Saimme viime viikolla metodiopintojen harjoitukset onnistuneesti päätökseen. Keskustelut olivat mielenkiintoisia ja toivottavasti opiskelijoille jäi mieleen jotain ideoita omiin seminaaritöihin. Yritin kertoa määrällisen ja laadullisen tutkimuksen erilaisista lähtöoletuksista mutta luulen, että osa porukasta on edelleen sitä mieltä, että laadullinen tutkimus on humpuukia. Ehkäpä aineopintojen seminaarityöt eivät ole riittävän vakuuttavaa opetusmateriaalia.
Torstai ja perjantai hujahti APO:ssa. Oppimisryhmämme keskusteli kiivaasti läsnäolosta ja sen pakollisuudesta. Itse olin keskustelussa lintsarien puolella mutta ymmärrän nyt ehkä hieman paremmin, miksi jotkut pitävät läsnäolopakkoa perusteltuna ratkaisuna. Tämän lukuvuoden APO-HOPSini alkaa täsmentyä, mikä helpottaa oloa.
Viime viikolla oli myös palaveri kansantaloustieteen opetussuunnitelmasta. En päässyt tuohon palaveriin, joten nyt kirjotan ihan toisen käden tietojen varassa. Olimme aiemmin tehneet sellaisen huomion, että kurssien määrää olisi syytä karsia, koska meillä on niitä aika paljon. Palaverissa ei kuitenkaan oltu sitten ryhdytty karsintapuuhiin vaan lähinnä lisäilypuuhiin.
Oon tästä opetussuunnitelmaprosessista ihan pihalla, kun lähtöajatukseni ovat niiin kaukana monien muiden näkökulmista. En ymmärrä, miksi opinto-oppaassa ainoa liikuteltava yksikkö on kurssi ja miksi tietty kurssi sisältää tietyt asiat. Olen ilmeisesti vielä sen verran aloittelija, etten ole löytänyt niitä kansantaloustieteen pyhiä kirjoituksia, jotka kertovat, mitä kursseja on ehdottomasti opetettava ja mitä näkymätön käsi on määrännyt näiden kurssien sisällöksi. Täytyy jatkaa etsimistä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti