Vähän vierähti edellisestä kirjoituksesta. Oli muita projekteja: kiitos vielä kaikille äänestäjille ja kannustajille!
Olen tässä syksyn aikana opiskellut kasvatussosiologiaa ja naistutkimusta. Pitäisi vähitellen alkaa vääntää luentosarjoista oppimispäiväkirjoja mutta kirjottelenpa ensin vähän blogia. On ollut varsin mielenkiintoista ja aika erilaista. Luennoilla on laulettu saksalaista marssilaulua ja puhuttu politiikkaa ja väitetty, ettei se ole politiikkaa.
Luennoilla on selvinnyt muun muassa, että
- luennoitsija opiskeli aikoinaan DDR:ssä
- devalvaatio olisi kyllä tässä maailmantalouden tilanteessa tarpeellinen
- rasismi on rotuun perustuvaa sortoa ja kapitalismi on luokkaan perustuvaa sortoa
Avartavaa ainakin on ollut.
Väitöskirjan tilasta kiinnostuneet voivat tsekata vastaukset peruskysymyksiin sarjakuvan muodossa:
1) miten väitöskirja etenee?
katso vastaus täältä
2) milloin väittelet tohtoriksi?
katso vastaus täältä
torstaina, lokakuuta 30, 2008
tiistaina, lokakuuta 14, 2008
ope on reipas ja asiantunteva, AgC232.1
Metodiopintojen harjoitukset on nyt saatu päätökseen. Aktiivisuus parani loppua kohden ja ryhmien esitykset olivat hyvin valmisteltuja. Tällä kertaa ei päästy kovin korkeisiin sfääreihin kvantitatiivisen (ja kvalitatiivisen) tutkimuksen filosofisista lähtökohdista mutta toivottavasti jotain jäi mieleen.
Opiskelijat ihmettelivät eniten, kiertääkö täällä joku nimilista. Hahaa, eipä kiertänytkään, koska ope merkkasi itse läsnäolijat. Opettaja ihmetteli eniten, kun palautteessa luki, että ope on reipas ja asiantunteva - kuulostaa hieman säälittävältä.
Viikonloppu kului maailmanparannuksen merkeissä Sohwilla ja Opinkiven saunalla. Perjantaina keskustelimme ay-toiminnasta aika kovilla desibeleillä. Lauantaina JYYn wanhain toimijain yhdistys vietti puuhapäivää kampuksella. Pääsin mukaan illanviettoon Opikiven saunalle ja sain kuulla muun muassa luennosta, jonka aiheena oli oravan paistaminen. Myös JYYn osuus Neuvostoliiton hajoamisessa tuli viimein julki.
Opiskelijat ihmettelivät eniten, kiertääkö täällä joku nimilista. Hahaa, eipä kiertänytkään, koska ope merkkasi itse läsnäolijat. Opettaja ihmetteli eniten, kun palautteessa luki, että ope on reipas ja asiantunteva - kuulostaa hieman säälittävältä.
Viikonloppu kului maailmanparannuksen merkeissä Sohwilla ja Opinkiven saunalla. Perjantaina keskustelimme ay-toiminnasta aika kovilla desibeleillä. Lauantaina JYYn wanhain toimijain yhdistys vietti puuhapäivää kampuksella. Pääsin mukaan illanviettoon Opikiven saunalle ja sain kuulla muun muassa luennosta, jonka aiheena oli oravan paistaminen. Myös JYYn osuus Neuvostoliiton hajoamisessa tuli viimein julki.
maanantaina, lokakuuta 06, 2008
back to school, AgC232.1
Mihin voi valittaa, jos yliopisto-opiskelijat eivät tee läksyjään?
Tänään oli metodiopintojen toinen harjoituskerta. Olen tottunut siihen, että saan opiskelijoiden huomion kiinnitettyä ja että opiskelijat osallistuvat. Nyt on ollut vähän eri meininki. Pojat katselevat kengänkärkiään, haukottelevat ja osoittavat kaikin keinoin, ettei vois vähempää kiinnostaa. Mistä ihmeestä tämmöstä porukkaa tulee?
Porukkaa on ryhmässä paljon (32 opiskelijaa) ja tyttöjä on vain 5. Pienemmässä ryhmässä on helpompi patistella jokaista osallistumaan. Nimiäkään en ole vielä oppinut. Opiskelijoiden vanhemmilla on ilmeisesti ollut varsin vähän mielikuvitusta, koska kaikilla on sama nimi - no ei nyt ihan mutta on ihan mahdotonta erottaa Mikkoja, Mikoja, Miikoja ja 3 Villeä toisistaan. Edes yläasteella meidän luokalla ei ollut näin paljon samannimisiä.
Tämän päivän harjoituksiin piti tehdä harjoitustehtävä. Osa olikin tehnyt tehtävän ihan ookoo, osa oli vähän yrittänyt, jotkut satuilivat ihan omiaan ja muutamat eivät saaneet sanaa suustaan. Sanoin suoraan, että seuraavalle kerralle toivon parempaa valmistautumista. Teki mieli reputtaa puoli porukkaa saman tien.
Sanoin perjantaina pullonpyörityksessä, että haluan opettajaksi isona. Pitääkö mun taas keksiä joku uusi suunta elämälleni?
Tänään oli metodiopintojen toinen harjoituskerta. Olen tottunut siihen, että saan opiskelijoiden huomion kiinnitettyä ja että opiskelijat osallistuvat. Nyt on ollut vähän eri meininki. Pojat katselevat kengänkärkiään, haukottelevat ja osoittavat kaikin keinoin, ettei vois vähempää kiinnostaa. Mistä ihmeestä tämmöstä porukkaa tulee?
Porukkaa on ryhmässä paljon (32 opiskelijaa) ja tyttöjä on vain 5. Pienemmässä ryhmässä on helpompi patistella jokaista osallistumaan. Nimiäkään en ole vielä oppinut. Opiskelijoiden vanhemmilla on ilmeisesti ollut varsin vähän mielikuvitusta, koska kaikilla on sama nimi - no ei nyt ihan mutta on ihan mahdotonta erottaa Mikkoja, Mikoja, Miikoja ja 3 Villeä toisistaan. Edes yläasteella meidän luokalla ei ollut näin paljon samannimisiä.
Tämän päivän harjoituksiin piti tehdä harjoitustehtävä. Osa olikin tehnyt tehtävän ihan ookoo, osa oli vähän yrittänyt, jotkut satuilivat ihan omiaan ja muutamat eivät saaneet sanaa suustaan. Sanoin suoraan, että seuraavalle kerralle toivon parempaa valmistautumista. Teki mieli reputtaa puoli porukkaa saman tien.
Sanoin perjantaina pullonpyörityksessä, että haluan opettajaksi isona. Pitääkö mun taas keksiä joku uusi suunta elämälleni?
keskiviikkona, lokakuuta 01, 2008
tiedettä ja tutkimusta, Mattilanniemi
Joskus minäkin joudun yliopistolla perimmäisten kysymysten äärelle.
Viime perjantaina selvisi, että Akatemia oli suosiollinen. Proffan johdolla väsätty tutkimushanke korkeakoulutuksesta ja alueiden kehityksestä sai ihan kivan määrän rahaa. Emme pitäneet rahantuloa kovin todennäköisenä, joten olemme lähinnä päivitelleet päätöstä. Voihan se olla, että erinäisistä paloista kasattu hakemus näyttää ulkopuolisen silmin kokonaisuudelta.
Saimme tänään JSBE-seminaariimme vieraaksi professori Juuso Välimäen Helsingistä. En tiedä, voisiko ihminen näyttää enempää kansantaloustieteilijältä. Seminaariesitys käsitteli dynaamista moral hazardia ja siinä esiintyivät muun muassa päämies, agentti, Bellmanin yhtälö, kaksoisveemato ja aikaderivaatta. Vaikka malli oli kuulemma yksinkertaisin mahdollinen, en ymmärtänyt kovin paljon. Ilmeisesti teoreettista harrastusta eli mikron ja makron kursseja pitäisi olla ihan jokaiselle jatko-opintovuodelle, että pysyisi edes vähän kärryillä.
Pääsin myös itse opettamaan, kun metodiopintojen harjoitukset alkoivat. Yritin vakuuttaa opiskelijoille, että kaikenlainen menetelmäosaaminen on tärkeää, koska elämässä ja työelämässä voi tulla vastaan muutakin kuin ekonometriaa. Seuraavilla kolmella kerralla teemme harjoitustehtäviä ja arvioimme vanhoja seminaaritöitä.
Aloitimme tänään myös syksyn jatko-opintoseminaarin. Aion esitellä jatko-opintoseminaarissa marraskuun lopulla väitöskirjani kokonaisuutta. Se oli proffankin mielestä hyvä idea. Olen itsekin hieman yllättynyt, miten hyvin erilliset tutkimuspaperit ovat loksahtaneet yhteen pakettiin. Saa nähdä, onko seminaariyleisö samaa mieltä kanssani.
Viime perjantaina selvisi, että Akatemia oli suosiollinen. Proffan johdolla väsätty tutkimushanke korkeakoulutuksesta ja alueiden kehityksestä sai ihan kivan määrän rahaa. Emme pitäneet rahantuloa kovin todennäköisenä, joten olemme lähinnä päivitelleet päätöstä. Voihan se olla, että erinäisistä paloista kasattu hakemus näyttää ulkopuolisen silmin kokonaisuudelta.
Saimme tänään JSBE-seminaariimme vieraaksi professori Juuso Välimäen Helsingistä. En tiedä, voisiko ihminen näyttää enempää kansantaloustieteilijältä. Seminaariesitys käsitteli dynaamista moral hazardia ja siinä esiintyivät muun muassa päämies, agentti, Bellmanin yhtälö, kaksoisveemato ja aikaderivaatta. Vaikka malli oli kuulemma yksinkertaisin mahdollinen, en ymmärtänyt kovin paljon. Ilmeisesti teoreettista harrastusta eli mikron ja makron kursseja pitäisi olla ihan jokaiselle jatko-opintovuodelle, että pysyisi edes vähän kärryillä.
Pääsin myös itse opettamaan, kun metodiopintojen harjoitukset alkoivat. Yritin vakuuttaa opiskelijoille, että kaikenlainen menetelmäosaaminen on tärkeää, koska elämässä ja työelämässä voi tulla vastaan muutakin kuin ekonometriaa. Seuraavilla kolmella kerralla teemme harjoitustehtäviä ja arvioimme vanhoja seminaaritöitä.
Aloitimme tänään myös syksyn jatko-opintoseminaarin. Aion esitellä jatko-opintoseminaarissa marraskuun lopulla väitöskirjani kokonaisuutta. Se oli proffankin mielestä hyvä idea. Olen itsekin hieman yllättynyt, miten hyvin erilliset tutkimuspaperit ovat loksahtaneet yhteen pakettiin. Saa nähdä, onko seminaariyleisö samaa mieltä kanssani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)