torstaina, marraskuuta 30, 2006

tutkimusiltapäivä, Lea Pulkkisen sali

Meillä oli eilen tiedekunnan tutkimusiltapäivä. Tapahtuman tarkoituksena oli infota muita omista hankkeista ja kehitellä yhteistyökuvioita eri oppiaineiden välille. Tapahtuma oli varsin innostava, vaikka nyt en heti keksinytkään mitään yhteistyökuvioita.

Tilaisuudessa esiintyi muutama professori, yksi yliassistentti ja jatko-opiskelijaosastolta Stiina ja minä, koska olemme niin reippaita. Opin päivän aikana, että yhteistyössä voi törmätä ihme jäkättäjiin ja että lepu on least publishable unit eli pienin julkaistavissa oleva tekele. Yleinen näkemys oli myös se, ettei meillä ole kovin vahvaa ryhmätyöperinnettä tiedekunnassa. Lea Pulkkisen valokuva ja käsittämätön määrä kunniakirjoja salin seinällä toivat mielenkiintoisen kontrastin keskusteluihimme.

Oma esitykseni meni vähän pitkäksi, koska en malttanut olla kommentoimatta päivän aikana esitettyjä ajatuksia. Olen edelleen sitä mieltä, että opetus ja tutkimus eivät ole mitenkään vastakkaisia harrastuksia. Tutkimus on laadukkaan opetuksen perusta – se on vähän niin kuin yliopiston idea.


Tutkimusiltapäivästä ryntäsin Jyväskylän yliopiston tieteentekijöiden syyskokoukseen ja jouduin heti kyseisen yhdistyksen hallitukseen. Epäilen, ettei se ollut ihan viisasta mutta toivottavasti jollain tavalla voin tuoda siellä jatko-opiskelijan näkökulmaa esille.


Alban nurkalla tehdään jotain remonttia ja meteli on aika paha. Täytyy laittaa kuulokkeet korviin ja ryhtyä työntekoon.

tiistaina, marraskuuta 28, 2006

juoruilua, Opinkiven sauna

Olin sopinut Liljan kanssa, että mennään kopo&sopo -pikkujouluihin juoruilemaan saunan pukuhuoneeseen. En kuitenkaan kehdannut mennä pelkkiin pikkujouluihin, joten menin ensin kopovaliokuntaan. En ole käynyt siellä pitkään aikaan ja olo olikin vähän niin kuin olisi katsonut Kauniita ja rohkeita pitkän tauon jälkeen: jutut olivat ihan samat. Keskustelimme kielikursseille pääsemisestä - hohhoijaa. En halua mitenkään mollata kopovaliokuntaa, koska se on ollut minulle tosi tärkeä aikoinaan mutta ei sitäkään määräänsä enempää. Valitsimme valiokunnan uudeksi puheenjohtajaksi Jarno Parttimaan. Onnittelut Jarnolle! Ja erityiset hurraukset mahtavasta kannatusjoukosta!

Kun kokous oli ohi, pääsimme saunajuomien ja eväiden ääreen. Aloitimme Liljan kanssa juoruilun välittömästi ja juttua riittikin Jarkosta, Juhasta ja elämästä yleensä. Jarkosta selvisi kaikenlaista jännittävää mutta itse se suostunut myöntämään mitään. Pääsimme lopulta myös saunan puolelle.

Saunan jälkeen pähkäilimme tulevaisuuttamme ylioppilaskunnassa, kun Liljan luottamustehtävä päättyy ensi viikolla. Rupesi näyttämään siltä, että saunomme siellä vielä 10 vuoden päästä kuten esikuvamme. Siitähän se homma sitten repesi ja linjasimme vastaisuuden varalle, miten aiomme toimia tässä uudessa tehtävässämme ylioppilaskunnassa. Niitä linjauksia en nyt tässä voi paljastaa mutta eivätköhän ne selviä kaikille ihan pikapuoliin. Tuomas ja Jarkko osallistuivat ajoittain keskusteluun mutta saimme ne onneksi jutuillamme peloteltua pois saunan pukuhuoneesta. Kun radiosta tuli vielä Britneytä, niin ilta oli jotakuinkin täydellinen.

torstaina, marraskuuta 23, 2006

kokouksia, Agora, Ilokivi ja Sohwi

Eilisillalle oli tungettu aikamoinen määrä kokouksia. Ensin oli Jyväskylän Eurooppanuorten hallituksen kokous, jossa käytiin läpi illan vuosikokouksen asialistaa. Päivän mittaan olimme laskeskelleet, että JENin hallituspaikoista saatetaan joutua äänestämään, vaikka hallituksen maksimikoko onkin 13+1. Yritin siis selvittää pj Evelle, miten äänestys hoituu, jos siihen joutuvat.

Vuosikokoukseen en ehtinyt jäädä, kun piti käydä välillä kampuksen ulkopuolella kokouksessa. Kuulin myöhemmin, että äänestämään oli päästy, kun halukkaita oli ollut tosi paljon. Mahtava juttu, että Eurooppanuorten toiminta kiinnostaa! Onnittelut uudelle puheenjohtajalle Riikalle ja muillekin hallitukseen valituille!

Seitsemän aikoihan palasin kampukselle ja löysin Ilokiven takaosaan tungetun edustajiston. Tunnelma oli varsin lämmin ja keskustelua riitti loppuun asti. Edustajisto hyväksyi talousarvion, laittoi strategiatyön alulle, käsitteli muutaman aloitteen ja paljon muuta. Ensi kerralla 5.12. onkin sitten jo edustajiston järjestäytymiskokous.

Ilokivestä lähdimme valumaan Sohville. Lilja ja Juha kyselivät, miten aikoinaan selvisin, kun luottamustehtäväni ylioppilaskunnassa oli loppusuoralla. Kerroin, että se oli kyllä aika kauheaa, haikeaa ja vähän tuli itkeskeltyäkin. Molemmilla on kuulemma parhaillaan aika samanlaisia tuntemuksia.

Sohvilla kuulin vielä Jarkon oman version liittarin tapahtumista ja nauroin Mikolle, joka soitti väärälle Kaisalle. Huumoria riitti taas kerran kansanedustaja Kalevi Olinista ja kansanedustaja Lauri Oinosesta – heidän tempauksensa ovat aina niin uskomattomia. Illan aikana myös eräs hallitusneuvottelija tuli pyytelemään anteeksi käytöstään neuvotteluissa ja kysyi, halusinko puhua asiasta. Enpä halunnut.

maanantaina, marraskuuta 20, 2006

kuoppia, Kramsunkatu

Joku kaivaa työmatkani varrelle kuoppia. Pelkään, että joku aamu unihiekat silmissä tai illalla pilkkopimeässä tipahdan johonkin noista kuopista.

sunnuntaina, marraskuuta 19, 2006

exculla Kuokkalassa

Meillä oli perjantaina tiedekunnan henkilökunnan pikkujoulut Korpelan talossa Kuokkalassa. Poistuimme siis koko sakki kampukselta yhdeksi illaksi, ja matkailu todellakin avartaa.

Pikkujoulut alkoivat glögillä ja dekaanin pienellä puheenvuorolla. Taas olimme tehneet hyvää tulosta - edelleenkin tuo kuulostaa näin yliopistossa kaamealta. Pian pääsimme myös syömään. Oli ihan hyvät ruoat, vaikka en kauheasti perustakaan laatikoista ennen joulua.

Olimme kaikki tosi malttamattomia, koska tiesimme, että joulupukki on tulossa ja kyllä se sieltä tulikin. Oli tosin aika hoikka joulupukki. Kaikki olivat olleet tosi kilttejä ja saivat pienet paketit. Minun paketistani löytyi jouluservettejä. Ilta jatkui sekalaisten jutustelujen ja Willie and wolvesin loistavan musiikin tahdissa.

Puolen yön aikaan lähdimme liukastelemaan Birran suuntaan. Vähän epäilytti kyseinen mesta mutta kyllä omalla porukalla voi mennä oikeastaan minne vain. Birrassa oli karaokea, joten hyvää musiikkia oli ainakin riittävästi. Sen kummemmin illan vaiheita paljastamatta voin kuitenkin suositella kuuntelemaan Antti Rautiaista karaokessa ja varmaan muutenkin. Antti esitti tanssiryhmän avustuksella mahtavan tulkinnan biisistä Mombasa.

Jossain vaiheessa rupesi näyttämään siltä, että Mäki-Matin taksi lähtee nyt, joten silloin oli siis lähdettävä kotiin. Ilta oli sujunut siihen asti varsin mukavasti. Kun sitten laitoin narikassa takkia päälleni, eräs tuntematon nuori nainen osoitti mahaani ja kysyi: ”Onko vauva tulossa?”. Jos sama kysymys on askarruttanut jotakuta muutakin, niin voin paljastaa, että EI TODELLAKAAN OLE vauvaa tulossa. Ihan kivat pikkujoulut noin muuten.


Perjantaina selvisi myös tuleva työtilanne. Sain kahden vuoden tohtoriopiskelijan määräaikaisen virkasuhteen. Tuntuu tosi oudolta, kun on noin pitkäksi aikaa rahoitus tiedossa mutta muuten aivan mahtava juttu! Olen siis kotona kampuksella näillä näkymin ainakin seuraavat kaksi vuotta.


Tänä viikonloppuna oli myös SYLlin liittari, jossa valitsivat Jarkon hallitukseen! Onnea! Ilmeisesti voitonjuhlat olivat riehakkaat, koska viime yönä klo 03.33 sain hyvin meluisan puhelun, jossa minua vaadittiin tulemaan heti tänne. Siis minne?

torstaina, marraskuuta 16, 2006

turvallisuuspolitiikkaa, Blomstedt-sali

Maanantaina en päässyt kuuntelemaan Tarja Halosta, kun olin siellä Sohwilla neuvottelemassa. Viikon natojutut tuli kuitenkin juteltua eilen, kun Jyväskylän Eurooppanuoret eli JEN järjesti mielenkiintoisen keskustelutilaisuuden turvallisuuspolitiikasta. Alustajana oli puolustusministerin erityisavustaja Jari Partanen.

Porukkaa oli ilmaantunut paikalle ihan mukavasti. Aluksi kuuntelimme alustajan puheenvuoron EU-puheenjohtajuuskauden ajankohtaisista teemoista. Teemoja ovat: operaatiot, voimavaralista (vai mikä joukko&pyssyluettelo nyt olikaan) ja siviili-sotilaskoordinaatio.

Alustuksen jälkeen yleisö pääsi vauhtiin ja kyseli kaikenlaista operaatioista, siviilikriisinhallinnasta, puolustusministeriöstä, Natosta ja Venäjästä. Alustaja oli osasi vastata kysymyksiin sillä tavalla, että kaikki ymmärsivät. Kysymystenkään ei tarvinnut olla niin hirveän asiantuntevia vaan sain kysellä, mitä mieleen tuli. Se oli tosi hyvä juttu! Vähän vaikeammastakin teemasta voi pitää ihan ymmärrettävän tilaisuuden.

Venäjän uhkasta alustaja linjasi:
”Olennaista on se, että kun mulla on nämä pyssyt taskussa (laittaa kädet taskuihin), niin haluanko mä ampua niillä”.

Alustajaa olisi voinut valistaa sen verran, että myös naiset voivat Suomessa käydä armeijan. Pari kertaa häneltä nimittäin lipsahti (?), että pojat tietää, kun ovat käyneet armeijan.

tiistaina, marraskuuta 14, 2006

neuvottelua, Sohwi

Tässä blogissa kirjoitan kaikenlaisista jutuista kampuksella. Ja jos jollekin asia on epäselvä, niin Sohwi kuuluu tietysti kampukseen.

Viime aikoina Sohwilla on tullut vietettyä kohtalaisesti aikaa, kun olemme neuvotelleet ylioppilaskunnalle uutta hallitusta. Olen ollut neuvottelemassa pari kertaa aiemminkin, joten en nyt olisi enää niin kauheasti välittänyt siitä hommasta. Muita vapaaehtoisia ei meidän ryhmästä kuitenkaan löytynyt, joten oli ryhdyttävä neuvottelijaksi. Tänä vuonna neuvottelut kestivät kohtuullisen pitkään, ihan viikkokausia.

Ne saivat eilen hallituksen viimein kasaan ja me jouduttiin P&D:n kanssa oppositioon. Hallitukseen ollaan valitsemassa muutamaa ihan pätevää tyyppiä mutta myös muutamaa aika suurta kysymysmerkkiä. Sen näkee sitten vasta tositoimissa, miten hallitus pärjää. Oppositioon jäi aika paljon asiantuntemusta, joten kovin helpolla hallitus ei ainakaan pääse.


P.S. Vaikka tämä ei nyt ihan suoraan kampuksen asioihin liity, niin haluaisin siitä huolimatta kiittää kaikkia, jotka äänestivät minua seurakuntavaaleissa. Luulen, että aika moni äänestäjäni hengailee täällä kampuksella, joten KIITOS! Terkut myös Mikolle ja Annille ja kiitokset hilpeistä vaalivalvojaisista.

perjantaina, marraskuuta 10, 2006

academic writing, MaE

Olen käynyt tänä syksynä henkilöstökoulutuksen Academic writing -kurssia. On ollut tosi hyödyllistä. Ryhmässä on aika nuorta porukkaa eri aloilta, joten poikkitieteellisyys ei tunnu mitenkään hankalalta. Kurssia pitää Nick, jota olen ryhtynyt kutsumaan melkein päättömäksi Nickiksi (Nearly Headless Nick) Harry Potterin koulun kummituksen mukaan. Nick ei tosin ole mikään kummitus eikä sen pää ole melkein irti. Kurssin läksymäärät vaan ovat ihan päättömiä. Olemme tehneet sanastotehtäviä, lukeneet ja alleviivanneet artikkeileita, kirjoittaneet erinäisiä pätkiä ja kaikenlaista muuta. Ikinä en saa kaikkia tehtäviä tehtyä.

Olen oppinut enkun kurssilla paljon kaikenlaista:
- program kirjoitetaan brittienglanniksi programme
- mihin omassa tekstissä pitää kiinnittää huomiota
- ”There is good writing, there is mediocre writing, there is poor writing and they all get published.”

Kasailen parhaillaan tekemästäni tutkimuksesta samalla vaivalla KAVA-ekonometrian harkkatyötä, jota ohjaa professori Markus Jäntti. Tietenkin se vääntyi päässäni Mäntiksi, mikä ei ollut ihan viisasta, koska rupesin tuon nimenvääntelyn jälkeen saamaan häneltä aika tiukkaa palautetta. Lähetin tiistaina harkkatyöni tämänhetkisen version kommentoitavaksi ja nyt jännityksellä odotan palautetta.

Kirjoittaminen englanniksi on tosi vaikeaa. Tunnen itseni niin tyhmäksi, kun en pysty ilmaisemaan itseäni ja toistan samoja lauseita ja rakenteita loputtomiin. Enkun kurssilta olen saanut jotain vinkkiä ja muutenkin päässyt treenaamaan mutta tarvitsen vielä paljon lisää harjoitusta.

Poistun hetkeksi kampukselta metsään enkä pääse tänä iltana 30-vee synttäreille Ilokiveen. Harmi! Isot onnentoivotukset synttärisankarille ja hauskoja juhlia koko porukalle!

keskiviikkona, marraskuuta 08, 2006

ei keskustelua, MaE

Olen ajoittain aika tuskastunut meidän oppiaineen kommunikointiin tai siis oikeastaan kommunikoinnin puutteeseen. Mielestäni keskustelu on tärkeää ja sillä on merkitystä. Täällä töissä olen kuitenkin oppinut rajoittamaan kommunikointiani. Tässä pari uusinta esimerkkiä kommunikoinnista:

