Viikonlopun nurkilla tuli otettua pienet loppukiihdytykset ennen joulua. Totesin eilen illalla, että nyt viimein alkaa jouluvalmistelut, kun on saatu uusi pääsihteerikin JYY:lle. Toki töitä vielä riittää ja niitä teen mutta jospa tämä sosiaalinen ja poliittinen puoli vähän rauhoittuisi.
Perjantaina oli tiedekunnan pikkujoulut. Olimme Paviljongissa syömässä ja Nightwishin keikalla. Ilta alkoi kuohuviinitarjoilulla ja dekaanin puheella. Vuosi vuodelta ahistaa aina enempi jutut siitä, että tulostavoitteet on saavutettu, joten nyt pidetään pikkujoulut. Tämä firma on siis tuottanut tavoitteidensa mukaisen määrän liukuhihnamaistereita. En tiedä, mitä juhlimista siinä on.
Seuraavaksi oli ohjelmassa ruokaa. Rupattelimme mukavia ja riittävän punaviinimäärän innoittamina päädyimme tyttöjen kanssa jopa keskustelemaan ekonometrisista malleista. Ruoan jälkeen valuimme aika hitaasti konserttiin alakertaan. Porukkaa oli hirveästi ja lavalla asti ei näkynyt. Nightwish aloitti heti yhdeksän jälkeen mutta soitti kolme biisiä ja häipyi lavalta. Siinä vähän jo ehdittiin ihmetellä mutta pian kuulutettiin, että poistukaa rakennuksesta. Kipitimme lähimmästä ovesta pihalle palelemaan mutta palasimme pian takaisin sisälle. Ohjeiden mukaan olisi pitänyt ottaa takki ja poistua rakennuksesta. Eipä poistuttu, mikä oli ihan kannattava suunnitelma, koska konsertti jatkui lopulta. Noh, toivottavasti meidän työporukka ei joudu tositilanteeseen, koska sen verran hidasta eteneminen oli näissä paloharjoituksissa.
Lauantaiaamuna lähdin Helsinkiin Tieteentekijöiden liittokokoukseen. Ensin kuuntelimme Akavan puheenjohtajan ilmapalloteorioita. Aika paljon pystyy näköjään puhumaan, vaikka ei olisi mitään sanottavaa. Kokous meni muuten aika rennoissa merkeissä. Kun on tottunut äänestää rätkäyttämään SYLn liittarissa, ihmetytti hieman, miksi puheenjohtaja yritti viimeiseen asti sovitella. Syykin kyllä selvisi: kädennostoäänestys ei oikein onnistu, kun edustajilla oli kokouksessa enemmän kuin yksi ääni (mulla oli kolme) ja ihmisellä on vain kaksi kättä. No joo, ehkä tuohon olisi nyt jonkun kikan keksinyt.
Eilen valittiin ylioppilaskunnalle uusi pääsihteeri. Edustajisto äänesti tehtävään Minna Hautamäen heti suoraan ensimmäisellä kierroksella. Onnittelut Minnalle valinnasta ja onnea tulevaan tehtävään! Olen ollut Minnan kanssa tekemässä JYYn strategiaa ja arvostan suuresti hänen näkemyksiään ja vuorovaikutustaitojaan, joten hyvältä näyttää.
Valinnan jälkeen kokoonnuimme tietysti Sohwille. Ihmetystä herätti taas kerran syksyn erikoisuus: huono palvelu. Osa harkitsi jo kantapaikan vaihtoa. Mä en uskaltanut mennä edes baaritiskille, koska siellä on mulle vaan räyhätty koko syksy. Illan aikana saimme onneksi vastauksen meitä kaikkia askarruttaneeseen kysymykseen: Mitä Juha Koskinen aikoo seuraavaksi tehdä? Tosi oli taas kerran tarua ihmeellisempää, kun Juha yllätti meidät kaikki kertomalle, että aikoo hakea lääkikseen.
tiistaina, joulukuuta 18, 2007
torstaina, joulukuuta 13, 2007
APO-viikko, Seminaarinmäki
Tämä viikko on kulunut vauhdikkaasti. Maanantaina alkoi aikuiskouluttajan pedagogisten opintojen lähijakso ja siellä vierähti torstaihin asti. Lähijakso oli oikein mielenkiintoinen. Opin kaikkea uutta muun muassa voimauttavasti valokuvasta, tarinallisista menetelmistä ja Mezirowista. Oppimisryhmässä oli taas kerran meluisaa ja hauskaa. Hyvä niin.
Lintsasin lähijaksolta sen verran että kävin hammaslääkärissä, jossa käsittely kyllä kovenee joka kerta. Vieläkään ei aukea leuat kunnolla. Terveisiä taas sinne YTHS:lle!
Tänään oli perinteinen Kesäyliopiston hallituksen joululounas. Ruoka oli hyvää.
Lintsasin lähijaksolta sen verran että kävin hammaslääkärissä, jossa käsittely kyllä kovenee joka kerta. Vieläkään ei aukea leuat kunnolla. Terveisiä taas sinne YTHS:lle!
Tänään oli perinteinen Kesäyliopiston hallituksen joululounas. Ruoka oli hyvää.
perjantaina, joulukuuta 07, 2007
edustajiston järjestäytymiskokous ja JYYn pikkujoulut
Pari päivää on vierähtänyt perinteisissä merkeissä eli juhliessa. Ensin keskiviikkona oli uuden edustajiston järjestäytymiskokous, jossa edustajisto valitsi ylioppilaskunnalle puheenjohtajaksi Tiina Juujärven. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Olli-Pekka Koljonen. Hallitus vaikuttaa oikein toimivalta ja pätevältä porukalta. Onnittelut kaikille valituille!
Oppositiokin oli hyvin valmistautunut kokoukseen ja esitti hallitusehdokkaille kiperiä kysymyksiä. Puheenjohtaja joutui kommentoimaan omaa kannatustaan vaaleissa. O-P sai nimittäin 12 ääntä. Paras vastaus kysymykseen olisi kyllä ollut, että 12 ääntä on kuitenkin merkittävästi enemmän kuin Jarkon aikoinaan saamat viisi ääntä. Kokoomusopiskelijoiden Janne ”Sovinisti” Pitkänen joutui vastaamaan tiukkoihin tasa-arvokysymykseen ja päästi suustansa jo legendaariseksi muodotuneen lausunnon:
”Kyllä mä tykkään naisista ihan yhtä paljon kuin miehistä. Tai ehkä naisista jopa vähän enemmän.”
Eilen raahauduin muutaman mutkan kautta Opinkiven saunalle, jossa oli tarjolla glögiä ja loistavaa seuraa. Alkuilta kului kuulumisia vaihtaessa. Kun Henna ja Matti oli viimein nähty telkkarissa, vaihdoimme Ilokiven puolelle. Ohjelma alkoi väittelyllä sotaveteraanien ja poliitikkojen tärkeysjärjestyksestä. Miss Jyväskylä pärjäsi loistavasti Jarno Miettistä vastaan.
Ilta kului aika perinteisissä merkeissä: tanssittiin, tiliteltiin, puitiin pääsihteerivalintaa ja lopuksi tietysti kyseltiin, että kumman kaa. Tilitykset olivat ajoittain aika hämmentäviä ja niin perusteellisia, että Anneli hääsi meidät vessasta ulos, kun tilitys vain jatkui ja jatkui. Vaikeimmaksi ja suosituimmaksi kysymykseksi kumman kaa -osiossa osoittautui: Juho Kankaala vai Heikki Sivonen?
