelun motivaatiosta ja sen puutteesta. Asialistalla oli myös aluetaloustieteen kurssien sisältö. Se on toki ihan relevantti asia mutta siitä olisi pitänyt keskustella opetussuunnitelmatyön yhteydessä.
Viikon aikana on myös tilitelty jonkin verran eri kokoonpanoilla. Aiheet ovat olleet perinteiset: love and work. Aika monet (melkein kaikki?) tuskailevat jommankumman osaston kanssa - tai sitten molempien. Oli terapeuttista huomata, että proffat ja ohjaus ovat samanlaisia yliopistosta ja kontekstista riippumatta. Tälläkään viikolla ei löytynyt vastausta ikuisuuskysymykseen: miten voi tietää, mitä oikein haluaa? Jos jollain on tästä jotain hajua, niin kirjottakaa pliis kommenttiosastolle. Toistaiseksi olen sitä mieltä, että ei mitenkään.
Eilen päädyin jakomielitautiseen tilanteeseen: kasasin luentoa koulutuksen merkityksestä talouden kasvulle ja kuuntelen netistä kasvatussosiologia luentoa, jossa paheksuttiin uusliberalistista koulutuspolitiikkaa - yhtä aikaa. Koko syksyn on ollut vähän sama olo ja nyt se konkretisoitui varsin perusteellisesti. Ajoittain mietin, onko kyseisessä vastakkainasettelussa mitään järkeä.
Vaikka viikko oli varsin tuottamaton, luulen, että olen nyt päässyt motivaationi pohjalle ja sieltähän on vain yksi suunta. Olen siinä kuuluisassa tilanteessa motivaationi kanssa, että olen vajonnut niin syvälle, että voin potkaista pohjasta vauhtia. Toivottavasti lähtisin vähitellen nousemaan pintaa kohti.
sunnuntai, marraskuuta 16, 2008
maanantaina, marraskuuta 10, 2008
tutkijatapaaminen ja sähköpostiuudistus
Meidän tiedekunnan talossa on legendaarinen sali ”Telemaattinen studio”. Kahdeksan vuoden jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa studioon tänään. Noh, ei se nyt ollut niin ihmeellinen. Meillä oli tiedekunnan tutkijatapaaminen, jossa päätoimiset tutkijat ja tutkijakoulutettavat esittelivät omia juttujaan. Tutkimusaiheet olivat vaihtelevia ja mielenkiintoisia. Lopuksi piti vaan todeta, että kyllä oman talon sisällekin mahtuu hyvin erilaisia teemoja ja jopa tieteenfilosofisia lähtökohtia.
Noin muuten päivä meni säköpostilootaa pähkäillessä. Yliopistossa toteutetaan yleinen sähköpostiuudistus. Saamme kaikki uudet sähköpostiosoitteet. Lisäksi niiden, joilla on kaksi lootaa (opiskelijaposti ja työposti) pitää luopua toisesta. Opiskelijapostini on aivan täynnä ja ajoittain jopa tukossa. Siellä on myös lähes koko elämäni tai ainakin sen käännekohdat. Työposti on ihan okei mutta pelkään, että eräänä päivänä saatan olla ilman tunnuksia (jos rupean siis pelkäksi opiskelijaksi). Kahden postilootan strategia on ollut erittäin kätevä ratkaisu. Työpostia ei ole tarvinnut lomalla avatakaan ja jos joskus haluaa keskittyä (hyvin harvoin), niin ei sitten tarvitse avata opiskelijapostia. Nyt kaikki asia ja asian vierestä tulisi yhteen lootaan. Siitä voi seurata vähintäänkin kaaos.
Noin muuten päivä meni säköpostilootaa pähkäillessä. Yliopistossa toteutetaan yleinen sähköpostiuudistus. Saamme kaikki uudet sähköpostiosoitteet. Lisäksi niiden, joilla on kaksi lootaa (opiskelijaposti ja työposti) pitää luopua toisesta. Opiskelijapostini on aivan täynnä ja ajoittain jopa tukossa. Siellä on myös lähes koko elämäni tai ainakin sen käännekohdat. Työposti on ihan okei mutta pelkään, että eräänä päivänä saatan olla ilman tunnuksia (jos rupean siis pelkäksi opiskelijaksi). Kahden postilootan strategia on ollut erittäin kätevä ratkaisu. Työpostia ei ole tarvinnut lomalla avatakaan ja jos joskus haluaa keskittyä (hyvin harvoin), niin ei sitten tarvitse avata opiskelijapostia. Nyt kaikki asia ja asian vierestä tulisi yhteen lootaan. Siitä voi seurata vähintäänkin kaaos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)