sunnuntaina, joulukuuta 31, 2006

pääministeri remonttimiehenä

Olin suunnitellut viettäväni vuoden viimeisen päivän pyykinpesun merkeissä mutta toisin kävi. Luin aamulla teksti-tv:stä, että pääministeri aikoo ryhtyä remontoimaan korkeakoulutusta. Tervetuloa vaan remontoimaan tänne MaE-taloon! Tarvitsisimme uuden ilmastoinnin ja mielellään myös uuden katon, suihkutilan ja kahvihuoneen.

No joo, pääministeri kertoi haastattelussaan globalisaatioraportin pohjalta, että yliopistojen kilpailukykyä pitäisi edistää mutta uudistusten vastustajat eli demarit haluavat säilyttää vanhat rakenteet. Oijoi, taidan olla demari.

Pääministeri haluaa lakkauttaa pienet laitokset, periä lukukausimaksuja ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta ja ehkä jatko-opiskelijoilta ja perustaa yliopistoihin ulkopuoliset hallitukset.

Ensinnäkin ihmettelen hieman, millä lihaksilla pääministeri kommentoi tällä tavalla korkeakoulutusta. Ja toisekseen en käsitä, mitkä näistä esitetyistä muutoksista edistäisivät suomalaisen korkeakoulutuksen kilpailukykyä.


Tuloksellista ja innovatiivista vuotta 2007 kaikille!

keskiviikkona, joulukuuta 27, 2006

10 syytä olla kampuksella, kun muut eivät ole

Kampuksella on yleensä aina kotoisa olo. Vaihtelua normaalimenoon saa, kun notkuu täällä myös silloin kun muut eivät.

ne 10 syytä:
  • palvelut (ruoka ja kirjasto) pelaavat mutta mihinkään ei tarvitse jonottaa
  • voi vastaavasti olla lomalla silloin kun muut ovat töissä
  • olo tuntuu tosi ahkeralta, kun tekee töitä ja muut eivät
  • puhelin ei soi eikä ole muitakaan häiritseviä tekijöitä kuten opiskelijoita tai työkavereita
  • työnteko on kohtalaisen tehokasta
  • parkkipaikkoja riittäisi, jos tulisi autolla
  • voi näyttää ihan just siltä miltä huvittaa – en edes vilkaissut peiliin aamulla
  • voi makoilla MaE:n kirjaston sohvalla, jos väsyttää
  • ruokalassa voi yllättäen joutua poikkitieteelliseen keskusteluun, kun normaalit lounasseurueet eivät ole paikalla
  • ei tarvitse vain näön vuoksi notkua täällä tuntikausia, jos on saanut suunnitellut hommat tehtyä

Noh, onneksi täällä ei ole kuitenkaan aina tällaista.


Kampuksen pahimmille bilehileille tiedoksi myös, että Tapaninpäivänä pääsi kuulkaas Giggliniin ihan jonottamatta. Päädyin sitten tanssimaan pöydälle kaksimetrisen diplomi-insinöörin ja tv:stä tutun meteorologin kanssa. Meno oli hengenvaarallista. Harmittaakos, kun ette olleet paikalla?

perjantaina, joulukuuta 22, 2006

syksyn satoa ja joulua

Tämä syyslukukausi ei ehkä ole ollut niitä tuotteliaimpia mutta onneksi sentään hommat ovat edenneet edes jonkin verran. Joulun alla sähköpostiin kilahtelevat opintosuoritusotteet ovat niin ihania. Mainitsemisen arvoinen aikaansaannos on kasvatustieteen aineopinnot, jotka tulivat valmiiksi, kun kävin sen maturiteetin kirjoittamassa. Kanditutkinto on muutenkin hivenen lähempänä, kun se symbolinen laskentakin meni läpi. Vähän kyllä ihmettelen, että niin kävi.

Eilen meillä oli täällä myös jonkinlainen joulukriisi, joka ei tosin koskenut joulua. Eräs jatko-opiskelijakollegani olisi halunnut vaihtaa yliopistoa, koska oleskelee enimmäkseen Helsingissä. Pari viikkoa sitten asia näytti vielä onnistuvan mutta yllättäen eräs oululainen professori veti asiasta herneen nenään. Hän lähetti kaamean herjauskirjeen kyseiselle jatko-opiskelijalle ja saman viestin tiedoksi myös aika monelle muulle. Toki tällaiset yliopiston vaihtamiset ovat hankalia mutta kyllä nyt jotain inhimillistä näkökulmaa voisi harkita eikä jättää jatko-opiskelijaparkaa ihan yksin kaikkien haukuttavaksi. Kamala tarina kerta kaikkiaan.

Vielä ennen joululomaa ohjelmassa on tänään henkilökunnan joulukahvit ja tilityssessio Liljan kanssa. Se tulee kyllä tarpeeseen – tilitys siis. Työt jatkuvat sitten heti pyhäpäivien jälkeen, joten en aio poistua kovin pitkäksi aikaa kampukselta.

Tässä vielä "jouluinen" kuva Ahvensolariumista - hyvää joulua!

tiistaina, joulukuuta 19, 2006

tenttivalvonta, MaA103

Olen tänä syksynä vältellyt ansiokkaasti tenttivalvontaa, joten vuoroni oli viimein tänään ihan viimeisessä tentissä. Luulin, että joutuisin vahtimaan sitä yhtä pipopäätä loppuun asti mutta pieleen meni. Pipopää oli ilmeisesti jo joululomalla, joten vietin kaksi tuntia laatuaikaa lunttaavien vaihto-opiskelijoiden, Samulin ja muutaman muun kanssa. Onkohan siinä muuten joku fysiologinen juttu, että ulkomaalaisten on päästävä vessaan kesken tentin?

Tentin valvominen on uskomattoman tylsää. Se on tosi tylsää, vaikka yrittäisi tosissaan käräyttää vaihto-opiskelijalaumaa naapurin paperiin tuijottamisesta tai muusta ryhmätyöstä. Tällä kertaa siirsimme ryhmätyötä yrittävät erilleen istumaan, joten eipä niistä sen jälkeen ollut kovin paljon vaivaa. Olin lukenut kaikki luettavani ja suunnitellut joulun ruokalistan tunnissa. Loppuaika kului tuskallisen hitaasti. On mahdotonta sanoin kuvailla, kuinka hitaasti aika kuluu, kun valvoo tenttiä.


Sain eräältä partiokaveriltani linkin mahtavaan lumiaurapeliin, jota suosittelen kaikille joulusiivouksen tilalle tai muuten vaan joulunpyhien ratoksi.

perjantaina, joulukuuta 15, 2006

väittelyilta, symbolista laskentaa ja kesäyliopiston joululounas

Tällä viikolla olen tehnyt vaihteeksi vähän enempi töitä ja ollut kohtalaisen väsähtänyt, joten ei ole syntynyt edes tekstiä tänne.

Keskiviikkoiltana oli kandidaatti Vahvasen organisoima Suuri väittelyilta. Ehdin paikalle hieman myöhässä mutta pääsin silti meininkiin mukaan. Väittelyt olivat hyviä ja hauskoja. Ylituomari ja kommentaattori eli rehtori Aino Sallinen oli asiantunteva ja aika rento. Kandidaatti Vahvanen oli oma itsensä :-) Onneksi väittelijät olivat sen verran nokkelia ja näpäyttivät vastaan, ettei illasta tullut pelkkää Vahvasen omaa showta. Illan mittaan tuli selväksi, että naiset rakastuvat aina renttuihin ja että isot lihakset eivät ole esteettisesti arveluttavia vaan toivottavia. Jälkimmäisestä en ehkä ole ihan samaa mieltä. Kokonaisuutena ja ideana väittelyilta on aivan loistava - niitä lisää!

Torstaina olin symbolisen laskennan näyttökokeessa ja oli kyllä tosi tuskalliset 105 minuuttia. Siinä ajassa piti tehdä kymmenen tehtävää koneella ja paniikki oli aikamoinen. Tentin jälkeen olin vakuuttunut siitä, että täytyy mennä takaisin päiväkotiin, koska en osannut piirtää kolmiota, neliötä ja ympyrää. Uskomatonta, että yli 18 vuoden opiskelun jälkeen en selviä peruskoulukypsyystehtävästä! Myös integrointi tuotti uskomattomia vaikeuksia mutta siihen ei taida päiväkotiin palaaminen auttaa.

Tänään aamulla olin Kesäyliopiston hallituksen kokouksessa ja joululounaalle. Aloitimme kokouksen hiljaisella hetkellä, koska kesäyliopiston tiederehtori Kari Sajavaara kuoli tässä syksyllä. Muuten kokous meni perinteisen kaavan mukaan osallistujien nyökytellessä, joten pääsimme pian maistelemaan ihania ruokia.

lauantaina, joulukuuta 09, 2006

pikkujoulut, Lyhty

Perjantaina oli ohjelmassa perinteinen European Christmas Party eli Jyväskylän Eurooppanuorten pikkujoulut. Vanhat aktiivit ja muutama uusi kyky saapuivat pelonsekaisin tuntein Lyhtyyn. Meidät oli taas peloteltu ohjelmanumeroilla, joiden piti olla ihan kamalia. Ilta alkoi glögillä ja hyvillä eväillä.

Viimein ohjelma alkoi ja ensin oli tietysti tietokilpailu. JEN:in historiaa käsittelevässä osiossa piti tietää, miksi Samuli poistuu maasta ja kirjoittaa pieni tarina Even elämästä. Seuraavassa osiossa tunnustelimme, mitä säkkiin oli piilotettu. Kolmas osio oli sitten tiukkaa faktaa. Arvasimme aika monta kertaa ennen kuin selvisi, mikä on EU:n köyhin maa. Helpompia faktakysymyksiä olivat:
Kuka on Suomen kaikkien aikojen paras meppi?
V: Ulpu Iivari
Ketkä ovat Suomen kaikkien aikojen kolme huonointa meppiä?
V: Paavo Väyrynen, Hannu Takkula ja Esko Seppänen

Pistelaskun tuloksena mun joukkueella oli 8,8333… pistettä ja Anun joukkueella 8 pistettä. Voittajajoukkue ratkeaa kuitenkin vasta viikon päästä minun ja Anun neuvottelujen perusteella. Tämä on ehkä JEN:in historian kaikkien aikojen vähiten tappelua aiheuttanut tapa ratkaista voittaja – ainakin toistaiseksi.

