tiistaina, lokakuuta 31, 2006

luento, MaA 102

Yritän saada kasvatustieteen kandidaatin tutkintoa kasaan. Olen tässä jo monta kertaa kuvitellut suorittaneeni sen pahimman kohdan kyseisestä tutkinnosta mutta pieleen meni. Tein proseminaarityön jo keväällä 2005 ja pitkän sivuaineen eli johtamisen aineopinnot sain kasaan jollain extrarästitentillä viime syksynä. Viime viikolla suoritin viimeisen kasvatustieteen aineopintokurssin (josta täytyy varmaan kirjoittaa vielä tänne - se oli niin jännä) ja valmistauduin jo innolla maturiteettiin.

Eipä kannattaisi paljon riemuita etukäteen, koska toinen sivuaine eli matikan appro on vielä pahasti kesken, kieliopintoihin pitää vääntää jotain terminologiatenttejä ja jostain pitäisi vielä kasata 19 opintoviikkoa vapaavalintaisia kursseja. Mitä ihmeen vapaavalintaisia ne oikein on? Ja mistä ihmeestä mä tempasen yhtäkkiä 19 opintoviikkoa?

En kuitenkaan lannistunut, joten istuskelin tänään Symbolisen laskennan luennolla. Symbolinen laskenta ja Appro 2B puuttuvat vielä mun matikan opinnoista ja ahdistaa jo etukäteen. Appro 2B:n olen jo käynyt kertaalleen ja tehnyt tentinkin kahdesti mutta eipä ole tärpännyt. Tämä tutkintotavoitteinen opiskelu motivoi kuitenkin kummasti.

Luulin, että myöhästyn sieltä luennolta mutta luennoitsija tulikin vielä enempi myöhässä. Sitten yritettiin saada tekniikka toimimaan noin vartin verran. Keskityimme lähinnä seinäkellon tuijottamiseen, koska se eteni kauheaa vauhtia: yksi minuutti kesti kaksi sekuntia. Kello ilmeisesti vain siirsi itseään talviaikaan, koska se lakkasi nakuttamisen päästyään oikeaan aikaan.

sunnuntai, lokakuuta 29, 2006

lunta, Seminaarinmäki

Kaameaa. Eilen eli lauantaiaamuna piti lähteä töihin. Apurahahakemuksen deadline lähestyy ja tutkimussuunnitelma on saatava valmiiksi, joten töihin oli lähdettävä. Lähdin kävelemään kampuksen suuntaan. Syysmyrskyn jäljiltä satoi vielä lunta. Liikunnan ja P-rakennuksen välissä oleva nurmikenttä oli muuttunut valkoiseksi ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Ensilumi kampuksella - se oli pakko nähdä heti. Silloin tajusin, että en olekaan menossa töihin vaan minulla on treffit yliopiston kanssa.

Olen jo pitempää pähkäillyt blogin perustamista tai lähinnä sitä, etten kyllä sellaista perusta. En usko, että ketään kiinnostaa lukea siitä, kun makaan sohvalla ja katson telkkaria. Enkä sellaista jaksaisi kirjoittaakaan. Minulla ei myöskään ole kovin usein mitään erityisen järkevää sanottavaa, joten asiapitoisempaa blogiin ei olisi riittävästi asiaa. Lauantaiaamuna sen sitten keksin. Ryhdyn kirjoittamaan blogia yliopiston kampuksesta, sen eri paikoista, tapahtumista ja ihmisistä.

Ei tämä idea ihan pelkästään lumisateesta johtunut. Osa ideastani on tietysti varastettu Sinkkuelämän Carrieltä, joka kävi treffeillä New Yorkin kanssa. Jyväskylän yliopiston kampus ei toki ole mikään New York mutta kai senkin kanssa nyt voi treffeillä käydä. Toinen osa inspiraatiosta tulee Markku Ropposen dekkareista, joita olen lueskellut viime aikoina. Olen ryhtynyt katselemaan kotikaupunkiani vähän uudesta näkökulmasta luettuani Ropposen osuvia kuvauksia tutuista paikoista. Ehkä myös tämän viikon normaalia pahemmilla univeloilla on osuutensa: itsekritiikkini on laskenut tilapäisesti sille tasolle, että uskalsin aloittaa.

No niin, nyt se on sitten aloitettu. Toivottavasti ehdin kirjoitella tänne edes kohtalaisen usein. Ja toivottavasti edes muutama kaverini lukee tätä. Kaikkien yliopistolaisten – opiskelijoiden ja henkilökunnan – ja miksei muidenkin kommentit ovat oikein tervetulleita tuonne kommenttiosioon.