synttärit, C1

Eilen juhlittiin tiedekuntamme 40-vuotisjuhlia. Samalla hoidettiin myös perinteinen Kauppalaisseuran stipendienjako. Juhlat olivat aika arkiset mutta ihan kivaa oli.

Ensimmäisen puheenvuoron piti tietysti rehtori ja sisältö oli odotettua settiä. Seuraavaksi tilitysvuorossa oli entinen professori, rehtori ja pankinjohtaja Antti Tanskanen, jonka puheenvuoro oli huippuhauska, luultavasti tosin vain kansantaloustieteilijöiden mielestä. Hän kertoi huonoja muistoja työajoiltaan täältä. Hänen linjansa oli myös aika yllättävä, koska puheessa otettiin selvästi kantaa sivistysyliopiston puolesta. Nykyisen yliopiston Tanskanen risti tuottavuusyliopistoksi, jossa pitää olla tuottavia ja lisäksi pitää vielä lisätä tuottavuutta yliopiston ympäristössä. Innovaatioyliopisto sai myös osansa, kun Tanskanen totesi, että mistä tahansa yliopistosta saadaan huippuyliopisto, jos määrärahat kaksinkertaistetaan.

Puheenvuoron käytti myös alkuperäinen professori Pertti Kettunen, joka kertoi aloittaneensa tutkijana Kauppakorkeakoulussa vuonna 1958. Katselimme penkissä toisiimme ja ihmettelimme, kuinka ikivanha tuo täysin työkykyinen emeritus oikein on. Kettusen esitelmä oli mielenkiintoinen ja havainnollinen katsaus yliopistolaitoksen kehitykseen 1950-luvulta 2000-luvulle. Lopuksi saimme kuulla vielä dekaaniamme, joka yllätti ainakin minut kriittisellä juhlapuheella. Puhe käsitteli lähinnä Espoon yliopistoa. Tanskanen ja Pehkonen olivat molemmat huolissaan siitä, että kaikki Suomen aivot kasaantuvat innovaatioyliopistoon, jos siellä on kaksinkertaiset rahat.

Lopulta pääsimme syömään. Eväät olivat tällä kertaa ihan hyviä, vaikka en ihan ymmärtänytkään metvursti-pastasalaattia. Sain illan aikana dekaanin kanssa väittelyn aikaiseksi lukukausimaksuista. Olen monta kertaa pannut merkille, että hän on lukukausimaksujen kannalla ja nyt sain siihen sitten vahvistuksen. Olennaisin (ja ainoa) perustelu lukukausimaksujen puolesta oli se, että maksu muuttaa ihmisten käyttäytymistä ja opiskelijat alkavat opiskella ahkerammin. Vastapuoleni ei ollut ilmeisesti perehtynyt kovin laajasta lukukausimaksukeskusteluun, joten parempien argumenttien puutteessa sain kuulla olevani ”ihan demari, ihan kuin Tuomioja”.

Ilta jatkui perinteisesti Sohwilla.