Viime viikolla saimme uuden työkaverin. Professori kuljeskeli ennen hänen tuloaan käytävillä ja tsekkaili, kuka missäkin huoneessa työskentelee. Uusi työntekijä laitettiin sitten Villen työhuoneeseen, koska Villeä ei ollut näkynyt. Ville käy parhaillaan KAVA-kursseja ja on sen vuoksi aika paljon Helsingissä. Uusi työntekijä ehti olla pari päivää töissä kunnes Ville ilmaantui paikalle ja huomasi, että joku on syönyt hänen puurokupistaan ja nukkunut hänen sängyssään eli työhuoneeseen oli asettunut joku muu. Ehkäpä jonkinlainen kommunikointi olisi ollut tarpeen.

Toinen tapaus menee osastoon: ”hautajaiskutsu oli ensimmäinen elonmerkki hänestä pitkään aikaan”. Meillä on tänä syksynä ollut vieraana ulkomaalaisvahvistus Pablo ja hän on nyt lähdössä pois. Meidät kaikki on kutsuttu Pablon läksiäisiin, koska emme ole oikein vielä kunnolla tutustuneet häneen. Onkohan nyt jossain mennyt pieleen? Ymmärtääkseni läksiäiset järjestetään harvemmin sitä varten, että koko porukka saa tutustua uuteen ihmiseen. Sellaiset juhlat olisi kannattanut järjestää – öö – vaikka silloin, kun Pablo tuli tänne.


Pidän keväällä Aluetaloustiede II:n. Olen kurssista aika innoissani ja se löytyy jo Korpista. Suunnitelma olisi se, että siellä keskusteltaisiin. Olen kuitenkin hieman huolissani, ettei kukaan sano kuitenkaan mitään. Eräs ystäväni lohdutti minua ja sanoi, että ei nyt varmaan kannata pelätä semmoista, ettei kukaan siellä osaa puhua. En nyt olisi niin varma.

torstaina, marraskuuta 02, 2006

vielä Puolimatkasta

Viimeinen kasvatustieteen aineopintoihin tarvittava kurssi oli Oppiminen ja tiedonkäsitys. Istuskelin professori Tapio Puolimatkan pitämillä luennoilla opetuksen filosofisista perusteista. En kehdannut tenttipaperiin kirjoittaa mutta kirjoitanpa nyt tänne, että kurssi oli kerta kaikkiaan tajunnanräjäyttävä.

Tässä vielä parhaita paloja kurssilta, vaikka olenkin ne jo aika monelle kertonut:

Ensimmäisellä luennolla pohdiskelimme ontologisia kysymyksiä. Mitä on olemassa? Ovatko nämä ympärillä olevat ihmiset olemassa? Tuleeko hulluksi, jos miettii näitä kysymyksiä? Kun luentoa oli kulunut lähes 3 x 45 minuuttia, luennoitsija rupesi lopettelemaan ja kysyi ”Jäikö teille epävarmuus siitä, mitä oikeasti on olemassa?” Täytyy myöntää, että hieman kyllä jäi.

Kerran luentosaliin käveli opiskelija, joka oli ilmiselvästi tullut väärään paikkaan. Luennoitsija oli parhaillaan selittämässä ”Jos mulla on lusikka ja mä syön sillä näin ja sitten mä taivutan sen mun ranteeseen rannekoruksi, että lusikka kulkee mukana ja sitten mä taas oikasen sen ja syön sillä, niin onko se silloin lusikka vai rannekoru?” Luentosaliin eksynyt opiskelija tajusi aika äkkiä olevansa väärässä paikassa.

luentomuistiinpanoista:

”Todellisuudessa kaikki ovat realisteja mutta konstruktivismia voi pyöritellä päässään ja leikkiä tällaista konstruktivismileikkiä.”

”hermeneuttinen näkökulma:
Stalin on suuri johtaja!”


Tenttikirjasta opin myös, että jos epäilee edessään olevan ihmisen olemassaoloa, se on merkki kognitiivisesta häiriöstä eikä filosofisesta lahjakkuudesta.