opetusta, opintoja ja opinto-opasta

Saimme viime viikolla metodiopintojen harjoitukset onnistuneesti päätökseen. Keskustelut olivat mielenkiintoisia ja toivottavasti opiskelijoille jäi mieleen jotain ideoita omiin seminaaritöihin. Yritin kertoa määrällisen ja laadullisen tutkimuksen erilaisista lähtöoletuksista mutta luulen, että osa porukasta on edelleen sitä mieltä, että laadullinen tutkimus on humpuukia. Ehkäpä aineopintojen seminaarityöt eivät ole riittävän vakuuttavaa opetusmateriaalia.

Torstai ja perjantai hujahti APO:ssa. Oppimisryhmämme keskusteli kiivaasti läsnäolosta ja sen pakollisuudesta. Itse olin keskustelussa lintsarien puolella mutta ymmärrän nyt ehkä hieman paremmin, miksi jotkut pitävät läsnäolopakkoa perusteltuna ratkaisuna. Tämän lukuvuoden APO-HOPSini alkaa täsmentyä, mikä helpottaa oloa.

Viime viikolla oli myös palaveri kansantaloustieteen opetussuunnitelmasta. En päässyt tuohon palaveriin, joten nyt kirjotan ihan toisen käden tietojen varassa. Olimme aiemmin tehneet sellaisen huomion, että kurssien määrää olisi syytä karsia, koska meillä on niitä aika paljon. Palaverissa ei kuitenkaan oltu sitten ryhdytty karsintapuuhiin vaan lähinnä lisäilypuuhiin.

Oon tästä opetussuunnitelmaprosessista ihan pihalla, kun lähtöajatukseni ovat niiin kaukana monien muiden näkökulmista. En ymmärrä, miksi opinto-oppaassa ainoa liikuteltava yksikkö on kurssi ja miksi tietty kurssi sisältää tietyt asiat. Olen ilmeisesti vielä sen verran aloittelija, etten ole löytänyt niitä kansantaloustieteen pyhiä kirjoituksia, jotka kertovat, mitä kursseja on ehdottomasti opetettava ja mitä näkymätön käsi on määrännyt näiden kurssien sisällöksi. Täytyy jatkaa etsimistä...

opetusvideo, Agora

Eräs APO-opintojen hauskuus on oman opetuksen videointi, jota olen tällä viikolla harrastanut. Meinasin ensin vaipua epätoivoon käytännönjärjestelyissä mutta onneksi sain veljeni videokameran lainaksi, joten tekniikka on pelannut.

Olen opettanut tällä viikolla metodiopintojen harjoituksia, joissa perehdymme erilaisiin tapoihin tehdä tutkimusta. Opiskelijat ovat miettineet vastauksia harjoitustehtäviin ja arvioineet vanhoja seminaaritöitä. Minä olen lähinnä paasannut ja yrittänyt auttaa opiskelijoita jäsentämään erilaisia tutkimuksia.

Tätä paasausta on siis nyt videolla 2 x 60 min. Jouduin harjoituksissa puolustamaan laadullista tutkimusta, jota en ole päivääkään tehnyt. Eräs opiskelija kysyi myös, että kuuluuko mielestäni johtaminen yliopistoon. Välillä jo ehdin kiroilla, että kommenttini menevät videolla. Vielä en ole videoita katsellut mutta kaipa sekin pitää hoitaa.

Niin, ja tänään muuten kaksi opiskelijaa lähti luennolta kesken pois, koska oli kuulemma tilintarkastuksen maraton menossa. Enpäs olekaan moista nimeä Kauppakadun approbaturista vielä kuullut.

Ja muuten, APO on vähän niinkun HIV. Kirjoitan aina, että APO-opinnot, vaikka tuo viimeinen O tarkoittaa, että opinnot. Pitäisikö siis kirjottaa, että AP-opinnot?

