Väitöstilaisuus päivällä meni oikein mallikkaasti. Mono oli varsin puhelias ja väittelijä vastaili kysymyksiin rentoutuneesti. Väitöskirja käsitteli työnhakijoiden ja työnantajien kohtaamista työmarkkinoilla. Selvisi, että työvoimatoimistojen välillä on aikamoisia tehokkuuseroja. Väittelijä kommentoi myös, että työvoimatoimistot keskittyvät enempi työttömyyden hoitamiseen ja vähempi työllisyyden hoitamiseen. Viisasta puhetta.
Illalla oli karonkan aika. Ruoka oli hyvää ja juomaakin riitti. Bändikin oli loistava. Sanna-Mari piti ihanan puheen ja ainakin minä liikutuin sitä kuunnellessa. Erityisesti mieleen jäi:
”Meillä on täällä kansantaloustieteen oppiaineessa aikamoinen määrä naisenergiaa. Täytyy toivoa, että emme kymmenen vuoden päästä ole kadonneet mihinkään mustaan aukkoon vaan pyörimme täällä näissä ympyröissä.”
Kiitokset Sanna-Marille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti