ohjausta, osa 500

Viime viikon torstaina sain proffalta ohjausta. Kyseessä ei ole osa 500 sen takia, että se olisi 500. kerta, ei tosiaankaan. Tällä kertaa piti nimittäin laskea 500 kertaa sataan ennen kuin kykenin aiheesta tänne kirjoittamaan.

Kesälomalle lähtiessä olin ihan tyytyväinen tekemisiini. Laitoin proffalle luettavaksi kaksi artikkelintekelettä ja niihin lapun, että johtopäätökset ja pohdinnat ovat vielä kesken mutta onko saadut tulokset ok. Viime torstaina hän sitten ilmaantui huoneeseeni niitä kommentoimaan. Kävimme paperia perinteiseen tapaan läpi. Ensimmäinen kommentti oli, että tässä on nämä johtopäätökset vielä kesken. Kappas! Sitten sain taas nerokkaita vinkkejä kirjoittamiseen. Kun pääsimme tuloksiin asti, kysyin, miltä ne vaikuttivat. Vastaus oli, että jaa, en minä ole näitä oikeastaan katsonut.

Toinen paperi on huomattavasti enempi keskeneräinen ja menetelmäpuoli ei oikein konvergoidu. Proffan lukemassa versiossa teksti ja menetelmä eivät oikein siis vielä kohtaa. Proffan neuvoi, että älä mieti enää sitä menetelmää vaan kirjota tämä teksti vastaamaan nykyistä asetelmaa. Siihen en suostunut, koska haluan vielä kehitellä asiaa ja väitöskirjaa tehdessä pitäisi jotain oppiakin. Proffan mukaan on niin kuin kaksi vaihtoehtoa: menetelmien opiskelu ja sisällön opiskelu. Sanoin aika tiukkasävyisesti, että ne eivät taida olla mitenkään toisiaan poissulkevia. En vieläkään ymmärrä, miten empiiristä tutkimusta tekevä kansantaloustieteilijä voisi valita joko menetelmän tai sisällön.


Tämä viikko on kulunut minulta ja muiltakin aika tiiviisti tietokoneen ääressä. Reilun viikon päästä lähdemme koko konkkaronkka Pariisiin aluetaloustieteilijöiden bileisiin ja siellä pitäis olla niinku jotain sanottavaa.