Toisena ohjelmanumerona oli perinteinen improvisaatio. Tässä lajissa voittajatiimi Hyvännäköiset pääsi estradille. Näytelmässä hankala työkaveri (Mikko), vaalea viettelijä (minä) ja suomalainen nainen (Hannakaisa) puuhasivat maailmanvalloitusta. Senhän voi arvata, miten siinä käy. Illan mittaan tappelimme perinteisesti musiikista. Poistuimme Lyhdystä klo 23.00 (yliopiston tilapalvelulle tiedoksi) ja jatkoimme baarin.


Jos jotakuta (esim. äitiä) ihmetyttää, eivätkö nuo bileet koskaan lopu, niin voin kertoa että eivät toki. Ne hauskimmat ovat luultavasti vielä edessä. Kandidaatti Vahvanen on nimittäin koko syksyn puuhannut Suurta väittelyiltaa ja se nyt vihdoin ke 13.12. Ilokivessä. Sinne siis seuraavaksi.

torstaina, joulukuuta 07, 2006

kokous ja jatkot, Ilokivi & Sohwi, itsenäisyyspäivä Sohwi & Ilokivi

Pari viime päivää ovat vaatineet jyyläisiltä aikamoista turnauskestävyyttä.

Tiistaina oli edustajiston järjestäytymiskokous, jossa valittiin ylioppilaskunnan puheenjohtaja ja uusi hallitus. Kalle Sumelleksesta tuli ylioppilaskunnan puheenjohtaja ja Jarmo Lyhdystä (kuvassa) hallituksen puheenjohtaja. Hallitukseen valittiin sekalainen joukko sekä ennestään tuttuja naamoja että varsin tuoreita kasvoja. Yhteiskuntatieteilijät ovat varsin vahvasti edustettuna. Hallituksen vastuualuejakoa ei paljastettu kokouksessa, joten vielä ei oikein voi kommentoida hallitusten jäsenten osaamista. Etukäteen eniten keskustelua on herättänyt demareiden Olli-Pekka Koljonen, jolle on kaavailtu talousvastaavan tehtävää. O-P:n talousosaamista ei vielä päästy testaamaan mutta noin muuten vaikutti ihan kehityskelpoiselta ja tanssitaitoiselta tyypiltä.

Järjestäytymisedustajisto valitsi vielä joukon luottamushenkilöitä eri tehtäviin ja ääntenlaskijat opiskelivat murtolukujen yhteenlaskua lähes tunnin. Kokouksen jälkeen suuntasimme tietysti Sohwille. Ilta oli sen verran monimutkainen, että tässä vain pari tähtihetkeä:
- Tanelin säbämaila ja ilmaveivi
- Juhon punaviinipiilo hiekoituslaatikossa
- Mikko jäi ilman ananashampurilaista – oikein!
- Pekka Komun loputtomat yritykset saada aikaan yhteisymmärrystä jatkopaikasta


Itsenäisyyspäivä kului useiden isänmaallisten ohjelmanumeroiden siivittämänä. Viimein seitsemän aikoihin pääsimme Sohwille syömään. Oli hyvät eväät. Sitten juoksimme kaatosateessa Ilokiveen JYY:n pikkujouluihin ja kampaus ja meikki menivät sateessa tietysti ihan pilalle. Ilokiveen oli saapunut ilahduttavan paljon porukkaa ja ohjelma oli loistavaa. Bilebändi soitti ja tanssittiin koivet puuduksiin. Kovi kuitenkin niin onnettomasti, että juuri Britneyn biisin aikana olin kasailemassa itseäni naistenhuoneen puolella.


Hukkasin Liljan tungoksessa useita kertoja mutta onneksi en kertaakaan lopullisesti. Tapasin myös ekaa kertaa Mikon kauniin tyttöystävän. Kun varsinainen pikkujouluohjelma loppui, alkoi kohtalaisen pitkä kumman kaa -keskustelu. Lupasin osallistujille, etten paljasta heidän mieltymyksiään. Sen voin kuitenkin paljastaa, että vaikein valinta oli ehdottomasti: Miika Lipiäinen vai Samuli Pietiläinen. Mietipä sitä.

tiistaina, joulukuuta 05, 2006

academic writing (part 2), MaE

Enkun kurssi loppui viime viikolla. Rehellisyyden nimissä täytyy perua pahat puheet melkein päättömästä Nickistä, koska hän ei antanut juurikaan läksyjä kurssin loppupuolella. Kokonaisuutena kurssi oli oikein antoisa. Toivon, että pikkuhiljaa opitut asiat siirtyisivät myös kirjoittamiini teksteihin. Toistaiseksi ole mitään vaikutusta havaittavissa.

Opin kurssilla, että jos laittaa pilkun väärän paikkaan, voi tulla epäselvyyttä, syökö hai minut vai minä hain. Suosikkiesimerkkini on kuitenkin: Due to the expectations inherent in academia, university staff is compelled to work long hours. Tässä lauseella yritimme opiskella “due to”- rakenteen käyttöä. Ilmeisesti myös jokin (piilo-)opetussuunnitelma käytössä.

Perjantaina on luvassa lisää akateemista kirjoittamista – välillä suomeksi tosin. Täytyy mennä kirjoittamaan kasvatustieteen kandidaatin tutkintoon tarvittava maturiteetti. Vähän jännittää, vaikka olenkin jo yhden maturiteetin kirjoittanut. Ostin silloin kansantaloustieteen maturiteettia varten aivan loistava kynän mutta en löydä sitä mistään. Täytyy ostaa uusi kynä. Maturiteetissa nimenomaan tarvitaan ohutkärkinen kynä, jossa muste juoksee hyvin tai muuten tulee kramppi käteen.

sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006

perustamiskokouksen jatkot

Eilen perustettiin kaikkien entisten aktiivien suureksi riemuksi JYY:n vanhain toimijain yhdistys. Yhdistys sai säännöt ja hallituksen. En itse ehtinyt kokoukseen mutta jatkoille pääsin jo mukaan. Jatkot olivat kampuksen ulkopuolella mutta juttujen ja porukan perusteella kirjoittelen niistä tänne blogiin.

Osa kokoukseen osallistuneista lähti kotiin mutta jatkoille päätyi luultavasti se meluisin porukka. Ohjelmassa oli saunomista ja hoosiannaa. En itse päässyt saunaan mutta hoosiannat tuli veisattua. Kävimme pienellä porukalla kesken bileiden Taulumäen kirkossa Adventtiyön messussa.

Entiset pääsihteerit olivat varsin vahvasti edustettuina ja meininki olikin sen mukaista. Järvinen, Launis, Mäkinen ja Pöyhönen ilahduttivat iltaamme lukuisilla tarinoilla ylioppilaskunnan aiemmista vaiheista. Kuulin, että ennen tarjoiltiin kaljaa pöydän alle, jos oli sinne sattunut nukahtamaan ja että OLL:n liittokokoukseen pääsi myös lentokoneella.

Väki väheni jatkojen edetessä ja lopulta kello kahden jälkeen keskustelu siirtyi vakavampiin aiheisiin. Ruodimme muun muassa tulevaa tilintarkastuslakia. Kaikki paikalla olleet maallikkotilintarkastajat pitivät (minä mukaan lukien) lähes henkilökohtaisena loukkauksena sitä, ettei meitä enää kelpuuteta niihin hommiin. Lopulta bileet päättyivät ja pääsin kotiin nukkumaan.


Olen saanut kohtalaisesta palautetta tästä blogista. Kiitokset siitä! Suurin osa on tykännyt kovasti, joten homma jatkuu siis. Jotkut ovat toivoneet enempi juoruja. Hmm… yritän pitää jonkun tason – siis sopivasti juoruja ja asiaa – mutta jokainen voi ihan vapautuneesti kirjoittaa tuonne kommenttiosastoon parhaimmat juorut. Olen myös kuullut, että henkilö, jota en edes tunne, oli suositellut tätä blogia yhdelle tutulleni.

torstaina, marraskuuta 30, 2006

tutkimusiltapäivä, Lea Pulkkisen sali

Meillä oli eilen tiedekunnan tutkimusiltapäivä. Tapahtuman tarkoituksena oli infota muita omista hankkeista ja kehitellä yhteistyökuvioita eri oppiaineiden välille. Tapahtuma oli varsin innostava, vaikka nyt en heti keksinytkään mitään yhteistyökuvioita.

Tilaisuudessa esiintyi muutama professori, yksi yliassistentti ja jatko-opiskelijaosastolta Stiina ja minä, koska olemme niin reippaita. Opin päivän aikana, että yhteistyössä voi törmätä ihme jäkättäjiin ja että lepu on least publishable unit eli pienin julkaistavissa oleva tekele. Yleinen näkemys oli myös se, ettei meillä ole kovin vahvaa ryhmätyöperinnettä tiedekunnassa. Lea Pulkkisen valokuva ja käsittämätön määrä kunniakirjoja salin seinällä toivat mielenkiintoisen kontrastin keskusteluihimme.

Oma esitykseni meni vähän pitkäksi, koska en malttanut olla kommentoimatta päivän aikana esitettyjä ajatuksia. Olen edelleen sitä mieltä, että opetus ja tutkimus eivät ole mitenkään vastakkaisia harrastuksia. Tutkimus on laadukkaan opetuksen perusta – se on vähän niin kuin yliopiston idea.


Tutkimusiltapäivästä ryntäsin Jyväskylän yliopiston tieteentekijöiden syyskokoukseen ja jouduin heti kyseisen yhdistyksen hallitukseen. Epäilen, ettei se ollut ihan viisasta mutta toivottavasti jollain tavalla voin tuoda siellä jatko-opiskelijan näkökulmaa esille.


Alban nurkalla tehdään jotain remonttia ja meteli on aika paha. Täytyy laittaa kuulokkeet korviin ja ryhtyä työntekoon.

tiistaina, marraskuuta 28, 2006

juoruilua, Opinkiven sauna

Olin sopinut Liljan kanssa, että mennään kopo&sopo -pikkujouluihin juoruilemaan saunan pukuhuoneeseen. En kuitenkaan kehdannut mennä pelkkiin pikkujouluihin, joten menin ensin kopovaliokuntaan. En ole käynyt siellä pitkään aikaan ja olo olikin vähän niin kuin olisi katsonut Kauniita ja rohkeita pitkän tauon jälkeen: jutut olivat ihan samat. Keskustelimme kielikursseille pääsemisestä - hohhoijaa. En halua mitenkään mollata kopovaliokuntaa, koska se on ollut minulle tosi tärkeä aikoinaan mutta ei sitäkään määräänsä enempää. Valitsimme valiokunnan uudeksi puheenjohtajaksi Jarno Parttimaan. Onnittelut Jarnolle! Ja erityiset hurraukset mahtavasta kannatusjoukosta!

Kun kokous oli ohi, pääsimme saunajuomien ja eväiden ääreen. Aloitimme Liljan kanssa juoruilun välittömästi ja juttua riittikin Jarkosta, Juhasta ja elämästä yleensä. Jarkosta selvisi kaikenlaista jännittävää mutta itse se suostunut myöntämään mitään. Pääsimme lopulta myös saunan puolelle.

Saunan jälkeen pähkäilimme tulevaisuuttamme ylioppilaskunnassa, kun Liljan luottamustehtävä päättyy ensi viikolla. Rupesi näyttämään siltä, että saunomme siellä vielä 10 vuoden päästä kuten esikuvamme. Siitähän se homma sitten repesi ja linjasimme vastaisuuden varalle, miten aiomme toimia tässä uudessa tehtävässämme ylioppilaskunnassa. Niitä linjauksia en nyt tässä voi paljastaa mutta eivätköhän ne selviä kaikille ihan pikapuoliin. Tuomas ja Jarkko osallistuivat ajoittain keskusteluun mutta saimme ne onneksi jutuillamme peloteltua pois saunan pukuhuoneesta. Kun radiosta tuli vielä Britneytä, niin ilta oli jotakuinkin täydellinen.

torstaina, marraskuuta 23, 2006

kokouksia, Agora, Ilokivi ja Sohwi

Eilisillalle oli tungettu aikamoinen määrä kokouksia. Ensin oli Jyväskylän Eurooppanuorten hallituksen kokous, jossa käytiin läpi illan vuosikokouksen asialistaa. Päivän mittaan olimme laskeskelleet, että JENin hallituspaikoista saatetaan joutua äänestämään, vaikka hallituksen maksimikoko onkin 13+1. Yritin siis selvittää pj Evelle, miten äänestys hoituu, jos siihen joutuvat.

Vuosikokoukseen en ehtinyt jäädä, kun piti käydä välillä kampuksen ulkopuolella kokouksessa. Kuulin myöhemmin, että äänestämään oli päästy, kun halukkaita oli ollut tosi paljon. Mahtava juttu, että Eurooppanuorten toiminta kiinnostaa! Onnittelut uudelle puheenjohtajalle Riikalle ja muillekin hallitukseen valituille!

Seitsemän aikoihan palasin kampukselle ja löysin Ilokiven takaosaan tungetun edustajiston. Tunnelma oli varsin lämmin ja keskustelua riitti loppuun asti. Edustajisto hyväksyi talousarvion, laittoi strategiatyön alulle, käsitteli muutaman aloitteen ja paljon muuta. Ensi kerralla 5.12. onkin sitten jo edustajiston järjestäytymiskokous.

Ilokivestä lähdimme valumaan Sohville. Lilja ja Juha kyselivät, miten aikoinaan selvisin, kun luottamustehtäväni ylioppilaskunnassa oli loppusuoralla. Kerroin, että se oli kyllä aika kauheaa, haikeaa ja vähän tuli itkeskeltyäkin. Molemmilla on kuulemma parhaillaan aika samanlaisia tuntemuksia.

Sohvilla kuulin vielä Jarkon oman version liittarin tapahtumista ja nauroin Mikolle, joka soitti väärälle Kaisalle. Huumoria riitti taas kerran kansanedustaja Kalevi Olinista ja kansanedustaja Lauri Oinosesta – heidän tempauksensa ovat aina niin uskomattomia. Illan aikana myös eräs hallitusneuvottelija tuli pyytelemään anteeksi käytöstään neuvotteluissa ja kysyi, halusinko puhua asiasta. Enpä halunnut.

maanantaina, marraskuuta 20, 2006

kuoppia, Kramsunkatu

Joku kaivaa työmatkani varrelle kuoppia. Pelkään, että joku aamu unihiekat silmissä tai illalla pilkkopimeässä tipahdan johonkin noista kuopista.

sunnuntaina, marraskuuta 19, 2006

exculla Kuokkalassa

Meillä oli perjantaina tiedekunnan henkilökunnan pikkujoulut Korpelan talossa Kuokkalassa. Poistuimme siis koko sakki kampukselta yhdeksi illaksi, ja matkailu todellakin avartaa.

Pikkujoulut alkoivat glögillä ja dekaanin pienellä puheenvuorolla. Taas olimme tehneet hyvää tulosta - edelleenkin tuo kuulostaa näin yliopistossa kaamealta. Pian pääsimme myös syömään. Oli ihan hyvät ruoat, vaikka en kauheasti perustakaan laatikoista ennen joulua.

Olimme kaikki tosi malttamattomia, koska tiesimme, että joulupukki on tulossa ja kyllä se sieltä tulikin. Oli tosin aika hoikka joulupukki. Kaikki olivat olleet tosi kilttejä ja saivat pienet paketit. Minun paketistani löytyi jouluservettejä. Ilta jatkui sekalaisten jutustelujen ja Willie and wolvesin loistavan musiikin tahdissa.

Puolen yön aikaan lähdimme liukastelemaan Birran suuntaan. Vähän epäilytti kyseinen mesta mutta kyllä omalla porukalla voi mennä oikeastaan minne vain. Birrassa oli karaokea, joten hyvää musiikkia oli ainakin riittävästi. Sen kummemmin illan vaiheita paljastamatta voin kuitenkin suositella kuuntelemaan Antti Rautiaista karaokessa ja varmaan muutenkin. Antti esitti tanssiryhmän avustuksella mahtavan tulkinnan biisistä Mombasa.

Jossain vaiheessa rupesi näyttämään siltä, että Mäki-Matin taksi lähtee nyt, joten silloin oli siis lähdettävä kotiin. Ilta oli sujunut siihen asti varsin mukavasti. Kun sitten laitoin narikassa takkia päälleni, eräs tuntematon nuori nainen osoitti mahaani ja kysyi: ”Onko vauva tulossa?”. Jos sama kysymys on askarruttanut jotakuta muutakin, niin voin paljastaa, että EI TODELLAKAAN OLE vauvaa tulossa. Ihan kivat pikkujoulut noin muuten.


Perjantaina selvisi myös tuleva työtilanne. Sain kahden vuoden tohtoriopiskelijan määräaikaisen virkasuhteen. Tuntuu tosi oudolta, kun on noin pitkäksi aikaa rahoitus tiedossa mutta muuten aivan mahtava juttu! Olen siis kotona kampuksella näillä näkymin ainakin seuraavat kaksi vuotta.


Tänä viikonloppuna oli myös SYLlin liittari, jossa valitsivat Jarkon hallitukseen! Onnea! Ilmeisesti voitonjuhlat olivat riehakkaat, koska viime yönä klo 03.33 sain hyvin meluisan puhelun, jossa minua vaadittiin tulemaan heti tänne. Siis minne?

torstaina, marraskuuta 16, 2006

turvallisuuspolitiikkaa, Blomstedt-sali

Maanantaina en päässyt kuuntelemaan Tarja Halosta, kun olin siellä Sohwilla neuvottelemassa. Viikon natojutut tuli kuitenkin juteltua eilen, kun Jyväskylän Eurooppanuoret eli JEN järjesti mielenkiintoisen keskustelutilaisuuden turvallisuuspolitiikasta. Alustajana oli puolustusministerin erityisavustaja Jari Partanen.

Porukkaa oli ilmaantunut paikalle ihan mukavasti. Aluksi kuuntelimme alustajan puheenvuoron EU-puheenjohtajuuskauden ajankohtaisista teemoista. Teemoja ovat: operaatiot, voimavaralista (vai mikä joukko&pyssyluettelo nyt olikaan) ja siviili-sotilaskoordinaatio.

Alustuksen jälkeen yleisö pääsi vauhtiin ja kyseli kaikenlaista operaatioista, siviilikriisinhallinnasta, puolustusministeriöstä, Natosta ja Venäjästä. Alustaja oli osasi vastata kysymyksiin sillä tavalla, että kaikki ymmärsivät. Kysymystenkään ei tarvinnut olla niin hirveän asiantuntevia vaan sain kysellä, mitä mieleen tuli. Se oli tosi hyvä juttu! Vähän vaikeammastakin teemasta voi pitää ihan ymmärrettävän tilaisuuden.

Venäjän uhkasta alustaja linjasi:
”Olennaista on se, että kun mulla on nämä pyssyt taskussa (laittaa kädet taskuihin), niin haluanko mä ampua niillä”.

Alustajaa olisi voinut valistaa sen verran, että myös naiset voivat Suomessa käydä armeijan. Pari kertaa häneltä nimittäin lipsahti (?), että pojat tietää, kun ovat käyneet armeijan.

tiistaina, marraskuuta 14, 2006

neuvottelua, Sohwi

Tässä blogissa kirjoitan kaikenlaisista jutuista kampuksella. Ja jos jollekin asia on epäselvä, niin Sohwi kuuluu tietysti kampukseen.

Viime aikoina Sohwilla on tullut vietettyä kohtalaisesti aikaa, kun olemme neuvotelleet ylioppilaskunnalle uutta hallitusta. Olen ollut neuvottelemassa pari kertaa aiemminkin, joten en nyt olisi enää niin kauheasti välittänyt siitä hommasta. Muita vapaaehtoisia ei meidän ryhmästä kuitenkaan löytynyt, joten oli ryhdyttävä neuvottelijaksi. Tänä vuonna neuvottelut kestivät kohtuullisen pitkään, ihan viikkokausia.

Ne saivat eilen hallituksen viimein kasaan ja me jouduttiin P&D:n kanssa oppositioon. Hallitukseen ollaan valitsemassa muutamaa ihan pätevää tyyppiä mutta myös muutamaa aika suurta kysymysmerkkiä. Sen näkee sitten vasta tositoimissa, miten hallitus pärjää. Oppositioon jäi aika paljon asiantuntemusta, joten kovin helpolla hallitus ei ainakaan pääse.


P.S. Vaikka tämä ei nyt ihan suoraan kampuksen asioihin liity, niin haluaisin siitä huolimatta kiittää kaikkia, jotka äänestivät minua seurakuntavaaleissa. Luulen, että aika moni äänestäjäni hengailee täällä kampuksella, joten KIITOS! Terkut myös Mikolle ja Annille ja kiitokset hilpeistä vaalivalvojaisista.

perjantaina, marraskuuta 10, 2006

academic writing, MaE

Olen käynyt tänä syksynä henkilöstökoulutuksen Academic writing -kurssia. On ollut tosi hyödyllistä. Ryhmässä on aika nuorta porukkaa eri aloilta, joten poikkitieteellisyys ei tunnu mitenkään hankalalta. Kurssia pitää Nick, jota olen ryhtynyt kutsumaan melkein päättömäksi Nickiksi (Nearly Headless Nick) Harry Potterin koulun kummituksen mukaan. Nick ei tosin ole mikään kummitus eikä sen pää ole melkein irti. Kurssin läksymäärät vaan ovat ihan päättömiä. Olemme tehneet sanastotehtäviä, lukeneet ja alleviivanneet artikkeileita, kirjoittaneet erinäisiä pätkiä ja kaikenlaista muuta. Ikinä en saa kaikkia tehtäviä tehtyä.

