En ole saanut tällä viikolla kovin paljon aikaiseksi mutta kaikenlaista on tullut mieleen ja eteen...
Yrittäjyyden professori Koiranen keksi tutkijatapaamisessa, että meidän aineistolla voisi tutkia pariskuntayrittäjiä. Tsekkasin asian nopeasti, koska se itse asiassa kiinnosti minuakin. Koiranen innostui kuitenkin enemmän ja aiheesta pitäisi alkaa vääntää nyt paperia.
Keskiviikkona meillä oli aineopintojen seminaarin johdantokurssin palautepalaveri henkilökunnalle. Päätimme lisätä tiedotusta kyseisestä systeemistä, koska monet opiskelijat eivät vaan hoksaa sitä. Systeemi taitaa oikeasti olla aika monimutkainen. Keskustelimme jälleen kerran kvantitatiivisistä ja kvalitatiivisistä menetelmistä. Niitä molempia opetetaan meillä kaikille, mikä aiheuttaa valitusta. Opiskelijoiden ja ajoittain opettajienkin taidot ovat koetuksella mutta tulimme taas siihen tulokseen, että molempien näkökulmien jonkinlainen ymmärrys nyt vaan kuuluu akateemiseen yleissivistykseen.
Perjantaina proffa (ei siis Koiranen vaan ohjaajani) ilmestyi ovelle. Kävimme pienen keskustelun motivaatiosta ja sen puutteesta. Asialistalla oli myös aluetaloustieteen kurssien sisältö. Se on toki ihan relevantti asia mutta siitä olisi pitänyt keskustella opetussuunnitelmatyön yhteydessä.
Viikon aikana on myös tilitelty jonkin verran eri kokoonpanoilla. Aiheet ovat olleet perinteiset: love and work. Aika monet (melkein kaikki?) tuskailevat jommankumman osaston kanssa - tai sitten molempien. Oli terapeuttista huomata, että proffat ja ohjaus ovat samanlaisia yliopistosta ja kontekstista riippumatta. Tälläkään viikolla ei löytynyt vastausta ikuisuuskysymykseen: miten voi tietää, mitä oikein haluaa? Jos jollain on tästä jotain hajua, niin kirjottakaa pliis kommenttiosastolle. Toistaiseksi olen sitä mieltä, että ei mitenkään.
Eilen päädyin jakomielitautiseen tilanteeseen: kasasin luentoa koulutuksen merkityksestä talouden kasvulle ja kuuntelen netistä kasvatussosiologia luentoa, jossa paheksuttiin uusliberalistista koulutuspolitiikkaa - yhtä aikaa. Koko syksyn on ollut vähän sama olo ja nyt se konkretisoitui varsin perusteellisesti. Ajoittain mietin, onko kyseisessä vastakkainasettelussa mitään järkeä.
Vaikka viikko oli varsin tuottamaton, luulen, että olen nyt päässyt motivaationi pohjalle ja sieltähän on vain yksi suunta. Olen siinä kuuluisassa tilanteessa motivaationi kanssa, että olen vajonnut niin syvälle, että voin potkaista pohjasta vauhtia. Toivottavasti lähtisin vähitellen nousemaan pintaa kohti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
"kasasin luentoa koulutuksen merkityksestä talouden kasvulle ja kuuntelen netistä kasvatussosiologia luentoa, jossa paheksuttiin uusliberalistista koulutuspolitiikkaa - yhtä aikaa. Koko syksyn on ollut vähän sama olo ja nyt se konkretisoitui varsin perusteellisesti. Ajoittain mietin, onko kyseisessä vastakkainasettelussa mitään järkeä."
Tämä jäi (kiinnostavasti) epäselväksi. Koulutuksen merkitystä ei tietenkään voi väheksyä, ja uusliberalismi toki on suoraan rectumista - (markkina)talous on hyvä renki mutta huono isäntä. Mutta ei kai markkinatalous ole yhtä kuin uusliberalismi?
Niin, ja vastakkainasettelua pitää ehdottomasti olla, muuten edessä on stagnaatio, tavalla tai toisella.
"miten voi tietää, mitä oikein haluaa? Jos jollain on tästä jotain hajua, niin kirjottakaa pliis kommenttiosastolle. Toistaiseksi olen sitä mieltä, että ei mitenkään."
work:
Omakohtainen kokemus, motivaatio ja halu pitää lähteä itsestä. Voi kuulostaa hölmöltä ja triviaalilta. Mutta kenelle tätä elämää eletään. Itselle vai jollekin muulle? Keskinkertainen duuni ja paska pomo. Onko opittavaa, ehkä kyllä. Pitää ottaa oppi pois ja häipyä. Hakea hyvät jutut itselle ja sen jälkeen ottaa pitkät.
Miksi teen niin kuin teen vapaa-ajalla tai töissä? Vapaa-ajalla tehdään "mitä halutaan", mikä tuntuu mukavalta, hyvältä, hetkeen sopivalta tai sitten rakennetaan tulevaisuutta omien mieltymysten, halujen mukaan. GT tai siideri illalla ystävien kanssa.... Miksi siis ei töissä vähän pidemmällä tähtäimellä? Jos itselle voi saada jotain (muuta siis kuin pakolliset eurot) niin pitää tehdä niin paljon että se tuntuu hyvältä itsestään, ei niinkään muista. Jos hommaan ei löydy mitään omaa juttua niin lienee parempi etsiä jotain muuta. Ja motivaatio lähtee monesti pohjalta, haluanko tästä jotain vai en -ja jos haluan niin pitää itsensä likoon.
love:
vähän vaikeampi juttu... Siihen tarvitaan muutakin kuin minä ja omat halut tai tarpeet. Mutta likoon pitää laitta kaikki mitä on ; ), ja ehkä se riittää ehkä ei.
-M
Signe, pitäisköhän sun siirtää työpöytä tuonne yliopiston kirjastolla, niin lähtis motivaatio nousuun. Meillä pyöreän pöydän ritareilla on aika kova tsemppaus siellä yllä. :D
Lähetä kommentti