ei keskustelua, MaE

Olen ajoittain aika tuskastunut meidän oppiaineen kommunikointiin tai siis oikeastaan kommunikoinnin puutteeseen. Mielestäni keskustelu on tärkeää ja sillä on merkitystä. Täällä töissä olen kuitenkin oppinut rajoittamaan kommunikointiani. Tässä pari uusinta esimerkkiä kommunikoinnista:

Viime viikolla saimme uuden työkaverin. Professori kuljeskeli ennen hänen tuloaan käytävillä ja tsekkaili, kuka missäkin huoneessa työskentelee. Uusi työntekijä laitettiin sitten Villen työhuoneeseen, koska Villeä ei ollut näkynyt. Ville käy parhaillaan KAVA-kursseja ja on sen vuoksi aika paljon Helsingissä. Uusi työntekijä ehti olla pari päivää töissä kunnes Ville ilmaantui paikalle ja huomasi, että joku on syönyt hänen puurokupistaan ja nukkunut hänen sängyssään eli työhuoneeseen oli asettunut joku muu. Ehkäpä jonkinlainen kommunikointi olisi ollut tarpeen.

Toinen tapaus menee osastoon: ”hautajaiskutsu oli ensimmäinen elonmerkki hänestä pitkään aikaan”. Meillä on tänä syksynä ollut vieraana ulkomaalaisvahvistus Pablo ja hän on nyt lähdössä pois. Meidät kaikki on kutsuttu Pablon läksiäisiin, koska emme ole oikein vielä kunnolla tutustuneet häneen. Onkohan nyt jossain mennyt pieleen? Ymmärtääkseni läksiäiset järjestetään harvemmin sitä varten, että koko porukka saa tutustua uuteen ihmiseen. Sellaiset juhlat olisi kannattanut järjestää – öö – vaikka silloin, kun Pablo tuli tänne.


Pidän keväällä Aluetaloustiede II:n. Olen kurssista aika innoissani ja se löytyy jo Korpista. Suunnitelma olisi se, että siellä keskusteltaisiin. Olen kuitenkin hieman huolissani, ettei kukaan sano kuitenkaan mitään. Eräs ystäväni lohdutti minua ja sanoi, että ei nyt varmaan kannata pelätä semmoista, ettei kukaan siellä osaa puhua. En nyt olisi niin varma.