Olen oppinut enkun kurssilla paljon kaikenlaista:
- program kirjoitetaan brittienglanniksi programme
- mihin omassa tekstissä pitää kiinnittää huomiota
- ”There is good writing, there is mediocre writing, there is poor writing and they all get published.”

Kasailen parhaillaan tekemästäni tutkimuksesta samalla vaivalla KAVA-ekonometrian harkkatyötä, jota ohjaa professori Markus Jäntti. Tietenkin se vääntyi päässäni Mäntiksi, mikä ei ollut ihan viisasta, koska rupesin tuon nimenvääntelyn jälkeen saamaan häneltä aika tiukkaa palautetta. Lähetin tiistaina harkkatyöni tämänhetkisen version kommentoitavaksi ja nyt jännityksellä odotan palautetta.

Kirjoittaminen englanniksi on tosi vaikeaa. Tunnen itseni niin tyhmäksi, kun en pysty ilmaisemaan itseäni ja toistan samoja lauseita ja rakenteita loputtomiin. Enkun kurssilta olen saanut jotain vinkkiä ja muutenkin päässyt treenaamaan mutta tarvitsen vielä paljon lisää harjoitusta.

Poistun hetkeksi kampukselta metsään enkä pääse tänä iltana 30-vee synttäreille Ilokiveen. Harmi! Isot onnentoivotukset synttärisankarille ja hauskoja juhlia koko porukalle!

keskiviikkona, marraskuuta 08, 2006

ei keskustelua, MaE

Olen ajoittain aika tuskastunut meidän oppiaineen kommunikointiin tai siis oikeastaan kommunikoinnin puutteeseen. Mielestäni keskustelu on tärkeää ja sillä on merkitystä. Täällä töissä olen kuitenkin oppinut rajoittamaan kommunikointiani. Tässä pari uusinta esimerkkiä kommunikoinnista:

Viime viikolla saimme uuden työkaverin. Professori kuljeskeli ennen hänen tuloaan käytävillä ja tsekkaili, kuka missäkin huoneessa työskentelee. Uusi työntekijä laitettiin sitten Villen työhuoneeseen, koska Villeä ei ollut näkynyt. Ville käy parhaillaan KAVA-kursseja ja on sen vuoksi aika paljon Helsingissä. Uusi työntekijä ehti olla pari päivää töissä kunnes Ville ilmaantui paikalle ja huomasi, että joku on syönyt hänen puurokupistaan ja nukkunut hänen sängyssään eli työhuoneeseen oli asettunut joku muu. Ehkäpä jonkinlainen kommunikointi olisi ollut tarpeen.

Toinen tapaus menee osastoon: ”hautajaiskutsu oli ensimmäinen elonmerkki hänestä pitkään aikaan”. Meillä on tänä syksynä ollut vieraana ulkomaalaisvahvistus Pablo ja hän on nyt lähdössä pois. Meidät kaikki on kutsuttu Pablon läksiäisiin, koska emme ole oikein vielä kunnolla tutustuneet häneen. Onkohan nyt jossain mennyt pieleen? Ymmärtääkseni läksiäiset järjestetään harvemmin sitä varten, että koko porukka saa tutustua uuteen ihmiseen. Sellaiset juhlat olisi kannattanut järjestää – öö – vaikka silloin, kun Pablo tuli tänne.


Pidän keväällä Aluetaloustiede II:n. Olen kurssista aika innoissani ja se löytyy jo Korpista. Suunnitelma olisi se, että siellä keskusteltaisiin. Olen kuitenkin hieman huolissani, ettei kukaan sano kuitenkaan mitään. Eräs ystäväni lohdutti minua ja sanoi, että ei nyt varmaan kannata pelätä semmoista, ettei kukaan siellä osaa puhua. En nyt olisi niin varma.

torstaina, marraskuuta 02, 2006

vielä Puolimatkasta

Viimeinen kasvatustieteen aineopintoihin tarvittava kurssi oli Oppiminen ja tiedonkäsitys. Istuskelin professori Tapio Puolimatkan pitämillä luennoilla opetuksen filosofisista perusteista. En kehdannut tenttipaperiin kirjoittaa mutta kirjoitanpa nyt tänne, että kurssi oli kerta kaikkiaan tajunnanräjäyttävä.

Tässä vielä parhaita paloja kurssilta, vaikka olenkin ne jo aika monelle kertonut:

Ensimmäisellä luennolla pohdiskelimme ontologisia kysymyksiä. Mitä on olemassa? Ovatko nämä ympärillä olevat ihmiset olemassa? Tuleeko hulluksi, jos miettii näitä kysymyksiä? Kun luentoa oli kulunut lähes 3 x 45 minuuttia, luennoitsija rupesi lopettelemaan ja kysyi ”Jäikö teille epävarmuus siitä, mitä oikeasti on olemassa?” Täytyy myöntää, että hieman kyllä jäi.

