lunta, Seminaarinmäki

Kaameaa. Eilen eli lauantaiaamuna piti lähteä töihin. Apurahahakemuksen deadline lähestyy ja tutkimussuunnitelma on saatava valmiiksi, joten töihin oli lähdettävä. Lähdin kävelemään kampuksen suuntaan. Syysmyrskyn jäljiltä satoi vielä lunta. Liikunnan ja P-rakennuksen välissä oleva nurmikenttä oli muuttunut valkoiseksi ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Ensilumi kampuksella - se oli pakko nähdä heti. Silloin tajusin, että en olekaan menossa töihin vaan minulla on treffit yliopiston kanssa.

Olen jo pitempää pähkäillyt blogin perustamista tai lähinnä sitä, etten kyllä sellaista perusta. En usko, että ketään kiinnostaa lukea siitä, kun makaan sohvalla ja katson telkkaria. Enkä sellaista jaksaisi kirjoittaakaan. Minulla ei myöskään ole kovin usein mitään erityisen järkevää sanottavaa, joten asiapitoisempaa blogiin ei olisi riittävästi asiaa. Lauantaiaamuna sen sitten keksin. Ryhdyn kirjoittamaan blogia yliopiston kampuksesta, sen eri paikoista, tapahtumista ja ihmisistä.

Ei tämä idea ihan pelkästään lumisateesta johtunut. Osa ideastani on tietysti varastettu Sinkkuelämän Carrieltä, joka kävi treffeillä New Yorkin kanssa. Jyväskylän yliopiston kampus ei toki ole mikään New York mutta kai senkin kanssa nyt voi treffeillä käydä. Toinen osa inspiraatiosta tulee Markku Ropposen dekkareista, joita olen lueskellut viime aikoina. Olen ryhtynyt katselemaan kotikaupunkiani vähän uudesta näkökulmasta luettuani Ropposen osuvia kuvauksia tutuista paikoista. Ehkä myös tämän viikon normaalia pahemmilla univeloilla on osuutensa: itsekritiikkini on laskenut tilapäisesti sille tasolle, että uskalsin aloittaa.

No niin, nyt se on sitten aloitettu. Toivottavasti ehdin kirjoitella tänne edes kohtalaisen usein. Ja toivottavasti edes muutama kaverini lukee tätä. Kaikkien yliopistolaisten – opiskelijoiden ja henkilökunnan – ja miksei muidenkin kommentit ovat oikein tervetulleita tuonne kommenttiosioon.