syyslukukauden lopulla

Pari viimeistä viikkoa on kulunut kaikenmaaliman kissanristiäisissä. Ruokaa ja hyvää seuraa on riittänyt, joten aikaa työntekoon ei ole juuri ollut. Päätin, etten nyt joulunaikaan käytä lomapäiviä, joten täällä sitä vielä ja kohta taas istuskelen. Lomailen perinteisesti vasta tammikuussa, kun muut ahertavat.

Syksy (tai oikeastaan koko vuosi) on ollut aikamoinen. Olen vuonna 2008 ehkä kasvanut enemmän kuin pitkään aikaan. Väitöskirja ei siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - ole edennyt ihan toivottua tahtia. Motivaatio väitöskirjan tekoon on palautunut, ja nyt maalin häämöttäessä on selvempää tehdä väikkäriä. Vuoteen on mahtunut aika monta hauskaa episodia - ehkä sen lentokoneen hajoamisen olisin kuitenkin voinut jättää väliin.

Kiitos seurasta, hyvää joulua ja motivoivaa vuotta 2009! Tässä vielä syksyn 2008 soundtrackilta se ehdottomasti osuvin (ja typerin) biisi:

It’s my life
and it’s now or never
I ain’t gonna live forever
I just want to live while I’m alive
(It’s my life)
My heart is like an open highway
Like Frankie said
I did it my way
I just want to live while I’m alive
‘cause it’s my life

Better stand tall when they’re calling you out
Don’t bend, don’t break, baby, don’t back down

pikkujoulut x 2, Ilokivi

Pikkujoulukausi jatkuu...

Perjantaina oli meidän tiedekunnan henkilökunnan pikkujoulut. Viime vuonna olimme Nightwishin keikalla Paviljongissa ja tänä vuonna meidän tiedekunnan ukoista koottu bändi soitti Ilokivessä. Onkohan tällä kenties joku yhteys talouden suhdannevaihteluihin? Ruoka oli Ilokivessä onneksi hyvää ja juomaakin riitti. Bändi soitti seurueemme asiantuntijan mielestä hyvin mutta muiden mielestä liian kauan ja liian kovaa. Mä poistuin paikalta jo ennen yhdeksää kotiin flunssaa parantelemaan mutta osa porukasta jaksoi ihan valomerkkiin asti. Illan kulusta olen kuullut hyvin vaihtelevia raportteja, joten enpä rohkene niiden perusteella vetää mitään johtopäätöksiä.

Lauantaina oli perinteiset JYYn pikkujoulut Ilokivessä ja tietysti itsenäisyyspäivä. Koin riittävän ihmeparantumisen sain raahattua itseni Ilokiveen... ja siitä se sitten lähti. Ilta oli pitkä ja hauska. Aluksi oli aika laimea tunnelma mutta kyllä se siitä korjaantui, kun Linnan juhlat saatiin pois alta. Musiikki oli ihan hyvää, vaikka en ihan kaikkia bändin biisejä ymmärtänytkään.

Edelleen hieman ihmetyttää JYYn hallitusten (2008 ja 2009) paikallaolo - tai paremminkin poissaolo. Tällaiset vanhat tädit kuten minä (ja Kirsi) jouduttiin siellä riehumaan, kun nuoremmista ei irronnut. O-P ja Mikke juhlivat kyllä ihan ansiokkaasti mutta mitään jatkoja ne eivät saaneet aikaiseksi, oijoi.

illan kysymys
Missä kaikki on?

illan katastrofi
Joku pölli lantringit!

illan lausunto
”Ei O-P:llä ainakaan koskaan oo menny tyttöystävä ylioppilaskunnan edelle.”
Alina Savolainen

illan pari
Jarkko & Jarkko
...vaikka muutama muukin pari ansaitsisi kyllä maininnan mutta voi mennä ehkä liikaa juoruamisen puolelle...


EDIT 15.12. klo 21.25: yksityiskohtia poistettu asianomaisen henkilön toivomuksesta. Vastaavaa sensurointia ei tule tapahtumaan enää jatkossa, joten koittakaa kestää - ei tätä blogia oo pakko lukea, jos ei huumorintaju riitä.

raportointi jatkuu

No niin, tässä vielä luvatut raportit European Christmas partysta ja auditoinnista. Kävin näyttämässä naamaani myös edustajiston järjestäytymiskokouksessa, joten siitäkin pari sanaa.

Viime lauantaina Jyväskylän Eurooppanuoret ja Eurooppalainen Keski-Suomi viettivät pikkujouluja. Oli oikein hyvät bileet! Dresscodea ”smart casual with Christmas twist” oli noudatettu varsin säntillisesti. Ruokaa oli hyvää ja sitä oli runsaasti - ainakin mun lautasella, mistä kiitokset Jarkolle. Paikalle olivat ilmaantuneet myös JENin uudet kyvyt, joten suhtaudumme luottavaisesti JENin tulevaan vuoteen. Anun ja Pertin kanssa päädyimme tilittämään jo heti alkuun ekonometrisistä malleista. Juhon kanssa väänsimme demareista ja rahasta, joka kasvaa puussa. Desibeleistä huolimatta olimme jälleen kerran samaa mieltä. Järjestelytoimikunta oli valinnut minut DJ:ksi, joten musiikki oli sen mukaista. Ylläriohjelmassa piti arvailla, kuka on Aino Sallinen ja kuka on Jutta Urpilainen. Pikkujouluista jatkoimme baariin.

Maanantaina kohdalleni osui yliopiston laatujärjestelmän auditointi. Olin yliopistotason opiskelijaryhmässä. Yllätyin itsekin aika paljon, kun haastattelu ei ollutkaan mikään tietokilpailu. Raati kyseli varsin konkreettisia asioita eikä tentannut, osasimmeko laatujärjestelmän ulkoa. Ensimmäisenä meiltä kysyttiin vaikuttamismahdollisuuksista. Raadin puheenjohtaja kohdisti kysymyksen ensimmäisenä mulle, joten ei kai siinä muu auttanut kuin huokaista syvään ja kertoa, että jatko-opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet ovat kehnot. Keskustelimme lisäksi muun muassa kirjastosta, yliopistoliikunnasta ja englanninkielisestä opetuksesta. Saa nähdä, miten yliopistolle käy.

Eilen ylioppilaskunnan edustajisto kokoontui järjestäytymiskokoukseen. Kokous oli tosin hieman muuttanut muotoaan, koska kaksi ensimmäistä tuntia meni toimintasuunnitelman käsittelyyn. Perustimme muutaman muun entisen puheenjohtajan kanssa rivijäsenten pöydän, josta huutelimme tarpeen mukaan. Pöytämme mielestä toimintasuunnitelma sisälsi aivan liikaa paperien kirjoittamista, joten tsemppiä vaan ens vuoden hallitukselle. Muutosesityskasan ja äänestysten jälkeen päästiin viimein asiaan. Ylioppilaskunnan puheenjohtajan kunniakkaaseen tehtävään valittiin Janne Pitkänen ja hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Soile Koriseva. Hallituskoalitio on mielenkiintoinen - siellä on kaikki ryhmät paitsi kokoomus, Sosialistiopiskelijat ja Pressure. Kokoomuksella on sitten ylioppilaskunnan pj:n paikka. Noh, itsepähän ovat tuollaisen - ööö... toimintakyvyttömän - hallituksen kasanneet, joten sen kanssa sitten elelevät.

tutkimusta ja alkoholitutkimusta

On ollut pari viikkoa hieman kiireisempää, joten on jäänyt päivittäminenkin vähän väliin. Kiireen syynä on ollut kaks asiaa (tai oikeastaan kolme): englanninkielinen luento ja esitys jatko-opintoseminaarissa. (Ja sen lisäksi on tullut vähän matkusteltua välillä Helsinki-Tampere-Nokia-Espoo-Kuopio.) Tässä on nyt pientä koontia viime parin viime viikon tapahtumista. European Christmas partysta ja auditoinnista raporttia myöhemmin.

Olen aika monta vuotta renkuttanut, että meidän pitää laittaa pystyyn kurssi, jossa luennoidaan ihan näistä meidän omista tutkimusaiheista. Nyt viimein sen saimme, kun Topics in spatial labour markets -kurssi alkoi. Kurssi luennoidaan englanniksi ja sen sisältö on oikein mielenkiintoinen - ainakin luennoitsijoiden mielestä. Oma luentoni käsitteli muuttoliikettä, erityisesti korkeakoulutettujen ja perheiden muuttoliikettä. Jännitin etukäteen kohtalaisesti, koska en oo ennen luennoinu englanniksi. Opiskelijat ilmeisesti saivat kuitenkin selvää jutuistani ja luennolla syntyi jopa keskustelua. Huh.

Jatko-opintoseminaari jännitti vähintään yhtä paljon. Tarkoitukseni oli saada yleisö vakuuttuneeksi, että jutuistani saa väitöskirjan kasaan. Olin esitystä varten (ja tietysti myös koko väikkäriä varten) kasannut jo teoriataustaa ja miettinyt kokonaisuutta. Sain ilmeisesti päässäni olevan sekasotkun järjestettyä paperille niin että proffien mielestä siitä tulee väitöskirja. Huh. Nyt mun vain tehdä aikataulu väitöskirjan loppu”metreille”. Hih, aikataulu kyllä aina onnistuu mutta täytyy ehkä hieman tehdä töitäkin, että pysyy aikataulussa.

Olinkin jo odotellut legendaarisen alkoholitutkimuksen jatkokyselyä. Yliopistolla on siis meneillään alle 35-vuotiaille työntekijöille suunnattu kysely aiheesta. Jatko-osa osui kohdalleni viime viikolla ja oli aivan yhtä hauska kuin viimeksi: ”Alkoholin juominen alle riskirajan (= 3 annosta!) on ajanhukkaa” - pitääkö paikkansa? Kyselyn lopuksi kysyin haastattelijalta, että mitä ihmettä te oikein tutkitte. Selvisi, että he eivät varsinaisesti tutki alkoholinkäyttöä vaan asenteita. Ihmettelin kysymysten muotoiluja ja minulle kerrottiin, että ne ovat hankalia, koska niiden pitää sopia sekä raittiille että juopolle. Noh, mielestäni kysymys: ”Kuinka paljon olet valmis ponnistelemaan pitääkseni alkoholinkäyttösi alle riskirajan (= 3 annosta!)?” ei varsinaisesti sovi kummallekaan. Noin luonnostaan vähän alkoholia käyttävien ei kai tarvitse ponnistella ja meidän muiden ei tulisi mieleenkään ponnistella.

love, work and motivation

En ole saanut tällä viikolla kovin paljon aikaiseksi mutta kaikenlaista on tullut mieleen ja eteen...

Yrittäjyyden professori Koiranen keksi tutkijatapaamisessa, että meidän aineistolla voisi tutkia pariskuntayrittäjiä. Tsekkasin asian nopeasti, koska se itse asiassa kiinnosti minuakin. Koiranen innostui kuitenkin enemmän ja aiheesta pitäisi alkaa vääntää nyt paperia.

Keskiviikkona meillä oli aineopintojen seminaarin johdantokurssin palautepalaveri henkilökunnalle. Päätimme lisätä tiedotusta kyseisestä systeemistä, koska monet opiskelijat eivät vaan hoksaa sitä. Systeemi taitaa oikeasti olla aika monimutkainen. Keskustelimme jälleen kerran kvantitatiivisistä ja kvalitatiivisistä menetelmistä. Niitä molempia opetetaan meillä kaikille, mikä aiheuttaa valitusta. Opiskelijoiden ja ajoittain opettajienkin taidot ovat koetuksella mutta tulimme taas siihen tulokseen, että molempien näkökulmien jonkinlainen ymmärrys nyt vaan kuuluu akateemiseen yleissivistykseen.

