perjantaina, heinäkuuta 06, 2007

henkilökohtaista ja poliittista

Kotona kampuksella ei juuri käsittele oikeasti henkilökohtaisia asioita ja aika harvoin myös yleispoliittisia linjanvetoja. Nyt tulee kuitenkin poikkeus mutta se tarkoita, että blogin linja muuttuisi.

Jarkon blogin henkilökohtaisten tilitysten innoittamana ensin siis sitä henkilökohtaista.

Jos joku ei vielä tiedä, niin Lilja on muuttanut Helsinkiin. Oon tosi onnellinen, että hän löysi sieltä mukavan työpaikan ja fantastisen asunnon. Oon kuitenkin myös tosi surullinen siitä, että Lilja ei asu enää pyöräilymatkan päässä meiltä, ei juoruile mun kanssa Opinkiven saunan pukuhuoneessa kuin erityisinä juhlapäivinä eikä istu samoissa kokouksissa. Kohtalaisen kamalaa. Muuton innoittamina ja ahdistamina olemme pitäneet Liljan kanssa useammankin tilitysillan. Olemme pähkäilleet aikuistumista.

Mitä nyt käy, kun ei enää hengailla yhdessä Sohwilla eikä aiheuteta epäjärjestystä JYYssä?
Onko pakko aikuistua, jos ei haluu?
Onko aikuistuminen sitten kuitenkaan niin kamalaa? Ja sujuisivatko esim. työt hieman paremmin, jos hölmöilisi vähemmän?


En todellakaan tiedä.

Ja sitten poliittista. Changemaker-kaverini Hermanni kirjoittaa blogissaan Linkolamaisesta elämäntavasta. Hermanni on yleensä nero ja arvostan hänen ajatuksiaan suuresti. Nyt on kuitenkin ihan pakko kommentoida taantumapainajaisia. Hermannin mukaan ”suomalaiset jos ketkä ovat katsomon puolella; meitä ei uhkaa muu kuin taloudellinen taantuma (joka tosin porvareille tuntuu riittävän painajaisten aiheeksi)”. Tämä siis siinä yhteydessä, että maapallo ei kestä ihmisten nykyisiä elintapoja.

Minä taidan kuulua näihin porvareihin, jotka näkevät taloudellisesta taantumasta painajaisia. Pelkään taantumaa ensisijaisesti siitä syystä, että alhainen tai negatiivinen talouskasvu aiheuttaa työttömyyttä. Toiseksi julkisten palvelujen ylläpito käy varsin hankalaksi. En ole huolissani siitä, että sitten minulla ja kavereillani on vähemmän rahaa tai että ihmiset eivät voi kuluttaa miten haluavat. Taloudellinen taantuma johtaa siihen, että moni ihminen menettää työnsä ja toimeentulonsa ja pahimmassa tapauksessa yhteiskunnan turvaverkkokaan ei enää toimi. Siitä minä näen taantumapainajaisia.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jos aikuistuminen on sitä, että lopettaa Sohwilla hengaamisen, juoruamisen ja Britneyn kuuntelemisen ja alkaa viihtyä lähiökoulun opehuoneen pullapiirissä, mä en ala enkä aikuistu. Älä säkään.

Voidaan olla järkeviä ja vastuullisia ja syödä ne pullat, mutta sit mesetetään ja tilitetään ja hölmöillään (hallitusti), niinkun aina ennenkin, eikö niin? Joo?

Signe kirjoitti...

Tiesittekö muuten, että VR:n junalippuautomaatissa pitää valita: aikuinen vai opiskelija? Hih! Jotenkin vaikuttavat tutuilta vaihtoehdoilta.

Anonyymi kirjoitti...

Onko joku huomannut jossain joitain aikuistumisen merkkejä? Se, että elää suurimman osan ajasta osittain ihmisttäin sekä sietää kokopäivätyössäkäyntiä, laskujenmaksua, viikkosiivousta ja muuta sellaista on vaan sitä kuuluisaa elämänhallintaa. Siitä nimittäin seuraa, että voi suht turvallisesti käydä Sohwilla ja saunoa (juoruta) A-luokan seurassa Opinkivessä jne. Tosin en enää pelkää sitä aikuistumistakaan, tylsä ihminen kun ole. Mutta ajatus siitä, että olen kohta keski-ikäinen, hieman karmii selkäpiitäni.

Jarkko kirjoitti...

Sen kun näkisi, että tuo kaksikko lopettaa epäjärjestyksen aiheuttamisen JYYssä... Vastahan se "aktiivinen taustavaikuttaminen" on alkamassa.

Mun blogi on tosiaan nyt kesän ajaksi mennyt aika henkilökohtaispainotteiseksi. Ehkä yritän taas palata rotiin sitten taas kesän päättyessä.

Ja jos Saija on "kohta keski-ikäinen", se tarkoittaa sitä, että mulle menee siihen vielä yli 10 vuotta. Tuo piristää. Ajoin viikonloppuna pari kertaa Kärsämäen läpi. Missään ei ole niin pölöhöjä kiertoliittymiä!!!

Unknown kirjoitti...

Kunhan provosoin. =) En tosin usko, että julkiset palvelut ovat täysin suhdanteiden varassa. Paatuneet porvarithan (joita meidänkin puolueessa on) leikkaavat niitä aina kun mahdollista, erityisesti nousukaudella, että nousu nousisi vielä enemmän. Ahdingossa sen sijaan ihmisestä löytyy yleensä sydäntä lähimmäiselle.

Sinulta löytyy sosiaalista omaatuntoa aina, sen tiedän kyllä.