Kerran luentosaliin käveli opiskelija, joka oli ilmiselvästi tullut väärään paikkaan. Luennoitsija oli parhaillaan selittämässä ”Jos mulla on lusikka ja mä syön sillä näin ja sitten mä taivutan sen mun ranteeseen rannekoruksi, että lusikka kulkee mukana ja sitten mä taas oikasen sen ja syön sillä, niin onko se silloin lusikka vai rannekoru?” Luentosaliin eksynyt opiskelija tajusi aika äkkiä olevansa väärässä paikassa.

luentomuistiinpanoista:

”Todellisuudessa kaikki ovat realisteja mutta konstruktivismia voi pyöritellä päässään ja leikkiä tällaista konstruktivismileikkiä.”

”hermeneuttinen näkökulma:
Stalin on suuri johtaja!”


Tenttikirjasta opin myös, että jos epäilee edessään olevan ihmisen olemassaoloa, se on merkki kognitiivisesta häiriöstä eikä filosofisesta lahjakkuudesta.

tiistaina, lokakuuta 31, 2006

luento, MaA 102

Yritän saada kasvatustieteen kandidaatin tutkintoa kasaan. Olen tässä jo monta kertaa kuvitellut suorittaneeni sen pahimman kohdan kyseisestä tutkinnosta mutta pieleen meni. Tein proseminaarityön jo keväällä 2005 ja pitkän sivuaineen eli johtamisen aineopinnot sain kasaan jollain extrarästitentillä viime syksynä. Viime viikolla suoritin viimeisen kasvatustieteen aineopintokurssin (josta täytyy varmaan kirjoittaa vielä tänne - se oli niin jännä) ja valmistauduin jo innolla maturiteettiin.

Eipä kannattaisi paljon riemuita etukäteen, koska toinen sivuaine eli matikan appro on vielä pahasti kesken, kieliopintoihin pitää vääntää jotain terminologiatenttejä ja jostain pitäisi vielä kasata 19 opintoviikkoa vapaavalintaisia kursseja. Mitä ihmeen vapaavalintaisia ne oikein on? Ja mistä ihmeestä mä tempasen yhtäkkiä 19 opintoviikkoa?

En kuitenkaan lannistunut, joten istuskelin tänään Symbolisen laskennan luennolla. Symbolinen laskenta ja Appro 2B puuttuvat vielä mun matikan opinnoista ja ahdistaa jo etukäteen. Appro 2B:n olen jo käynyt kertaalleen ja tehnyt tentinkin kahdesti mutta eipä ole tärpännyt. Tämä tutkintotavoitteinen opiskelu motivoi kuitenkin kummasti.

Luulin, että myöhästyn sieltä luennolta mutta luennoitsija tulikin vielä enempi myöhässä. Sitten yritettiin saada tekniikka toimimaan noin vartin verran. Keskityimme lähinnä seinäkellon tuijottamiseen, koska se eteni kauheaa vauhtia: yksi minuutti kesti kaksi sekuntia. Kello ilmeisesti vain siirsi itseään talviaikaan, koska se lakkasi nakuttamisen päästyään oikeaan aikaan.

sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006

lunta, Seminaarinmäki

Kaameaa. Eilen eli lauantaiaamuna piti lähteä töihin. Apurahahakemuksen deadline lähestyy ja tutkimussuunnitelma on saatava valmiiksi, joten töihin oli lähdettävä. Lähdin kävelemään kampuksen suuntaan. Syysmyrskyn jäljiltä satoi vielä lunta. Liikunnan ja P-rakennuksen välissä oleva nurmikenttä oli muuttunut valkoiseksi ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Ensilumi kampuksella - se oli pakko nähdä heti. Silloin tajusin, että en olekaan menossa töihin vaan minulla on treffit yliopiston kanssa.

Olen jo pitempää pähkäillyt blogin perustamista tai lähinnä sitä, etten kyllä sellaista perusta. En usko, että ketään kiinnostaa lukea siitä, kun makaan sohvalla ja katson telkkaria. Enkä sellaista jaksaisi kirjoittaakaan. Minulla ei myöskään ole kovin usein mitään erityisen järkevää sanottavaa, joten asiapitoisempaa blogiin ei olisi riittävästi asiaa. Lauantaiaamuna sen sitten keksin. Ryhdyn kirjoittamaan blogia yliopiston kampuksesta, sen eri paikoista, tapahtumista ja ihmisistä.

Ei tämä idea ihan pelkästään lumisateesta johtunut. Osa ideastani on tietysti varastettu Sinkkuelämän Carrieltä, joka kävi treffeillä New Yorkin kanssa. Jyväskylän yliopiston kampus ei toki ole mikään New York mutta kai senkin kanssa nyt voi treffeillä käydä. Toinen osa inspiraatiosta tulee Markku Ropposen dekkareista, joita olen lueskellut viime aikoina. Olen ryhtynyt katselemaan kotikaupunkiani vähän uudesta näkökulmasta luettuani Ropposen osuvia kuvauksia tutuista paikoista. Ehkä myös tämän viikon normaalia pahemmilla univeloilla on osuutensa: itsekritiikkini on laskenut tilapäisesti sille tasolle, että uskalsin aloittaa.

No niin, nyt se on sitten aloitettu. Toivottavasti ehdin kirjoitella tänne edes kohtalaisen usein. Ja toivottavasti edes muutama kaverini lukee tätä. Kaikkien yliopistolaisten – opiskelijoiden ja henkilökunnan – ja miksei muidenkin kommentit ovat oikein tervetulleita tuonne kommenttiosioon.