Perjantaina proffa (ei siis Koiranen vaan ohjaajani) ilmestyi ovelle. Kävimme pienen keskustelun motivaatiosta ja sen puutteesta. Asialistalla oli myös aluetaloustieteen kurssien sisältö. Se on toki ihan relevantti asia mutta siitä olisi pitänyt keskustella opetussuunnitelmatyön yhteydessä.

Viikon aikana on myös tilitelty jonkin verran eri kokoonpanoilla. Aiheet ovat olleet perinteiset: love and work. Aika monet (melkein kaikki?) tuskailevat jommankumman osaston kanssa - tai sitten molempien. Oli terapeuttista huomata, että proffat ja ohjaus ovat samanlaisia yliopistosta ja kontekstista riippumatta. Tälläkään viikolla ei löytynyt vastausta ikuisuuskysymykseen: miten voi tietää, mitä oikein haluaa? Jos jollain on tästä jotain hajua, niin kirjottakaa pliis kommenttiosastolle. Toistaiseksi olen sitä mieltä, että ei mitenkään.

Eilen päädyin jakomielitautiseen tilanteeseen: kasasin luentoa koulutuksen merkityksestä talouden kasvulle ja kuuntelen netistä kasvatussosiologia luentoa, jossa paheksuttiin uusliberalistista koulutuspolitiikkaa - yhtä aikaa. Koko syksyn on ollut vähän sama olo ja nyt se konkretisoitui varsin perusteellisesti. Ajoittain mietin, onko kyseisessä vastakkainasettelussa mitään järkeä.

Vaikka viikko oli varsin tuottamaton, luulen, että olen nyt päässyt motivaationi pohjalle ja sieltähän on vain yksi suunta. Olen siinä kuuluisassa tilanteessa motivaationi kanssa, että olen vajonnut niin syvälle, että voin potkaista pohjasta vauhtia. Toivottavasti lähtisin vähitellen nousemaan pintaa kohti.

tutkijatapaaminen ja sähköpostiuudistus

Meidän tiedekunnan talossa on legendaarinen sali ”Telemaattinen studio”. Kahdeksan vuoden jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa studioon tänään. Noh, ei se nyt ollut niin ihmeellinen. Meillä oli tiedekunnan tutkijatapaaminen, jossa päätoimiset tutkijat ja tutkijakoulutettavat esittelivät omia juttujaan. Tutkimusaiheet olivat vaihtelevia ja mielenkiintoisia. Lopuksi piti vaan todeta, että kyllä oman talon sisällekin mahtuu hyvin erilaisia teemoja ja jopa tieteenfilosofisia lähtökohtia.

Noin muuten päivä meni säköpostilootaa pähkäillessä. Yliopistossa toteutetaan yleinen sähköpostiuudistus. Saamme kaikki uudet sähköpostiosoitteet. Lisäksi niiden, joilla on kaksi lootaa (opiskelijaposti ja työposti) pitää luopua toisesta. Opiskelijapostini on aivan täynnä ja ajoittain jopa tukossa. Siellä on myös lähes koko elämäni tai ainakin sen käännekohdat. Työposti on ihan okei mutta pelkään, että eräänä päivänä saatan olla ilman tunnuksia (jos rupean siis pelkäksi opiskelijaksi). Kahden postilootan strategia on ollut erittäin kätevä ratkaisu. Työpostia ei ole tarvinnut lomalla avatakaan ja jos joskus haluaa keskittyä (hyvin harvoin), niin ei sitten tarvitse avata opiskelijapostia. Nyt kaikki asia ja asian vierestä tulisi yhteen lootaan. Siitä voi seurata vähintäänkin kaaos.

opiskelua, ei politiikkaa

Vähän vierähti edellisestä kirjoituksesta. Oli muita projekteja: kiitos vielä kaikille äänestäjille ja kannustajille!

Olen tässä syksyn aikana opiskellut kasvatussosiologiaa ja naistutkimusta. Pitäisi vähitellen alkaa vääntää luentosarjoista oppimispäiväkirjoja mutta kirjottelenpa ensin vähän blogia. On ollut varsin mielenkiintoista ja aika erilaista. Luennoilla on laulettu saksalaista marssilaulua ja puhuttu politiikkaa ja väitetty, ettei se ole politiikkaa.

Luennoilla on selvinnyt muun muassa, että
- luennoitsija opiskeli aikoinaan DDR:ssä
- devalvaatio olisi kyllä tässä maailmantalouden tilanteessa tarpeellinen
- rasismi on rotuun perustuvaa sortoa ja kapitalismi on luokkaan perustuvaa sortoa

Avartavaa ainakin on ollut.


Väitöskirjan tilasta kiinnostuneet voivat tsekata vastaukset peruskysymyksiin sarjakuvan muodossa:
1) miten väitöskirja etenee?
katso vastaus täältä
2) milloin väittelet tohtoriksi?
katso vastaus täältä

ope on reipas ja asiantunteva, AgC232.1

Metodiopintojen harjoitukset on nyt saatu päätökseen. Aktiivisuus parani loppua kohden ja ryhmien esitykset olivat hyvin valmisteltuja. Tällä kertaa ei päästy kovin korkeisiin sfääreihin kvantitatiivisen (ja kvalitatiivisen) tutkimuksen filosofisista lähtökohdista mutta toivottavasti jotain jäi mieleen.

Opiskelijat ihmettelivät eniten, kiertääkö täällä joku nimilista. Hahaa, eipä kiertänytkään, koska ope merkkasi itse läsnäolijat. Opettaja ihmetteli eniten, kun palautteessa luki, että ope on reipas ja asiantunteva - kuulostaa hieman säälittävältä.


Viikonloppu kului maailmanparannuksen merkeissä Sohwilla ja Opinkiven saunalla. Perjantaina keskustelimme ay-toiminnasta aika kovilla desibeleillä. Lauantaina JYYn wanhain toimijain yhdistys vietti puuhapäivää kampuksella. Pääsin mukaan illanviettoon Opikiven saunalle ja sain kuulla muun muassa luennosta, jonka aiheena oli oravan paistaminen. Myös JYYn osuus Neuvostoliiton hajoamisessa tuli viimein julki.

back to school, AgC232.1

Mihin voi valittaa, jos yliopisto-opiskelijat eivät tee läksyjään?

Tänään oli metodiopintojen toinen harjoituskerta. Olen tottunut siihen, että saan opiskelijoiden huomion kiinnitettyä ja että opiskelijat osallistuvat. Nyt on ollut vähän eri meininki. Pojat katselevat kengänkärkiään, haukottelevat ja osoittavat kaikin keinoin, ettei vois vähempää kiinnostaa. Mistä ihmeestä tämmöstä porukkaa tulee?

Porukkaa on ryhmässä paljon (32 opiskelijaa) ja tyttöjä on vain 5. Pienemmässä ryhmässä on helpompi patistella jokaista osallistumaan. Nimiäkään en ole vielä oppinut. Opiskelijoiden vanhemmilla on ilmeisesti ollut varsin vähän mielikuvitusta, koska kaikilla on sama nimi - no ei nyt ihan mutta on ihan mahdotonta erottaa Mikkoja, Mikoja, Miikoja ja 3 Villeä toisistaan. Edes yläasteella meidän luokalla ei ollut näin paljon samannimisiä.

Tämän päivän harjoituksiin piti tehdä harjoitustehtävä. Osa olikin tehnyt tehtävän ihan ookoo, osa oli vähän yrittänyt, jotkut satuilivat ihan omiaan ja muutamat eivät saaneet sanaa suustaan. Sanoin suoraan, että seuraavalle kerralle toivon parempaa valmistautumista. Teki mieli reputtaa puoli porukkaa saman tien.

Sanoin perjantaina pullonpyörityksessä, että haluan opettajaksi isona. Pitääkö mun taas keksiä joku uusi suunta elämälleni?

tiedettä ja tutkimusta, Mattilanniemi

Joskus minäkin joudun yliopistolla perimmäisten kysymysten äärelle.

Viime perjantaina selvisi, että Akatemia oli suosiollinen. Proffan johdolla väsätty tutkimushanke korkeakoulutuksesta ja alueiden kehityksestä sai ihan kivan määrän rahaa. Emme pitäneet rahantuloa kovin todennäköisenä, joten olemme lähinnä päivitelleet päätöstä. Voihan se olla, että erinäisistä paloista kasattu hakemus näyttää ulkopuolisen silmin kokonaisuudelta.

Saimme tänään JSBE-seminaariimme vieraaksi professori Juuso Välimäen Helsingistä. En tiedä, voisiko ihminen näyttää enempää kansantaloustieteilijältä. Seminaariesitys käsitteli dynaamista moral hazardia ja siinä esiintyivät muun muassa päämies, agentti, Bellmanin yhtälö, kaksoisveemato ja aikaderivaatta. Vaikka malli oli kuulemma yksinkertaisin mahdollinen, en ymmärtänyt kovin paljon. Ilmeisesti teoreettista harrastusta eli mikron ja makron kursseja pitäisi olla ihan jokaiselle jatko-opintovuodelle, että pysyisi edes vähän kärryillä.

Pääsin myös itse opettamaan, kun metodiopintojen harjoitukset alkoivat. Yritin vakuuttaa opiskelijoille, että kaikenlainen menetelmäosaaminen on tärkeää, koska elämässä ja työelämässä voi tulla vastaan muutakin kuin ekonometriaa. Seuraavilla kolmella kerralla teemme harjoitustehtäviä ja arvioimme vanhoja seminaaritöitä.

Aloitimme tänään myös syksyn jatko-opintoseminaarin. Aion esitellä jatko-opintoseminaarissa marraskuun lopulla väitöskirjani kokonaisuutta. Se oli proffankin mielestä hyvä idea. Olen itsekin hieman yllättynyt, miten hyvin erilliset tutkimuspaperit ovat loksahtaneet yhteen pakettiin. Saa nähdä, onko seminaariyleisö samaa mieltä kanssani.

Riian excu, JEN & EK-S

Viikonloppu vierähti Latvian pääkaupungissa Rii(k)assa. Matkaa on suunniteltu Eurooppalaisen Keski-Suomen ja Jyväskylän Eurooppanuorten saunailloissa Latvian EU-jäsenyyden alkuajoista alkaen. Lukuisten vaiheiden jälkeen pääsimme torstaina vihdoin matkaan.

Perjantaille oli suunniteltu virallista ohjelmaa: vierailut suurlähetystöön ja parlamenttiin sekä paikallisten Eurooppanuorten tapaaminen.

suurlähetystössä opimme, että:
- kukaan ei tiedä millä Latvia elää
- EU-politiikan tärkeimmät teemat ovat Venäjä, energia ja koheesiorahat, institutionaaliset teemat eivät kiinnosta
- puolueet eivät ole ideologisesti järjestäytyneitä
- nuoriso ei vielä ihan tajua markkinataloutta vaan luulee, että rahaa saa pankista

Vierailuista viisastuneena keskustelimme yökaudet Latvian taloustilanteesta ja demokratiasta. Lisää virtaa keskusteluun tuli, kun parlamentissa kuulimme, että naisten (ja miesten) määrä parlamentissa ”is not an issue for us”. Tilanne kiukutti meitä siinä määrin, että suunnittelimme miekkaria demokratian ja tasa-arvon puolesta mutta se jäi kuitenkin uhoamisen asteelle.

Lauantaina oli ohjelmassa kulttuuriohjelmaa, kansantalouden tukemista pienellä shoppailulla ja yöelämään tutustumista. Löysimme mieleisemme baarin mutta kovin moni muu ei ollut löytänyt sinne.

reissun kohokohdat:
- omille teille lähteminen
- Jarkon absolutismi
- Even batman-laastarit
- Anun (ja Signen) hyvät jutut
- Marian ihku meikkipaletti
- Juhon tiukka vastus keskusteluissa

Kiitos matkaseurueelle! Enää tarvitsisi vain päättää, mitä matkaa suunnittelemme seuraavat 3 vuotta.

Suuri väittelyilta, Ilokivi

Kaupungin paras keskusteluohjelma keräsi taas perjantaina porukkaa Ilokiveen. Yritin etsiskellä seuraa väittelyiltaan mutta lopulta jouduin menemään sinne ihan yksinäni. Päätin, että pärjään, kun siellä on kuitenkin niin paljon tuttuja. Noh, hieman meni pieleen. Olen ilmeisesti jo niin ikivanha, että tuttuja oli ehkä yhden käden (okei, kahden käden) sormilla laskettava määrä. Järkkyä!

Ensin Anni Sinnemäki ja Aila Paloniemi väittelivät asevelvollisuudesta. Juttu jumittui aika pahasti eikä toisella väittelijällä ollut kovin montaa ajatusta asiasta. Opin kuitenkin (ja varmaan myös kaikki muutkin paikallaolijat), että asevelvollisuus ei koske koko ikäluokkaa. Vai onko sittenkin niin, että naiset eivät kuulu ikäluokkaan?

Seuraavaksi väitettiin, että suomalainen yhteiskunta syrjii miehiä. Väitteen esittäjä oli ruikuttava nössömies eli tutkija Henry Laasanen. Huh huh, mitä settiä! Vastaväittäjä oli oikein hyvä mutta keskustelu jäi kuitenkin junnaamaan paikoilleen. Jumitus johtui siitä, ettei löytynyt yhteisymmärrystä feministien tavoitteista. Tiedoksi siis vielä kaikille, että feministit ajavat tasa-arvoa!

Kolmannen väittelyn aikana osa porukasta poistui jo paikalta, kun Susanna Sievinen ja vittuilun Suomen mestari väittelivät hepoista. Väittely ei nyt ollut aivan järkyttävän huono mutta aiheutti pientä myötähäpeää.

No joo, ihan jees setti kuitenkin mutta ehkä väittelijät voisivat kunnioittaa tilaisuutta edes sen verran että hieman valmistautuisivat.

Yliopistouudistus ja tieteentekijä -seminaari, C1

Tieteentekijöiden liiton ja Jyväskylän yliopiston tieteentekijöiden seminaari "Yliopistouudistus ja tieteentekijä" oli viimein tänään, huh. Olemme järjestelleet (tai lähinnä minä olen järjestellyt) seminaaria jo hyvän aikaa. Onneksi se oli viimein tänään ja huomenna mietin muita juttuja.

Seminaari alkoi liiton puheenjohtajan Ragna Rönnholmin avauspuheenvuorolla, jossa käytiin lyhyesti läpi tieteentekijän kannalta keskeisimmät kipupisteet yliopistolakiluonnoksessa: virkasuhteista työsuhteisiin ja hallituksen siirtyminen ulkopuolisten käsiin.

Professori Jussi Välimaa jatkoi mielenkiintoisella puheenvuorolla, joka alkoi melkein muinaisista roomalaisista. Opin, ettei yliopiston yhteiskunnallinen palvelutehtävä ole mikään uusi juttu.

Seuraaavana vuorossa oli vararehtori Timo Tiihonen. Pidän hänen puheenvuorostaan paljon, vaikka muut valittivatkin, ettei hän ottanut mihinkään kantaa. Puheenvuoro olikin ensimmäinen analyyttinen puheenvuoro yliopistouudistuksesta, joten se nousi turhauttavan juupaseipästelyn yläpuolelle. Tiihonen analysoi muutosta yliopistoissa ja totesi, että Jyväskylän yliopisto on kyllä muuttunut jo aika paljon ennen tulevaa lakiakin.

Aiemmat puhujat saivat paneelikeskusteluun seurakseen vielä Henna Virkkusen ja Tuula Peltosen. Erityisesti pidin siitä, että he olivat paikalla. Yliopistoporukalla voimme jauhaa uudistuksesta vaikka maailman tappiin ilman kummenpia tuloksia, koska päätökset tehdään oikeasti muualla. Henna ja Tuula saivat kuulla ajatuksiamme ja me kuulimme ajankohtaista tietoa eduskunnasta.

Seminaarin päätteeksi saimme vielä skumppaa, joka maistuikin tämän projektin päätteeksi.

avajaiset, C1 ja untuvikkopalaveri, Agora

Viikko on vierähtänyt lähinnä reissusta toipuessa ja uutta lukuvuotta käynnistäessä.

Keskiviikkona yliopiston avajaisissa ”kansainvälinen kilpailukyky” putkahti rehtorin puheeseen niin nopeasti etten osannut odottaa. Siitä eteenpäin puhe oli pelkkää bingoruudukkoa. Yllätyin eniten rehtorin avauksesta, jonka mukaan opetusvirkoihin ruvettaisiin vaatimaan pedagogista kelpoisuutta. Teki mieli tuulettaa, koska itse olin tässä kohtaa tuplannut oikein, kun viime vuonna opiskelin opettajaksi. Luulen, ettei kovin moni muu halunnut tuulettaa.

Keskiviikkona tapasin myös kansantaloustieteen uudet toivot. Yllättäen tänä vuonna ei ollut yhtään norssilaista joukossa. Noh, viime vuonna oli kaksi, joten yksi norssilainen per vuosi pätee keskimäärin edelleen. Henkilökunta ja opiskelijat esittelivät itsensä. Joukossa oli taas muutama jamppa, joita ”on talous ja raha aina kiinnostanut” ja ”erityisesti rahoituksen opiskelu kiinnostaa”. Ahistaa opettaa tommosta possee.

Torstaina oli luvassa viikon isoin ylläri: sain ohjausta! Tällä kertaa proffalla oli oikein kaksi A4:sta kommentteja - ikivanhaan paperiin tosin, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Toivottavasti saisin motivoiduttua tutkimukseen tekemiseen nyt ihan tosissani, että pääsisin täältä joskus poiskin.

valokuvia, ERSA 2008

Tässä vielä muutama valokuva...

Konferenssi järjestettiin Liverpool Arenassa ja yliopistolla. Tässä kahvitauolla Civic Design -laitoksen edessä.

Oxfordin yliopiston professori Tony Venables luennoi Afrikan kehityksestä.

Konferenssi-illallisille viimeisenä iltana kokoonnuttiin Liverpoolin katedraaliin, ruokalistalla tällä kertaa muutakin kuin "drinks and canapés".

Perehdyimme reissulla myös pubikulttuuriin.


Jos jollekin on nyt jäänyt epäselväksi, että mikä ihmeen ERSA, niin selvennykseksi siis European Regional Science Association (tai vaihtoehtoisesti Ei Reissusta Selvitä Aikataulussa).

presentation and dinner, ERSA 2008 & virtapiikki ohjausjärjestelmässä, Mansesteri

Pääsimme viimein reissusta kotiin aika monen mutkan kautta, joten tässä vielä loppureissun vaiheet. Valokuvia tulee myöhemmin.

Oma esitykseni lauantain viimeisessä sessiossa viimeisenä meni ihan hyvin. Session puheenjohtajasta oli erityisen hauskaa, että ”we finished this congress with a finnish paper”. Haa haa. Esitykseni ei ollut kovin erikoinen mutta mielenkiintoinen teema ja hyvä data saavat yleisön aina syttymään. Olisi pitänyt muistaa yleisön reaktiot edellisistä vuosista, että olisin hermoillut vähän vähempi. Kysymyksiä, kommentteja, käyntikortteja ja lukuvinkkejä tuli iso kasa.

Kun akateeminen osuus oli viimein saatu kunnialla loppuun, minäkin pääsin relaamaan. Konferenssi-illalliset järjestettiin Liverpoolin katedraalissa, joka on aivan uskomattoman hieno paikka! Ruoka oli hyvää, seura vielä parempaa ja palvelu pelasi.

Ilta jatkui varsin pitkään. Kovin tarkkaa selostusta en sen vaiheista voi tänne sattuneesta syystä kirjoittaa - lähinnä siis siksi, etten muista kovin paljon. Teemu Jaatisen legendaarista kommenttia lainaten: ”Paljon en muista ja senkin, minkä muistan, haluaisin unohtaa”. No, ei oikeesti :-) Oikeesti harmittaa ainoastaan, että suosikkikengästä jäi kanta jonnekin Liverpoolin yöhön.

Lyhyiden unien jälkeen tankkasimme aamiaista ja lähdimme lentokentälle. Nuokuimme lentokentällä noin neljä tuntia ennen kuin pääsimme koneeseen. Sitten nuokuimme koneessa, joka pysyi tiukasti maassa, noin kolme tuntia ennen kuin pääsimme takaisin terminaaliin ja sieltä hotelliin. Lentokone siis hajosi (broke down). Aika monta kertaa kyselimme, onko tämä nyt ihan oikeasti totta, kun muiden vastoinkäymisten lisäksi siis melkein koko Suomen ERSA-delegaatio (mm. 2 proffaa) oli kanssamme siellä jumissa. Saimme lopulta uudet lennot ja pääsimme kotiin noin 13 tuntia myöhässä.


Reissussa opin, että
- skotlantilaiset ovat jo tehneet ne korkeakoulutuksen alueelliset indikaattorit
- uhoaminen etukäteen (esim. otan kyllä sitten ihan rauhallisesti tai en varmaan jaksa kenenkään seuraa) on kohtalaisen typerää, koska silloin voi käydä ihan päinvastoin
- olen nössö tai minulla on omatunto tai molempia
- Ibizavitsit ja viskivitsit eivät ole enää viidennellä kerralla proffien mielestä hauskoja

Epäselväksi jäi kuitenkin,
- missä vaiheessa se meininki sillä tavalla repesi?
- kuinka pitkään tällaista menoa ja näin lyhyitä yöunia olisi jaksanut?
- kuinka pitkä matka sinne Mansesterin keskustaan oikein on?


Kaikista vaiheista, myöhästymisestä ja univeloista huolimatta tämä oli sekä akateemisesti että sosiaalisesti paras ERSA-matka. Kiitos koko matkaseurueelle ja Finnairille! Tapaamme ensi vuonna Puolassa!

the impact of higher education institutions on local economies, ERSA 2008

Tanaan on sitten konferenssin viimeinen paiva. Parhaat ohjelmanumerot on jatetty viimeiseksi (en tarkoita omaa esitystani), kun saa nauttia melkein koko paivan kestavasta korkeakoulutuksen alueellisia vaikutuksia kasittelevasta special sessiosta.

Sessiossa on oikein mielenkiintoisia papereita ja erityisen hyvaa huumoria, joten tunnen oloni oikein kotoisaksi.

"You want to see whether your results are robust before you re-design the higher education system."

Englanniksi kommunikointi ei aina ole kovin helppoa, koska aksentteja riittaa. Tahan mennessa kolme pahinta ovat olleet:
- kaikki etelaeurooppalaiset "I'm really sorry for my English"
- itaeurooppalainen nuori nainen, joka opiskelee ranskassa
- skotlantia puhuva kiinalainen

Itse yritan selvita parhaani mukaan tonttuenglannillani - It's hard to be a tonttu.

ERSA 2008, Liverpool

Taalla ollaan koko konkkaronkka luokkaretkella.

Olen paassyt ihan perinteiseen ERSA-moodiin: plenumit oli inspiroivia, jotkut esitykset jopa ihan mielenkiintoisia, jarjeston pomojen bongaaminen aina yhta hauskaa ja on taas kiva huomata, etta jotkut miettii samoja asioita kuin ma.

Eniten keskustelua ovat herattaneet kaksi asiaa: paha ruoka ja viela huonompi sisailma. Ruoka ei oikeasti ole kovin kummoista ja jarkyttavan epaterveellista. Huono ilma taas on ollut ihan reissun teema, kun ilmanvaihto ei toimi, kokolattiamatot polisee ja tietokoneluokan rappusissa haisee home. Delegaatiomme siis yskii, aivastelee ja turpoaa suolasta.

Olen taas hoksannut, mika ero on mikrolla ja makrolla, teorialla ja empirialla. Sen unohtaa aina, kun vaan oman porukan juttuja kuuntelee. Sivistin itseani (vahingossa) juuri teoreettisella tutkimuksella ja opin etta:

"There are three main definitions of children:
1) zero utility by-product of sexual activity
2) investment good
3) consumption good."

Haloo! Voiko olla yhtaan enempi elamasta vieraantunutta??

Oma esitys on vasta huomenna ihan viimesena.

ohjausta, todellakin

Enpä ole hetkeen kirjoittanutkaan ohjauksesta. Noh, eipä ole ollut paljon kirjoitettavaa. Keskiviikkona sain kuitenkin sitä lajia – oiskohan ollu ehkä kolmas kerta tänä vuonna.

Jätin ennen kesälomaa proffan lokeroon luettavaa. Ilmeisesti oli saanut juttuni luettua, koska ilmestyi ovelleni. Ohjaustuokio meni jotakuinkin perinteisillä raiteilla eli eipä mitään uutta. Sain taas kerran kuulla, että juttuni on liian lyhyt (usko nyt jo, että se on keskeneräinen!) ja että empiria on ihan hyvällä mallilla (no ei todellakaan ole!).

Seuraavassa pari vuoropuhelua, jotka mielestäni kiteyttävät ohjauksen syvimmän olemuksen...

P (proffa): Aika niukasti olet kirjoittanut.
S (Signe): Mitä mun pitäisi kirjottaa? Kirjotanko tarkemmin vai laajemmin vai pitäisikö olla joku näkökulma?
P: No tarkemmin ja laajemmin ja ihan hyvähän se näkökulmakin olisi.
S: ???

P: Sinähän kirjoitat niin hyvin suomeksi, kai sinä englanniksikin osaat kirjoittaa.
S: No ne on kyllä ihan eri asioita.
P: Kyllä yleensä kaikki ne, jotka osaavat kirjoittaa hyvin suomeksi, oppivat kirjoittamaan myös englanniksi.
S: ???

P: Tähän malliin voisit sitten lisätä vielä interaktiomuuttujan.
S: Jaa, mä mietin sitä kyllä mutta tulin siihen tulokseen, ettei se oikein toimisi siinä mallissa tai ainakin niitä tuloksia olisi sit tosi vaikee tulkita.
P: ???

En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Keskiviikkona itketti mutta onneksi tänään jo naurattaa.


Ensi viikolla lähdemme taas perinteiselle luokkaretkelle. Retken kohteena tällä kertaa Liverpool.

Loviisan excu

Viikonloppuna kävimme JEN:stä tutulla porukalla excursiolla Loviisassa. Kyläilimme tietysti Even luona. Porukan pojat Jarkko, Mikko ja Samuli osoittivat taas suuret nuivailulahjansa eivätkä viitsineet tulla paikalle mutta se ei menoa haitannut.

Ilta eteni perinteisesti: ruokaa oli hyvää ja juomaa riitti. Eve oli järjestänyt mahtavaa ohjelmaa. Tietokilpailun lajeina olivat päässälasku, Pelimiehen sanat ja jätesäkkitehtävä. Voitto meni Anun ja Lauran joukkueelle. Bonuksena oli vielä hauska tanssimatto, jolla pomppiminen ei muistuttanut juurikaan tanssimista.

Ilta jatkui Loviisan yössä. Meren äärellä oli oikein tunnelmallista. Paikallisessa baarissa aiheutimme ihmetystä ja ihmettelimme paikallista alkoholilakia (tiskiltä saa monta juomaa yhdellä kertaa!). Eve oli huolehtinut kaikesta ja palkannut reittimme varrelle koomikoita, joista hauskin oli tietysti humalaista suomenruotsalaista esittävä Henrik ja säälittävin se yksi lukiolaispoika, jolla oli Anulle asiaa.

Kun kävelimme baarista kotiin Evelle, hoilotimme vielä Pelimiestä. Se oli aivan välttämätöntä, koska Loviisan keskustassa kuulemma liikkui karhu. Välttämätöntä oli myös ilahduttaa Jarkkoa pienellä puhelulla.

Ihanaa beibet ja ihanaa leijonat!
Kiitos mahtavasta viikonlopusta!

20 vuotta formaalia koulutusta

Koulun alku on aina yhtä toiveikas tapahtuma. Pieniä koululaisia tuli tänään vastaan uudet reput selässä. Itsekin innostun aina siivoamaan pöytäni ja järjestelemään koulutarvikkeet ojennukseen.

Tämä koulunalku on oikein juhlavuosi. Aloitin kouluni 20 vuotta sitten Eläintarhan ala-asteella Helsingissä. Silloin päivämäärä ei varmaan ollut 11.8. mutta tarvittaessa voin juhlia tätä vaikka koko viikon, että osuu sitten oikeallekin päivälle. Ensimmäisestä koulupäivästä lähtien olen pitänyt koulusta ja opiskelusta. Äiti sanoi sillon aikoinaan, että sitä koulunkäyntiä sitten riittää. En tiedä, tiesikö äitikään, että näin pitkään.

Yhteensä olen siis istunut koulunpenkillä 20 vuotta ja opetellut sinä aikana lukemaan, laskemaan, derivoimaan, estimoimaan, kirjoittamaan akateemista tekstiä englanniksi, opettamaan muita ja paljon paljon muuta. Onneksi on näistä tekemisistä muutama todistuskin tallessa lipaston laatikossa. Vielä yksi tutkinto (tai ehkä kaksi tutkintoa) olisi tarkoitus saada kasaan.

En ole kuitenkaan ihan varma, onko järkeä opiskella 20 vuotta. Alan olla myös kohtuullisen vakuuttunut, että pikkuhiljaa voisi tämä formaali tutkintotavoitteinen koulutus riittää. En tosin tiedä, saako tällä määrällä koulutusta enää mitään töitä. Haluaisin välillä kokeilla vaikka henkilöstökoulutusta tai kansalaisopistoa.

No joo. Tällä viikolla kuitenkin juhlitaan tätä 20-vee virstanpylvästä – työn eli opiskelun merkeissä ja ehkä vähän muutenkin…

paluu arkeen

Palasin tänään lomalta kampukselle. Loma meni oikein loistavasti, koska en tehnyt mitään. Ajoin aivoni niin totaaliseen virransäästötilaan, että ne käynnistyvät näköjään vielä hitaammin kuin kolme viikkoa AD-verkosta irti ollut tietokoneeni. Unohdin esimerkiksi työavaimeni kotiin. Vielä pitäisi palauttaa mieleen, mitä ihmettä minun oikein täällä kuuluu tehdä.

Aloitimme työt reippaasti oppiaineaamiaisella klo 10, joka kului lähinnä souturetkeä suunnitellessa. Kehotin muun muassa paria professoria kippaamaan itsensä Päijänteeseen ilman pelastusliivejä – näin rakentavasti alkoi tämä lukuvuosi!

Sitten setvimme siivousta. Lomalla lähtiessä siivosin työhuoneeni yllättävän asialliseen kuntoon (saa tulla vaikka tarkastamaan!) ja laitoin oveen lapun, että olen lomalla. Viime vuoden kokemuksen perusteella meinasin kirjottaa lappuun isolla: ”SIIVOTKAA, pliis”. Olisi varmaan pitänyt, koska klassisesti huoneeni ovelle ilmestyi tänään siivoja kyselemään, milloin saa tulla siivoomaan. On se nyt kumma, ettei siivousta voi hoitaa silloin kun se ei häiritse työntekoa.

Päivä jatkui järjestelmiin totutellessa.

Päivitin:
verkko-oppimisympäristö Optimaa,
kurssinhallintajärjestelmä Korppia,
virkamatkajärjestelmä Travelia,
työajankohdentamisjärjestelmä Solea ja
vähän vielä sitä ihmeellistä lomajärjestelmää, jonka nimeä en muista.

Kyllä tekniikka helpottaa elämää!

Noin muuten kampuksella ei tapahdu mitään, joten suosittelen pysymään lomalla, jos vaan voi.

pehmeä lasku lomalle

Pari viikkoa on mennyt varsin tehottomasti. Joka päivä olen raahautunut Mattilanniemeen ja puuhastellut jotain enempi tai vähempi järkevää. Jotkut opiskelijat ovat lisäksi kyselleet aluetaloustieteen suoritusmahdollisuuksista ja pitäneet minut ”kiireisenä”. Tänään siivosin ja varmuuskopioin, joten jotain olen kuitenkin saanut aikaan.

Nyt lähden lomalle. En aio tehdä lomalla mitään. Suunnitelman varmistamiseksi aio reissata paikkoihin, joissa ei kerta kaikkiaan voi tehdä mitään.

Oikein hyvää kesää! Tapaamme kotona kampuksella taas elokuussa!

kesäjuttuja kampuksella

Suurin osa porukasta jäi juhannukselta kesälomalle, joten tällä viikolla on jo ollut tosi rauhallista. Tykkään lomailla vasta vähän myöhemmin (ja olen tuhlannut osan lomistani Intiassa etukäteen), joten aherran edelleen.

Viikko on ollut yllättävän tuottoisa. Melkein jo lajittelin itseni ikuisten jatko-opiskelijoiden lootaan, koska aika monta viikkoa on mennyt ihan harakoille eikä mikään ole edennyt. Onneksi – täysin yllättäen – iski inspiraatio ja olen nakutellut menemään kuin parempikin tohtorikoulutettava. Saa nähdä, kauanko tämä kestää.

Tiistaiaamuna meinasin ajaa päin puuta kun näin kaksi turistia (shortsit jalassa ja kamerat kaulassa - oikeesti!) uimahallin takapusikossa opaskirjan kanssa. Ilmeisesti metsästivät Alvar Aaltoa. Olisi ehkä pitänyt pysähtyä ja vinkata, ettei se Aalto siellä uimahallin takana oo.

Viimeinen kesäjuttu ei liity kampukseen mutta kerron sen kuitenkin: yritän olla kolme viikko ilman grillimakkaraa. Kaameeta! Meni nimittäin kesäkuussa hieman runsaasti sitä lajia, joten nyt on makkaralakko. En yleensä harrasta mitään lakkoja, joten ehkä tämä onkin sitten ihmiskoe. Saa nähdä, kuolenko nälkään ilman makkaraa.

Taloustutkijoiden XXV kesäseminaari, Mattilanniemi

Viime viikon keskiviikkona ja torstaina oli perinteinen kesäseminaari - pahoittelut, että raportti tulee myöhässä. Juhlavuoden kunniaksi paikalla oli nobelisti ja hirveästi porukkaa. Pystytimme aulaan myös info-pisteen ja nipotimme risteilylipuista.

Ennustelaitokset julkaisivat synkkiä pitkän aikavälin ennusteita. Nobelisti Edward C. Prescott oli kuitenkin - muista kansantaloustieteilijöistä poiketen - optimistisella mielellä. Hänen luentonsa johtopäätös oli, että USA:lla ja Suomella menee tulevaisuudessakin hyvin, jos toteutamme veronalennuksia ja ”pro-productivity” -politiikkaa.

Ilta jatkui cocktaileilla Keskisuomalaisessa. Suklaatarjoilu pelasi mutta kuohuviinitarjoilu oli aika hidasta. Cocktaileilta jatkoimme perinteisesti risteilylle Päijänteelle ja tutustuimme laivan hieman korkkivikaiseen viinivalikoimaan.

Torstaina aamulla oli mun esitys. Se meni ihan hyvin ja yleisöäkin oli. Sessiomme oli kokonaisuudessaan oikein mielenkiintoinen! Esitykset käsittelivät työttömyyden vaikutusta lasten saamiseen, isien perhevapaiden käyttöä, muuttamisen vaikutusta miesten ja naisten tuloihin sekä miesten ja naisten palkkaeroja.

Lounaan jälkeen perustimme vielä Jennin kanssa oman session, jossa käsittelimme muun muassa työmarkkinoita ja parisuhteita.

kuvia seminaarista

johdon kyselytunti, M103

Viime viikolla oli paljon mielenkiintoista ohjelmaa.

Kuvassa yliopiston johto eli hallintojohtaja, rehtori ja vararehtorit kyselytunnilla viime keskiviikkona. Luulin ensin koko tilaisuutta vitsiksi mutta se olikin ihan tosijuttu.

"Kun tuli sähköpostia tästä kyselytunnista, en tiennyt, kyselemmekö me täällä johdolta vai kyseleekö johto meiltä."
kielten laitoksen johtaja Fuchs

"Odottelen esitystä apurahatutkijoiden eläketurvasta. Toivottavasti valtion myös antaa yliopistoille sitten lisärahaa, että yliopisto voi maksaa apurahatutkijoiden eläkkeet."
henkilöstöjohtaja Uusitalo

pääsykokeet, MaA

Tänään kampuksella pyörii kansantaloustieteen tulevia kykyjä. Pääsykokeet on aina jännittävä tilaisuus!

Viime hetken kertausta...

Pääsykoesalin ovi (vasemmalla) ja pääsykokelaita (oikealla)

kohdentaminen jatkuu, MaE

Sain viimein kohdentamiskysymykseeni vastauksen. Minun pitää siis kohdentaa työaikani Taloustieteiden tiedekunnan vastuualueelle päiväkohtaisesti. Vieläkään ei selvinnyt, miksi minun pitää kohdentaa päivittäin. Mielestäni en tee täydentävän rahoituksen projekteja mutta sillä ei näyttänyt olevan vaikutusta. Toukokuun tunnit on nyt tungettu järjestelmään, joten siitä vaan kustannuslaskentaa tekemään.

Kampus on hiljentynyt kesäksi. Ruokalassa riittää tilaa, sähköposti ei kolise koko ajan ja muutenkin olisi loistavat edellytykset työnteolle. Toistaiseksi olen lähinnä yrittänyt tehdä tutkimusta mutta sen enempää ei ole syntynyt.

työajan kohdentamista, Mattilanniemi

Olen vältellyt ansiokkaasti koko kuukauden työajan kohdentamiskoulutusta. Tänään oli viimein pakko mennä, koska kohta pitää kohdentaa toukokuun työaika. Koulutus oli jotakuinkin koominen. Henkilöstöjohtaja ei saapunut paikalle, joten kouluttaja-raukka joutui vastailemaan kaikkiin kysymyksiin ja kommentteihin, vaikka soppa ei ole missään määrin hänen syytään.

Alkuperäinen ohjehan oli, että jokaiselle päivälle kohdennetaan 7h 15min työaikaa eikä mahdollisia vaihteluita merkitä. Lausuntokierroksen jälkeen linja lieveni ja nyt merkitsemme järjestelmään toteutuneet tunnit. Järjestelmä ei kuitenkaan hermostu, jos väittää esimerkiksi tekevänsä 25 tuntia töitä vuorokaudessa. Nerokasta! Kerättyjä tietoja käytetään kuulemma vain kustannuslaskentaan. Varmasti saadaan tällä systeemillä kustannukset kohdilleen! Joku valopää kysäisikin kokouksessa: ”Tuleeko sanktioita, jos valehtelee?” Ei kuulemma tule, joten tämähän on yhtä luotettava systeemi kuin vaalirahoitusilmoitus.

Koulutuksessa en päässyt kärryille, miten kohdennan oman työaikani. Räpläsin järjestelmää ja luin ohjeita mutta niistäkään ei ollut apua, joten lähettelin perään vielä vähän sähköpostia. Uskomaton sekasotku!

oikeita töitä (ei mulla) ja baarikaapin tyhjennystä

Viikonloppu meni varsin sosiaalisesti. Lauantaina aloittelimme Annin kanssa jo hyvissä ajoin ja jatkoimme Annan läksiäisiin. Annakin valmistuu ja tekee ainakin lokakuulle asti töitä. Outoa, kun ihmiset saa oikeita töitä! Läksiäisten ohjelmassa oli baarikaapin tyhjennystä, konvehtien syöntiä ja kirpparimeininkiä.

Annalta suunnistimme kampukselle Yläkaupungin yöhön. Lähinnä tuli rupateltua tuttujen kanssa ja selvisi, Astakin oli saanut oikean työpaikan. Lintsu sen sijaan ilmoitti, ettei voi nyt tässä elämäntilanteessa ostaa valokuvakehyksiä. Täh? Vastusteluista huolimatta raahasin Annin ja Lintsun kuitenkin museolle kuuntelemaan käsikelloja. Hih, aika hauskalta kuulosti mutta kellonsoittajat näyttivät varsin vakavilta.

Kampukselta jatkoin Jarkon luo katsomaan Euroviisuja. Ohjelmassa oli laulamista, asiantuntevaa kommentointia, hyviä eväitä ja muutama gin&tonic. Kun tämän vuoden kisat oli saatu maaliin, vanhojen euroviisujen kuunteleminen ja tilitys jatkuivat varhaiseen aamuun. Hyvät bileet oli, vaikka Venäjä voittikin ;-) Aamulla hauskinta taisi olla taksikuskilla, joka tajusi, että olen vasta menossa kotiin.

APO-valmistujaiset, Seminaarinmäki

Loppuviikko meni (deadlinesta huolimatta) kevätjuhlatunnelmissa. Ohjelmassa oli APOn viimeinen lähijakso. Keskiviikkona pidimme ryhmissä työpajoja ja torstaina istuimme luennoilla ja huovutimme.

Torstai-iltana oli aivan mahtava kevätjuhlaspektaakkeli Lozzilla. Ryhmät olivat tehneet ohjelmaa. Saimme nähdä muun muassa apolaisen tangon ja Irti APOsta -tukiryhmän.

Perjantaina oli oppimisryhmän viimein kokoontuminen, joka meni haikeissa tunnelmissa. Onneksi ruokana oli nauravia nakkeja.

APO-vuosi on ollut mahtava. Luulin etukäteen, että kyse on jostain tekopirteistä märehtimisestä ryhmissä. Enempää väärässä en olisi voinut olla! APO ei ollut teeskentelyä vaan oikeasti aitoa, mistä olen tosi yllättynyt.

Vuoden aikana kirjoitin 18 oppimispäiväkirjaa, luin 8 kirjaa, istuin luennoilla ja keskustelin oppimisryhmässä. Opin paljon itsestäni ja opettamisesta ja sain tietysti opettajan kelpoisuuden. Suosittelen lämpimästi kaikille!

Timo ja Anita vastailevat viimeisiin APO-kysymyksiin.

avaruudesta kampukselle

Viime viikko vierähti vähän muissa maisemissa eli Turussa. Tällä viikolla onkin tuntunut siltä kuin olisi avaruudesta tupsahtanut takaisin kampukselle. Yritän saada kasaan kongressipaperia. Se siirretty deadline on siis perjantaina. Väliin kiilaa vielä APO:n viimeinen lähijakso tänään, huomenna ja perjantaina.

Kevät ei ole mennyt ihan putkeen...

kevään akateemiset epäonnistumiset:
- paperini ei kelvannut journaliin
- en saanut yhtä toista paperia läpi EALE-kongressiin
- en päässyt ekonometrian kesäkouluun
- ja tämä uusikin paperi on niin keskeneräinen, että ahistaa

Ei kai tässä auta muuta kuin tehdä entistä kovemmin töitä. Ja noista kaikista vastoinkäymisistä huolimatta tiedekunnan valopäät (eli tiedekuntaneuvosto) nimittivät mut vielä vuodelle 2009 tohtorikoulutettavan virkasuhteeseen.

ja taas on vappu

Akateeminen vappu tuli kuitenkin, vaikka kaikki hommat olivat levällään. Vappu alkoi perinteisin menoin aattoiltana Kirkkopuistossa Minna Canthin patsaan lakituksella. Juhlinta tosin jäi maltilliseksi, koska piti ehtiä kotiin valmistautumaan piknikille.


Vappupäivänä majoituimme harjulle piknikille. Kaikki olivat taas ylittäneet itsensä - ruoka oli tosi hyvää ja sitä oli varmasti riittävästi. Aiemmista vuosista poiketen yhtään ei palellut, joten jaksoimme mekkaloida pihalla aika pitkään. Jossain vaiheessa siirryimme kuitenkin saunomaan Opinkivelle ja laulamaan Ilokivelle.


Juho ja Taneli taas vauhdissa - arvaa mikä biisi!


Kauhukakaroilla eli Sebastianilla ja Teresalla riitti energiaa


Janne ja O-P aina yhtä asiallisina


Anna ja Asta osaavat jo ottaa hieman rennommin - kokemuksesta on hyötyä!


vapun kehutuimmat:
Jarkon kinkkupiirakka ja Pertun sienipiirakka

vapun salaliitto:
S.J. (esim. Sotkaman Jymy) on toisinpäin J.S. (esim. Jean Sibelius) ja aika paljon piti johdatella, että pääsin tämän salaliiton jäljille

vapun kysymys:
Missä Lilja on?

vapun saldo:
yksi nyrjähtänyt nilkka (ei oma) ja yksi kadonnut sininen viinilasi (oma), pohjassa on S-kirjain, voi palauttaa osoitteeseen MaE.

Tieteentekijöiden seminaari ja liittokokous, Helsingin yliopiston juhlasali ja m/s Silja Serenade

Viikonloppu kului mukavasti yliopistopolitiikan ja ay-toiminnan merkeissä. Perjantaina oli Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton seminaari, josta jatkoimme liittokokousristeilylle. Kovin paljon en ehtinyt nukkumaan mutta onneksi mielenkiintoiset keskustelut, hyvä seura ja hirveä määrä hyvää ruokaa piristivät kummasti.

