Eilen yliopistoväki kokoontui yliopiston vuosijuhlaan. Väkeä oli aika vähän mutta onneksi Simo ”Olin muuten Jyväskylässä, niin päätin tulla” Pöyhönen ilahdutti meitä läsnäolollaan. Juhla alkoi rehtorin tervehdyspuheella, jossa puhuttiin laadusta.
Juhlapuhujana oli johtaja Anita Lehikoinen Opetusministeriöstä. Hänen puheensa oli hyvä, jos sitä pystyi kuuntelemaan hermostumatta tuottavuusyliopistoretoriikasta. Puhe käsitteli yliopistojen hallintouudistusta ja rakenteellista kehittämistä. Todellista hc-kopoa siis. Hilpeintä puheessa oli ehdottomasti se, että Lehikoisen mukaan tässä hallinnollisessa uudistuksessa on keksitty yliopiston alkuperäinen idea uudestaan ja tunnustettu yliopistojen erityisyys. Joo-o, täältä alimmalta rapulta katsottuna näyttää kyllä vähän erilaiselta. Puheen toinen mieleen jäänyt pointti oli se, että yliopistolaitos Suomessa on luotu aikana, jolloin sen vastasi alueellisiin koulutus- ja työvoimatarpeisiin. Nykyiset tieteen, innovaatioiden ja t&k-toiminnan tavoitteet tarvitsevat rakenteellisesti erilaista yliopistolaitosta. Tämähän toki tiedettiin mutta ihan reilua viimein sanoa se ääneen.
Juhlassa jaettiin myös palkintoja. Hyväksi opettajaksi valittiin lehtori Michael Coleman ja tiedonjulkistamispalkinnon sai professori Seppo Zetterberg. Professori Zetterbeg piti juhlassa hilpeän radiokuunnelman Viron historiasta. Musiikkikasvatuksen opiskelijat piristivät juhlaa Tiaisen kevätkonsertilla - titityy.
Puheiden ja palkintojen jälkeen saimme vähän evästä. Onneksi oli myös tuulihattuja, koska ilman niitä ei ehkä pärjäisi. Cocktail-osastolla ykköspuheenaihe oli Ylen alueuutisten juttu ylioppilaskunnasta, joka on sivussa yliopistoallianssin valmistelusta. Kaikki nykyiset ja entiset kopot Soilen johdolla hiiltyivät ja juhlaväelle tuli taas kerran selväksi, miten sitä korkeakoulupolitiikkaa oikeasti tehdään.
Ilta jatkui perinteisesti Sohwilla. Keskustelimme niistä oikeista juhlista, jotka ovat ensi viikolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti