Kauppalaisseuran bileet, Blomstedtin sali

Eilen illalla oli jokavuotinen Kauppalaisseuran säätiön stipendienjakotilaisuus. Säätiön tarkoituksena on tukea kaupallista koulutusta ja sitä se tekeekin varsin suurilla summilla. Tilaisuus alkoi rehtorin avauspuheenvuorolla, jossa oli vaihteeksi myös jotain uutta asiaa tai sitten kuuntelen rehtorin puheenvuoroja nykyään niin harvoin, etten pysty enää kokonaan arvaamaan sisältöä.

Sirkka Hämäläinen piti illan juhlaesitelmän Suomesta ja globalisaatiosta. Esitelmä oli ihan mielenkiintoinen. Mieleen jäi ainakin se pointti, että Suomen vaurastuminen ja elintason nousu viime vuosisadalla ovat myös globalisaation ansiota. Kun Hämäläinen sitten eteni puheenvuorossaan koulutusta ja tutkimusta käsittelevään osaan, istuin penkissä ja odotin, milloin päästään lukukausimaksuihin. Sieltähän se tuli: lukukausimaksut – BINGO! Ulkopuoliset hallitukset yliopistoihin – BINGO! Lukukausimaksuihin hän oli ajatellut jotain voucher-systeemiä. Ulkopuoliset hallitukset olisivat Hämäläisen mukaan parempia strategisen johtamisen kannalta. Jäin miettimään, miten turvataan opiskelijoiden edustus yliopiston hallinnossa – vai ollaanko tässä nyt kokonaan heivaamassa kolmikantaperiaatetta?

Stipendienjaossa tiedekuntaan tulee aina rahaa ovista ja ikkunoista ja niin kävi eilenkin. Useammat vastuuhenkilöt kävivät nätisti pokkaamassa kunniakirjan säätiön edustajilta mutta luovuttivat sen heti etupenkissä istuneelle dekaanille. Se oli oikeasti hauska veto vielä viidennelläkin kerralla. Puheiden ja stipendien jälkeen saimme kaikki riittävästi ruokaa ja punaviiniä. Jatkot Sohwilla jäivät tänä vuonna väliin, koska täytyy lähteä tänään La-la-lappeen-ra-ra-rantaan ja loput (laulusta) tiedättekin.