Seminaarin aloitti opetusministeri, joka korosti eri yliopistojen tasapuolisia resursseja. En oikein ymmärrä, mistä hän oli sen keksinyt, kun hallitus on viime aikoina lähinnä keskittynyt epätasapuolisiin resursseihin. Sivistysyliopisto mainittiin niin monta kertaa että bingoruudukon olisi voinut täyttää pelkästään sillä sanalla. Opetusministerin jälkeen valtiovarainministeriöstä kerrottiin, että yliopistoista heijastuu julkisuuteen vain valittaminen ja jarruttaminen. Noh, mitähän siitä voisi päätellä?

Kahvitauon jälkeen Björn Wahlroos kertoi näkemyksiään saksalaisesta ja amerikkalaisesta koulutusjärjestelmästä. Amerikkalainen oli tietysti se parempi. Wahlroos puhui paljon asiaakin ja hänen vauhdikas tyylinsä sai yleisön jopa reagoimaan. Wahlroosin mielestä ainoa toimiva laadun mittari on hinta, joten yliopistotkin kaipaavat hintalaput eli lukukausimaksut. Näin nerokasta lukukausimaksuperustelua en olekaan ennen kuullut. Jäin kuitenkin miettimään imagon ja mahdollisen brändin osuutta hintoihin. Jos Innovaatioyliopistossa opiskeleminen maksaisi enemmän kuin täällä meillä ja osa korkeammasta hinnasta tulisi brändistä, mittaisiko lukukausimaksu silloin todellista koulutuksen laatua?

Wahlroos ja puhujanpönttö, joka on samaa sarjaa kuin hänen kirjastonsa

Seminaarin jälkeen meidän tungettiin ensimmäiseen linja-autoon, joka osoittautui vähän niinkun proffien linja-autoksi. Laivalla ohjelmassa oli intialaisia tanssiesityksiä, karaokea, turkulaista pöytäseuraa ja perinteistä pomppimista tanssilattialla.

Asiaohjelma jatkui lauantaina liittokokouksessa. Kun paatti rantautui Tukholmaa, meidät teljettiin laivan konferenssiosastolle. Kokous oli hyvä. Akavan puheenjohtaja sai tilaisuudessa myös osuutensa julkilausuman muodossa. Onneksi hän ei kuitenkaan itse ollut paikalla, koska olisi saattanut kohdata jotain muutakin kuin julkilausuman. Äänestääkin vielä piti (lopputulos 56-55), joten emme ehtineet kaupungille ollenkaan. Kulutimme loppuiltapäivän laivan kannella. Illalla jatkui perinteinen meno.

Erittäin vakavahenkistä ja raskasta ammattiyhdistystoimintaa

Olen edelleenkin kohtalaisen vaikuttunut viikonlopun älykkäistä keskusteluista. Lauantaina päivällisellä biologi, fyysikko ja kaksi yhteiskuntatieteilijää pohtivat, olisiko maailmassa vähemmän sotia, jos naiset olisivat vallassa. Tax Freessäkin kailotettiin, että kaljan kaataminen on argumentaation jatko mutta tuopin heittäminen olisi väkivaltaa. Monesti oman tieteenalan ihmisen kanssa käydyt keskustelut ovat tosi tylsiä mutta kun tungetaan eri alojen tutkijoita ja opettajia samaan ruotsinlaivaan, syntyy uskomattoman nerokkaita keskusteluja.

deadline lähestyy, MaE

Olen tehnyt hommia otsa hiessä viime viikot. Olen kirjoittanut, muokannut dataa ja yrittänyt estimoida parhaani mukaan, jotta saisin kongressipaperin lähtemään 30.4. SPSS ja Stata ovat pyörineet vimmatusti (mutta eivät toki yhtä aikaa). Myös APO-hommien deadline on vappuaatto, joten pientä puserrusta vaadittaisiin.

Kerroin Einelle viime viikolla, että 30.4. pitäisi lähettää kongressipaperi ja sitä ennen pitäisi vielä tehdä se tutkimuskin, josta kirjotan sen paperin. Eine, joka on työskennellyt Leena Palotien laboratoriossa, piti aikatauluni huvittavana. Niin, onneksi en ole luonnontieteilijä.

Ilman deadlinea en tietenkään saisi mitään aikaan, vaikka se ahdistaakin. Vielä enemmän pidän kuitenkin viimeisen palautuspäivän siirtämisestä, koska ilman näitä jatkoaikoja tulisi läheteltyä maailmalle ihan hirveää potaskaa. Tänään selvisi nimittäin, että deadline on siirtynyt. Uusi palautuspäivä on 16.5. huh.


Lukuvinkkinä (tai katseluvinkkinä) täytyy mainita uusi Jylkkäri, jossa kandidaatti Vahvanen poseeraa ilman paitaa. Mulla meni porkkanaraaste ihan totaalisesti väärään kurkkuun, kun lueskelin lehteä Wilhelmiinassa lounaalla. Kannattaa tsekata sekä juttu että kuva, mutta en suosittele lehden seuraksi porkkanaraastetta tukehtumisvaaran takia.

seminaari AgC233.1 ja kevyttä juoruilua

Meillä oli tänään jatko-opintoseminaari. Seminaarimme muoto on vaihdellut näinä (liian monina) vuosina, kun olen täällä ollut. Tällä kertaa kolmen tunnin settiin on tungettu kuuden jatko-opiskelijan esitykset. Seminaari oli huomattavasti mielenkiintoisempi tässä muodossa, koska esitykset olivat lyhyitä ja yleistajuisia, joten niistä heräsi runsaasti keskustelua.

Kuulimme tarinoita yksityisen ja julkisen sektorin palkkaeroista, yritystukiin tuhlatuista miljoonista, yliopiston vaikutuksesta palkkaan, alueiden kasvusta ja jostain mystisestä yritysrahoitusteemasta. Minä esittelin tulevaa paperiani muuttamisen vaikutuksesta palkkaan. Lisäksi keskusteluun nousivat vakioaiheet: valikoituminen, identifioiminen, aineiston hyvät ja huonot puolet ja tutkimusongelman terävöittäminen. Yllättäen seminaarissa sanottiin sana ”paradigma” jopa kolme kertaa, mitä ei siis yleensä tapahdu. Tervetuloa joukkoon, Jussi ja paradigma!

Juoruosastolta täytyy kertoa, että Juha Koskisella vaihtoehtoja riittää. Lääkissuunnitelma on nyt hylätty, joten Juha aikoo perustaa Pohjois-Savoon yhden miehen ”maisterista muurariksi” -ohjelman.

Kirsi sen sijaan yllätti meidät ilmoittamalla, että tuo vappupiknikille avecin. Avecin henkilöllisyyskin on jo selvitetty – ja Jarkolle terkkuja, että sun arvaus meni pieleen.

Maurin think tank

Ei, kyseessä ei ole Itsevaltiaiden jakso vaan ihan tosijuttu.

Sain joku aika sitten ministeri Pekkarisen avustajalta kutsun keskustelutilaisuuteen. Kutsu tuli muillekin aluetaloustieteen tutkijoille tänne meidän tiedekuntaan. Muut nuoret naiset jäivät töihin tekemään tärkeämpiä hommia, joten lähdin tänään sitten proffan ja neljän miestohtorin kanssa tapaamaan ministeriä.

Tapaamisen aiheena oli aluekehitys ja aluepolitiikka. Epäilin, että ministeri varmaan enempi haluaa testata omia näkemyksiään ja vähempi kuunnella meitä mutta saimme kyllä ihan hyvin puheaikaa. Proffa alusti alueellisesta kehityksestä ja ministeri puhui uusista ohjelmista. Keskustelimme innovaatioyliopistosta ja kasvukeskuksista. Lopuksi ministeri lanseerasi ajatuksen innovaatiotorista.

En oikein tuntenut oloani kotoisaksi tässä keskustelukerhossa ja ihmetys vain kasvoi, kun kaikki ryhtyivät nyökyttelemään samassa tahdissa. Itse olisin halunnut vain pyöritellä päätäni mutten kehdannut. Tilaisuus päättyi ihmeelliseen tuottavuusyliopiston ja kepulaisen aluepolitiikan ylistykseen. Molemmat mun ehdottomia suosikkeja – huh huh! Toivottavasti en joudu loppuiäkseni Maurin think tankin listoille.

vuosijuhlatunnelmia vielä

Katjan kanssa oli eilen puhetta, että vapun suunnittelu on jo alkanut. Se on tärkeää. Itse asiassa se on vuosijuhlahössötyksen jälkeen toiseksi tärkein asia. Tässä kuitenkin vielä muutama kuva JYYn vuosijuhlista...


Juhlavieraita vastassa olikin mielenosoitus.


Kirsille on ilmeisesti käynyt joku äksidentti ja Jarkko nauraa vahingoniloisesti.


Nyt kaaaikki pumppaamaan!


Tässä vaiheessa vielä hymyilyttää :-)


Kiitos kuvista Liljalle ja Jannelle!

talonvaltaus, PiC

Hehe, joku muukin on päättynyt kotiutua kampukselle. Jotkut neropatit ovat nimittäin eilen vallanneet sisäilmaongelmien vuoksi suljetun rakennuksen täällä yliopistolla.

Erityisesti riemastuin, kun huomasin, että ryhmä osoittaa kritiikkinsä myös ylioppilaskuntaa kohtaan. Manifestissä sanotaan:

Mitä tarjoaa ylioppilaskuntamme? Nousukkaita, tylsimyksiä, hännystelijöitä, mielistelijöitä, kon­sensuspullaa, näennäisdemokratiaa, pakkojäsenyyttä, vaaleja, joissa ei tapahdu mitään.

Sitäpä juuri. Itse uskon kuitenkin, että demokraattisella päätöksenteolla saapi enempi aikaan kuin valtaamalla taloja. Ehkä Autonomisen tiedekunnankin kannattaisi kokeilla.

Manifesti ja muuta löytyy täältä.

academic writing, part 4

Viime aikoina on tapahtunut niin paljon kaikkea akateemista (ja muutakin), että piti oikein tehdä blogiaiheista listaa. Kommentoin nyt ensin ihan sitä itseään eli väitöskirjan etenemistä.

Sain viime viikolla elämäni ensimmäiset pakit akateemisesta journalista. Se oli kyllä myös ihan ensimmäinen kerta, kun uskalsin tuotokseni journaliin lähettää. Professori neuvoi, että liian tasokkaaseen lehteen olen yrittämässä mutta laitoin silti ja takaisinhan se sieltä tuli.

Onni onnettomuudessa oli, että se tuli vasta kommenttikierroksen jälkeen takaisin. Sain siis läjäpäin kannustavia ja rakentavia kommentteja. Molemmat kommentoijat kannustivat jatkamaan työtä tämän paperin kanssa, koska ylikoulutuksen alueelliset erot kaipaavat vielä lisää tutkimusta. Ensimmäinen kommentaattori kiinnittää huomionsa tiettyihin sanavalintoihin ja vaatii lisää pohdintaa.

Toisen kommentaattorin kommentit olisin voinut itse kirjoittaa:

- malli on epästabiili
totta - tulokset muuttuvat aina, kun vaihdan yhdenkin muuttujan
- ylikoulutusmittarin tulokset eivät ole symmetrisiä
niinpä - ylikoulutettuja 9,6% ja alikoulutettuja 18%, vaikka pitäisi olla saman verran
- malliin valittu identifioiva muuttuja ei ole riittävän hyvin perusteltu
ylläri - todellisuudessa muuttuja on valittu yrityksen ja erehdyksen ohjaamana

Hih, onkohan se asunut täällä mun työhuoneessa, kun noin tarkkaan osasi kertoa ne asiat, joiden kanssa olen kiroillut jo useamman vuoden?

Valitusta tuli myös kielestä:

”Prior to publication in any English language journal, significant effort would be required to make this manuscript grammatically-correct.”

Joo-o, täytyy jatkaa harjoituksia enkun kanssa mutta ihan kannustava tämä ensimmäinen kokemus julkaisemisen yrittämisestä.

Innovaatioyliopiston alueelliset vaikutukset

Sain maanantaina kunnialla (?) aluetaloustieteen kurssin loppuun. Tenttikysymykset pitää vielä keksiä mutta luennot ja demot on nyt hoidettu. Kurssin viimeinen teema oli aluepolitiikka, jota oli aika pelottavaa opettaa. Kiitos ja anteeksi - toivottavasti ei mennyt aivopesun puolelle.

Harjoitustehtävänä opiskelijat joutuivat pohtimaan Innovaatioyliopistohankkeen alueellisia vaikutuksia. Aiheesta saatiin jopa tappelu aikaiseksi ja opelle jäi vain erotuomarin rooli. Seuraavat kysymykset jäivät kuitenkin ratkaisematta:

- Onko 1 + 1 + 1 > 3? Saadaanko yliopistoja yhdistämällä enemmän ja parempaa tutkimusta?
- Onko alueiden kehitys nollasummapeli? Onko metropolialueen taloudellinen kasvu muilta pois vai luoko se kasvua myös muille alueille?
- Saadaanko keskittämisellä enemmän talouskasvua kuin alueellisesti hajautetulla mallilla?

Ja nyt varmasti joillain meni jo pussillinen herneitä nenään, kun talouskasvu esiintyy taas kaikkein tärkeimpänä tavoitteena. Noh, olen valitettavasti kansantaloustieteilijä, joten koittakaa kestää.

JYYn vuosijuhlat, Agora & Ilokivi

Viikonloppuna koitti taas mun joulu eli ylioppilaskunnan vuosijuhlat. Arvelin jo etukäteen, että juhlista tulee varmaan ihmissuhdepainotteiset ja niin kävikin. Suuria tunteita, säätämistä, pussailua, juoruilua, mustasukkaisuutta ja draamaa oli vähintäänkin riittävästi yhden vuosijuhlan tarpeisiin.

Ilta alkoi Agorassa tervehdyksillä. Sinnikkäiden mielenosoittajien ”herraleikit seis” -performanssi herätti juhlijoissa syvää kunnioitusta ja hieman hilpeyttä. Varsinainen juhla eteni puheiden, laulujen ja ruoan sekamelskassa. Minut ja muutama muu entinen puheenjohtaja oli sijoitettu kakkospöydän päähän. Jälkikäteen tuli hieman palautetta huuteluista, nauramisesta ja valokuvaamisesta. Itse olen kyllä sitä mieltä, että plaseerauksen suunnittelija otti ihan tietoisen riskin. Hieman asiallisemmin pöydässämme käyttäytyivät muun muassa Joensuun pojat. Hallituksen jäsen Juho pääsi pitämään puheen naiselle. Hän teki peliliikkeen ja puhui kumppanuudesta, ettei naisihmisten tarvitse hutkia häntä käsilaukuilla jatkoilla. Puhe oli mielestäni hyvä, vaikka jotkut pitivät sitä mitäänsanomattomana.

Ilta jatkui Ilokivessä. Bändi oli hyvä mutta tanssimaan en jostain syystä oikein ehtinyt. DJ olisi voinut soittaa vähän monipuolisempaa musiikkia. Myös vararehtori ja pastori jaksoivat jatkoille asti.

Varsinainen draama alkoi kuitenkin vasta jatkojen jatkoilla. Ensimmäisenä rupesi itkemään Lilja. Sitten itki Jarkko. Siinä vaiheessa minä söin kinkkukiusausta ja kiljuin edelleen, että tänään ette itke, kun on juhlat. Seuraavaksi Saija itkeskeli ja pääsihteeri tuli kysymään, miksi kaikki itkevät mun seurassa. Tämän jälkeen minä en enää kestänyt, joten istuin portaiden alle vollottamaan. Siinä vaiheessa Nipsu kirmasi ohi ja huikkasi, että älä itke, lähe meiän mukaan. Vain hetki sen jälkeen Nipsukin oli ruvennut itkemään. Tähän ei voi kyllä todeta muuta kuin, että hienoa, kun on saanut ylioppilaskunnasta läheisiä ystäviä, joiden kanssa voi itkeäkin, kun siltä tuntuu. Itkukierroksen jälkeen lähdimme kukin parhaaksi katsomiimme osoitteisiin.

Sunnuntaina kokoonnuimme Opinkiven saunalle syömään silliä ja saunomaan.

Juhlien osuvimmat kommentit:

”Oli kyllä viimeiset juhlat teidän kanssa, kun ette osaa käyttäytyä.”
Minä, kun Teemu rikkoi konjakkilasin ja Lilja kaatoi kahvit pöytäliinalle.

”Tohon mä en ota kantaa.”
Simo parisuhteensa aikataulusta

”Nyt mentiin.”
Kirsi loppuillasta

”Vuosijuhlat menivät perinteisesti: paljon en muista ja senkin, minkä muistan, haluisin unohtaa.”
Teemu summaa juhlien vaiheita

yliopiston vuosijuhla, päärakennus

Eilen yliopistoväki kokoontui yliopiston vuosijuhlaan. Väkeä oli aika vähän mutta onneksi Simo ”Olin muuten Jyväskylässä, niin päätin tulla” Pöyhönen ilahdutti meitä läsnäolollaan. Juhla alkoi rehtorin tervehdyspuheella, jossa puhuttiin laadusta.

Juhlapuhujana oli johtaja Anita Lehikoinen Opetusministeriöstä. Hänen puheensa oli hyvä, jos sitä pystyi kuuntelemaan hermostumatta tuottavuusyliopistoretoriikasta. Puhe käsitteli yliopistojen hallintouudistusta ja rakenteellista kehittämistä. Todellista hc-kopoa siis. Hilpeintä puheessa oli ehdottomasti se, että Lehikoisen mukaan tässä hallinnollisessa uudistuksessa on keksitty yliopiston alkuperäinen idea uudestaan ja tunnustettu yliopistojen erityisyys. Joo-o, täältä alimmalta rapulta katsottuna näyttää kyllä vähän erilaiselta. Puheen toinen mieleen jäänyt pointti oli se, että yliopistolaitos Suomessa on luotu aikana, jolloin sen vastasi alueellisiin koulutus- ja työvoimatarpeisiin. Nykyiset tieteen, innovaatioiden ja t&k-toiminnan tavoitteet tarvitsevat rakenteellisesti erilaista yliopistolaitosta. Tämähän toki tiedettiin mutta ihan reilua viimein sanoa se ääneen.

Juhlassa jaettiin myös palkintoja. Hyväksi opettajaksi valittiin lehtori Michael Coleman ja tiedonjulkistamispalkinnon sai professori Seppo Zetterberg. Professori Zetterbeg piti juhlassa hilpeän radiokuunnelman Viron historiasta. Musiikkikasvatuksen opiskelijat piristivät juhlaa Tiaisen kevätkonsertilla - titityy.

Puheiden ja palkintojen jälkeen saimme vähän evästä. Onneksi oli myös tuulihattuja, koska ilman niitä ei ehkä pärjäisi. Cocktail-osastolla ykköspuheenaihe oli Ylen alueuutisten juttu ylioppilaskunnasta, joka on sivussa yliopistoallianssin valmistelusta. Kaikki nykyiset ja entiset kopot Soilen johdolla hiiltyivät ja juhlaväelle tuli taas kerran selväksi, miten sitä korkeakoulupolitiikkaa oikeasti tehdään.

Ilta jatkui perinteisesti Sohwilla. Keskustelimme niistä oikeista juhlista, jotka ovat ensi viikolla.

karkauspäivää kampuksella

Tällä viikolla olen ollut ihan kokopäivähoidossa kampuksella. Aamuisin on ollut opetusta, päivät olen vääntänyt konferenssipaperia ja iltasin olen käynyt jumpassa, kirjastossa tai muuten vaan notkunut täällä työpaikalla. Kyllä yliopisto on vähän tällainen aikuisten päivä(tai vuorokausi)koti. Paperin sain lopulta tänään lähtemään, joten hetken voi taas hengittää.

Karkauspäivän kunniaksi poikkean nyt hieman blogin linjasta eli luvassa on henk. koht. tilitystä ihan elämästä yleensä.

Viime aikoina ystävien kanssa käydyt keskustelut ovat olleet jotenkin tosi vakavia. On vauvauutisia (ei meillä), parisuhdeasiaa, mielenterveysongelmia, työhuolia ja huolia, kun ei ole töitä. Kaikki tuntuvat pähkäilevän vakavissaan elämäänsä. Jotkut uskaltavat tehdä ratkaisuja ja toiset yrittävät pitää kiinni siitä, mitä on. Voisko joku kertoa, miksi tämä elämä on nyt yhtäkkiä mennyt näin vakavaksi? Ennen vain naurettiin, saunottiin, juoruttiin ja opiskeltiin. Epäilen, että tämä on ilmastonmuutoksen syytä. Voitteko siis vaihtaa autot polkupyöriin ja sammuttaa valot, että saadaan meidän elämät taas raiteilleen, pliis.

Nyt täytyy lähteä ostamaan hame(kangasta) vuosijuhliin.

luento, Ag Delta

Olin tänään pitkästä aikaa pitämässä luentoa. Se alkoi reippaasti klo 8.30 mutta onneksi oli jo valoisaa. Luennot kuuluvat Aluetaloustieteen aineopintokurssiin ja teemana oli tänään muuttoliike.

Luento alkoi hieman nihkeästi. Paikalla oli kolme opiskelijaa ja minä sekoilin tekniikan kanssa. Löysin Ylen Elävästä arkistosta aivan loistavan pätkän muuttamisesta. Laitoin sen aamunavaukseksi pyörimään mutta eipä kuulunutkaan ääniä. En tullut ollenkaan ajatelleeksi ääntä ja sen testaamista etukäteen. Noh, onneksi osasin napsauttaa äänentoistoon power-nappulaa ja saimme videon katsottua. Video löytyy täältä ja tehtävänä on miettiä, miksi nuori nainen muutti Helsinkiin ja miten yhteiskunta on muuttunut (lähinnä työmarkkinoiden ja muuttoliikkeen osalta, ei alusvaatemuodin). Vastata voi kommenttiosastolle ;-)

Luento jatkui teorian merkeissä. Sekoilin vain kerran, kun selostin käyrien liikkeitä. Jesh! Opiskelijat jopa osallistuivat ja minullakin riitti juttua.

vanhat ystävät ja huonot jutut

Tämä viikko on ollut yllättävän sosiaalinen. Olin eilen Liljan ja Jarkon kanssa alakaupungilla. Oli tosi kiva nähdä molempia, kun kumpaakaan ei näe kovin usein. Jarkko tosin väittää edelleen asuvansa Jyväskylässä.

Jutut oli perinteisesti erittäin huonot. Keskustelimme lähinnä menneistä ja tulevista vuosijuhlista ja iltapuvuista. Jarkko myös otti kantaa asioihin, joista hän ei kyllä tiedä mitään. Onnistuin illan aikana jotenkin mystisesti kehittämään kaamean pahoinvoinnin ja jouduin lähtemään kotiin aikaisin. Pahoinvointi oli sellaista outoa lajia, että meinasin oksentaa aina kun yritin kertoa jonkun huonon jutun. Ovela tunne.

Täällä töissä olen tehnyt töitä. Ensi viikolla olisi paperin viimeinen palautuspäivä mutta tulokset eivät vaan ole sellaiset kuin haluaisin. Hemmetin tieteellinen tutkimus! Sen lisäksi ois opetusta. Pidämme Mikan kanssa puoliksi Aluetaloustiede 1:n. Kurssille oli ilmoittautunut 33 opiskelijaa ja paikalla oli ekalla kerralla ehkä 13. Meillä taitaa olla vähän liikaa tarjontaa aineopinnoissa.

työterveys ja Kansantaloustieteen päivät

Vähän on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta mutta syy on hyvä. Raahauduin viime viikolla työterveyslääkärille, kun en pystynyt enää tekemään töitä. Kaaduin nimittäin yksi päivä kotimatkalla ja nerokkaasti suoraan ranteen päälle. Lääkäriin pääsin nopeasti mutta etupäässä lääkäri keskittyi pelottelemaan minua kipsillä. Hieman huolestutti väitöskirjan eteneminen. Röntgenkuva onneksi pelasti minut kipsiltä. Noh, osaanpahan nyt ainakin täyttää työtapaturmailmoituksen.

Viime viikolla kansantaloustieteilijät kokoontuivat Jyväskylään. Mulla ei ollut omaa esitystä, joten sain olla ihan turistina kotona kampuksella. Eräässä sessiossa olin juuri ehtinyt huomata, että olen yllättävän hyvin kärryillä, kun virkamieheksi itseään nimittävä ekonomisti pääsi kommentointivuoroon. Oli kuulemma ”tämmöiselle virkamiehelle” hieman hankala tehtävä lähteä kommentoimaan paperia, jossa kehuttiin, että Blanchard on tätä jo kommentoinut. Kyseinen virkamies veti sellaiset kalvot esiin, että tipahdin kärryiltä ryminällä. Kyllä siinä Blanchardkin kalpeni, kun virkamies esitelmöi parametrien kalibroinnista. Huh huh.

Iltaohjelmana oli kaupungin vastaanotto ja päivällinen Vesilinnassa. Vastaanotolla kaupunginjohtaja kertoi kuuluvansa kansantaloustieteilijöiden tulosten kestokäyttäjiin. Hieman epäilyttävää. Eräs tunnettu luottamushenkilö taas antoi meille menovinkkejä. Todella epäilyttävää. Jatkoimme kaupungintalolta Vesilinnaan. Siellä oli perinteisesti hidas palvelu mutta ruoka oli syömäkelpoista.

Päivien aikana oli mukava tutustua meidän tulevaisuuden kykyihin Sannaan, Jenniin ja Hennaan. Uskomattoman fiksuja ja reippaita nuoria naisia on saatu taas mukaan remmiin! Myös opiskelijamme Miikka ja Liisa pääsivät päivillä testaamaan uskottavuuttaan kansantaloustieteilijöinä. Yhdennäköisyys oli ilmeinen.

vedonlyöntikisat tulokset

Yritin tuossa laskea vedonlyöntikisan tuloksia mutta se olikin astetta monimutkaisempi operaatio. Ilmeisesti etuusihmisen äänet menivät Jarkolle, vaikka en olekaan ihan varma, että Jarkko on täällä 20 päivänä kuussa. Ja Nipsulla, Astalle ja Eekulla on ilmeisesti 1 ääni per naama, kun eivät kahta vaatineet. Niin, ja mä äänestän tietty tasapuolisuuden nimissä itseäni.

Päädyin lopulta tulokseen: Signe 6 ääntä ja Jarkko 5 ääntä.

Epäilen kuitenkin vahvasti, ettei tässä nyt voi vielä julistautua voittajaksi, koska näyttää olevan pientä epäselvyyttä vedonlyönnin tarkasta sisällöstä.

Opin kuitenkin jotakin: jos lyö humalassa vetoa, niin kannattaa kirjottaa se vaikka huulipunalla servettiin, että voi joskus ratkaista voittajan.

Jos ette oo vielä lukeneet tammikuun Gloriaa (2/2008), niin tsekatkaa. Huh huh, nyt on toimittajalla jäänyt faktat tarkastamatta.

laskiaispullavuori, Ag Delta

Tänään meillä oli kansiksen ekan vuoden opiskelijoille suunnattu kahvittelutilaisuus, jossa oli laskiaispullia noin 3 per naama. Muistuttelimme vähän opintojen oikeasta suoritusjärjestyksestä ja kyselimme, miten on mennyt. Ihan hyvin oli mennyt. Yrityksen taloustieteiden ensimmäiset kurssit ovat kuulemma tuskallisia ja pintapuolisia. Kansiksen kurssit ovat olleet ihan mielenkiintoisia. Opiskelijat eivät vielä tienneet, mitä aikovat tehdä isona ja nauroivat, kun kerroin, etten minäkään tiedä. Mitä nauramista siinä on?

Vielä on huominen ja keskiviikko aikaa äänestää vedonlyöntikisassa. Kisa on herättänyt paljon keskustelua sekä livenä että täällä blogissa. Osallistujat ovat kuitenkin keskittyneet lähinnä väittelyyn äänestämisen sijaan. Äänestäkää siis!

synttärit, C1

Eilen juhlittiin tiedekuntamme 40-vuotisjuhlia. Samalla hoidettiin myös perinteinen Kauppalaisseuran stipendienjako. Juhlat olivat aika arkiset mutta ihan kivaa oli.

Ensimmäisen puheenvuoron piti tietysti rehtori ja sisältö oli odotettua settiä. Seuraavaksi tilitysvuorossa oli entinen professori, rehtori ja pankinjohtaja Antti Tanskanen, jonka puheenvuoro oli huippuhauska, luultavasti tosin vain kansantaloustieteilijöiden mielestä. Hän kertoi huonoja muistoja työajoiltaan täältä. Hänen linjansa oli myös aika yllättävä, koska puheessa otettiin selvästi kantaa sivistysyliopiston puolesta. Nykyisen yliopiston Tanskanen risti tuottavuusyliopistoksi, jossa pitää olla tuottavia ja lisäksi pitää vielä lisätä tuottavuutta yliopiston ympäristössä. Innovaatioyliopisto sai myös osansa, kun Tanskanen totesi, että mistä tahansa yliopistosta saadaan huippuyliopisto, jos määrärahat kaksinkertaistetaan.

Puheenvuoron käytti myös alkuperäinen professori Pertti Kettunen, joka kertoi aloittaneensa tutkijana Kauppakorkeakoulussa vuonna 1958. Katselimme penkissä toisiimme ja ihmettelimme, kuinka ikivanha tuo täysin työkykyinen emeritus oikein on. Kettusen esitelmä oli mielenkiintoinen ja havainnollinen katsaus yliopistolaitoksen kehitykseen 1950-luvulta 2000-luvulle. Lopuksi saimme kuulla vielä dekaaniamme, joka yllätti ainakin minut kriittisellä juhlapuheella. Puhe käsitteli lähinnä Espoon yliopistoa. Tanskanen ja Pehkonen olivat molemmat huolissaan siitä, että kaikki Suomen aivot kasaantuvat innovaatioyliopistoon, jos siellä on kaksinkertaiset rahat.

Lopulta pääsimme syömään. Eväät olivat tällä kertaa ihan hyviä, vaikka en ihan ymmärtänytkään metvursti-pastasalaattia. Sain illan aikana dekaanin kanssa väittelyn aikaiseksi lukukausimaksuista. Olen monta kertaa pannut merkille, että hän on lukukausimaksujen kannalla ja nyt sain siihen sitten vahvistuksen. Olennaisin (ja ainoa) perustelu lukukausimaksujen puolesta oli se, että maksu muuttaa ihmisten käyttäytymistä ja opiskelijat alkavat opiskella ahkerammin. Vastapuoleni ei ollut ilmeisesti perehtynyt kovin laajasta lukukausimaksukeskusteluun, joten parempien argumenttien puutteessa sain kuulla olevani ”ihan demari, ihan kuin Tuomioja”.

Ilta jatkui perinteisesti Sohwilla.

lomalta kotiin ja vedonlyöntikisa

Loma on nyt ohi. Oli mukava olla lomalla mutta oli ihan kiva tulla takaisin.

Töissä on vierähtänyt jo noin kolme ja puoli työpäivää, joiden aikana olen:
- vääntänyt hakemusta Akatemialle
- perehtynyt tulevan kurssin materiaaleihin ja yrittänyt tulkita professorin luentomonistetta
- kaivellut tutkimuspaperit esiin
- perehtynyt ammattiyhdistyksen sihteerin tehtäviin
- raportoinut lomasta työkavereille

Pääsin siis heti itse asiaan kiinni täällä.


Lukukauden alun (vähän venähti tosin) kunniaksi täällä on taas kisa. Monet lukijat varmaan arvaavatkin, mistä on kyse. Homman nimihän on, että minä ja Jarkko ollaan lyöty vetoa Jarkon paluusta. Tilanne on kuitenkin sen verran kinkkinen, ettemme ole pystyneet ratkaisemaan voittajaa, joten täytyy siis äänestää.

Vedonlyönnin ehdot:
Jarkon pitää muuttaa pysyvästi takaisin Jyväskylään. Mitään epämääräistä toisten nurkissa asumista tai muuta vastaavaa ei lasketa pysyväksi muutoksi.

Minä siis voitan, jos näin ei tapahdu ja Jarkko voittaa, jos tapahtuu. Panoksena on risteily.

Homman monimutkaiseksi tekee siis se, että Jarkolla on osa-aikainen työpaikka Helsingissä, joten hän opiskelee 3 päivää viikossa Jyväskylässä (ti-to), on toimitusjohtajana 2 päivää (ma ja pe) ja notkuu loppuajan Karkkilassa (la-su).

Nyt on siis äänestettävä, onko kyseessä pysyvä muutto takaisin Jyväskylään.

Äänestää voit kommenttiosastolla, mesessä, sähköpostilla, puhelimella tai kun nähdään. Jos olit paikalla vedonlyöntitilaisuudessa, saat 2 ääntä. Ilmoita äänestyksen yhteydessä, jos sinulla on omasta mielestäsi 2 ääntä. Muistini mukaan vedonlyöntitilaisuuksia oli 2, joista ekassa lyötiin vetoa ja toisessa sovittiin panoksesta ja tarkennettiin ehtoja. Kahden äänen äänioikeuteen riittää, että on ollut toisessa paikalla. Muilla on yksi ääni per hlö. Äänestää voi seuraavat pari viikkoa eli 6.2. asti.

lomalle

Vielä pitää kuitata tänne, että poistun kampukselta hieman lämpöisempään paikkaan. Eilinen ja tämä päivä ovat menneet hieman ylikierroksilla matkakuumeesta ja pitkästä hommalistasta johtuen. Onneksi nyt tulee tähän hössötykseen muutos, kun lähden lomalle. Pitäkäähän yliopisto pystyssä, että on joku paikka, mihin palata.

Jarkolle vielä tervetuloa takaisin kampukselle! Käytiin Liljan kanssa jo tupatarkastuksella Jarkon tilavassa opiskelija-asunnossa. Aika hilpeä reissu! Selvisi muun muassa, kenen kaveri Jarkko on ja kenen ei. Kuulustelun päätteeksi Jarkko heitti meidät pihalle mutta totesi, että kiva kun kävitte ja tulkaa toistekin.