Proffat yllättää, MaE

Pari viime viikkoa on ollut yllätyksiä täynnä – noh, ei oikeesti. Proffat ovat vaan yllättäen olleet varsin aktiivisia.

Professori A antoi minulle palautetta tutkimuspaperistani. Palaute oli tosi rakentavaa ja juuri sopivalla tasolla. Vähän vaan rupesi ahdistamaan työmäärä, joka vielä tarvitaan. Olen kuitenkin jo tosi kauan vääntänyt sitä paperia.

Professori B ilmaantui työhuoneeseeni ja kysyi: ”Mitenkäs sinun syksysi on lähtenyt käyntiin?” Hämmennyin tästä yllättävästi aloituksesta. Kävimme läpi tutkimuksen etenemistä. Jostain pitäisi keksiä aihe uuteen paperiin ja toivoin, että professori B voisi minua tässä asiassa jelppiä. Kommentti asiaan oli kuitenkin todella hämmentävä: ”Sinulla näyttää nyt olevan hommia, että tee niitä vaan ja onhan sulla ne pedagogiset opinnotkin”.

Jatko-opintoseminaari alkoi viime viikolla. Professorit A, C ja D olivat ilmeisesti päättäneet, että nyt alkaa ryhtiliike. Seminaaritapaaminen alkoi siis siten, että professori A ilmoitti, että läsnäolo seminaarissa on pakollista. Kyselin siinä sitten, että mitäs tämä nyt on ja sain vastaukseksi yleviä perusteluja: yhteisöllisyys, oppiminen ja toisten tukeminen. En käsitä, miks meidän harkintakykyyn ei voinut luottaa sen verran, että ois vaan esittänyt nuo hyvät perustelut ja sanonu, että osallistuminen on tärkeää.

Professori C istui seminaarin jälkeisenä päivänä kahvipöydässä ja kommentoin sille, että ei mennyt ihan putkeen se seminaari. Vastaus oli ihan odottamaton: ”Älä sinä siitä stressaa”. Voi *******! Kai siitä nyt jonkun muun pitäis ennemmin stressata. Toin esille oman näkemykseni, että tuollainen pakottaminen kertoo minulle, että professorit eivät luota arvostelukykyyni. Ja vastaus siihen oli, että nii-in.

Mikä on sellainen työpaikka, jossa työkavereihin voi suhtautua tällä tavalla? Miksi proffat luulevat, että motivaationi ja järkeni ovat seiskaluokkalaisen pojan tasolla?

BB-kisa on ratkennut!

Pari viikkoa sitten käynnistynyt Big Brother JY -kisa on nyt saatu päätökseen ja äänet on laskettu.

Ylivoimaisella äänivyöryllä taloon valittiin:

Opintotuen Saija Kyllönen
Ilokiven ”kakskolmeviis” Kari
kandidaatti Vahvanen

ja tasan 2 ääntä per naama saivat ja sen myötä taloon joutuvat:

rehtori Aino Sallinen
Tuomas
Kirsi
Signe

nerokkaiden perustelujen ansiosta taloon pääsivät myös:

koposihteeri Perttu, koska talossa pitää olla joku, joka käsitti maksaa laskunsa ennen prokkiksen alkua

Kiril Mattila, koska talossa on kuitenkin niitä, jotka pitää itteään "pelimiehenä", joten Kiril vois sit tutkia ja analysoida niitä

Toni Peltonen, koska aina yksi totuudentorvi taloon tarvitaan

vararehtori Matti Leino pyöräilykypärässä, charmantti seuraihminen, solidaarisuuden ja logiikan äänenkannattaja

ja oma ääneni menee professori Jaakko Pehkoselle, joka ei kestä kolmea varttia pitempiä palavereita – haluisin nähdä, miten Jaakko kestää edes viikon talossa


Olisko siinä kakstoista? Aika vauhdikasta menoa luvassa - vai mitä?

Onnittelut valituille! Ja kiitokset kaikille kisaan ja keskusteluun osallistuneille!