Ennen joululomaa uhosin, että aion viettää rauhallisen joulun, mikäli se vaan minusta riippuu. Taas tuli todistettua, että uhoaminen kannattaa. Joulu ei ollut kovin rauhallinen - ja ihan itsekin osallistuin joulurauhani sabotointiin.
Joululoman ohjelma:
- ruokaa ja lepoa (edes vähän)
- perhedraamaa
- tilitystä
- sosiaalista elämää
- viskiä
- kännipuheluita
- pöydillä tanssimista
- pussailua
- unettomuutta
- ja arkipäivinä työpaikalla notkumista
Joulun parhaat kommentit:
”Mun sisko heitti täytekakun seinään kun mä vaan otin hanasta vettä.”
Kyösti Kauhein joulu -kisassa
”Täällä on mun kaikki exät ja tulevat.”
anonyymi bilettäjä GM:ssä tapaninpäivänä
Joulun jälkeen edelleen epäselvää:
Miten kotimatka voi kestää puolitoista tuntia?
Miksi rommirusinajouluhalosta jäi puolet syömättä?
Toki kävin myös hautausmaalla, kirkossa ja tapasin kummilapsiani mutta dramatiikan takia ne putosivat yllä olevalta listalta. Joulun hienoin (ja jyväskyläläisin) hetki oli aattoiltana, kun kävelin kirkosta kotiin ja Harjun tornista kuului ”Hiljaa, hiljaa joulunkellot kajahtaa”.
Nyt loppiaisen jälkeen yliopistolla on palattu arkiseen aherrukseen. Joulun monimutkaisten vaiheiden jälkeen olen päättänyt keskittää tarmoni väitöskirjan tekoon. Saa nähdä, kuinka kauan pysyn kaidalla tiellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Pitäisikös tuo uhoaminen vähitellen lopetttaa kun näyttää johtavan vastakkaiseen suuntaan ;-) -M
Veikkaan, että kaita tie kestää huomiseen asti...
Lähetä kommentti