Oppositiokin oli hyvin valmistautunut kokoukseen ja esitti hallitusehdokkaille kiperiä kysymyksiä. Puheenjohtaja joutui kommentoimaan omaa kannatustaan vaaleissa. O-P sai nimittäin 12 ääntä. Paras vastaus kysymykseen olisi kyllä ollut, että 12 ääntä on kuitenkin merkittävästi enemmän kuin Jarkon aikoinaan saamat viisi ääntä. Kokoomusopiskelijoiden Janne ”Sovinisti” Pitkänen joutui vastaamaan tiukkoihin tasa-arvokysymykseen ja päästi suustansa jo legendaariseksi muodotuneen lausunnon:
”Kyllä mä tykkään naisista ihan yhtä paljon kuin miehistä. Tai ehkä naisista jopa vähän enemmän.”
Eilen raahauduin muutaman mutkan kautta Opinkiven saunalle, jossa oli tarjolla glögiä ja loistavaa seuraa. Alkuilta kului kuulumisia vaihtaessa. Kun Henna ja Matti oli viimein nähty telkkarissa, vaihdoimme Ilokiven puolelle. Ohjelma alkoi väittelyllä sotaveteraanien ja poliitikkojen tärkeysjärjestyksestä. Miss Jyväskylä pärjäsi loistavasti Jarno Miettistä vastaan.
Ilta kului aika perinteisissä merkeissä: tanssittiin, tiliteltiin, puitiin pääsihteerivalintaa ja lopuksi tietysti kyseltiin, että kumman kaa. Tilitykset olivat ajoittain aika hämmentäviä ja niin perusteellisia, että Anneli hääsi meidät vessasta ulos, kun tilitys vain jatkui ja jatkui. Vaikeimmaksi ja suosituimmaksi kysymykseksi kumman kaa -osiossa osoittautui: Juho Kankaala vai Heikki Sivonen?
Malja JYYn vahvoille naisille, Lilja ja Kirsi näyttävät esimerkkiä
Pääsin viimein kotiin kolmen jälkeen. Olin pesemässä hampaita, kun puhelin rupesi metelöimään. Jarkko soitti. Kirosin siinä mutta sain kuitenkin vastattua. Puhelimesta kuului vain kaamea huuto: "LILJA!" ja sitten luuri korvaan. Joo-o, toivottavasti olette kumpikin kunnossa.
perjantaina, marraskuuta 30, 2007
opiskelija on asiakas, MaE
Tiedekuntamme ainejärjestön kopo-vastaava kirjoitti ainejärjestön lehteen kirjoituksen: ”Opiskelija on asiakas”. Jutussa kopo-vastaava vertaa opiskelua parturissa käyntiin. Olin oikeasti aika järkyttynyt, kun tuon jutun luin. Kirjoitus on saanut aikaan kohtalaisen keskustelun täällä kahvipöydässä ja muutenkin. Samaa teemaa sivuttiin myös JYYn strategiakeskustelussa, joten tässä muutamia kommentteja molemmista keskusteluista…
Opiskelija ei ole asiakas, koska hän ei maksa opiskeluistaan (joojoo, veroja tietty myöhemmin) samalla tavoin kuin asiakas! On hyvin vaarallista lähteä määrittelemään opiskelija asiakkaaksi, koska siitä ei ole kovin pitkä matka oikeisiin hintalappuihin.
Oppiminen on yliopistossa opiskelijan omalla vastuulla – tai ainakin pitäisi olla. Ei opiskelu ole mikään kuppi kahvia, jonka voi kaataa suusta alas. Jos sellaista on tullut yliopistosta hakemaan, niin on kyllä ihan väärässä paikassa. Opiskelija on yliopistoyhteisön jäsen ja itse vastuussa oppimisestaan.
Keskustelin aiheesta myös APO-mentorini kanssa ja hän oli sitä mieltä, että asiakaslähtöisellä ajattelutavalla voi olla annettavaa yliopisto-opetuksessa ja sen kehittämisessä. Palautejärjestelmien käyttöönotto ja opiskelun etenemisen esteiden poistaminen ovat hyviä esimerkkejä.
Yliopisto-opintojen tavoite ei kuitenkaan ole opiskelijan tyytyväisyys vaan oppiminen. Sen takia täällä ollaankin (ainakin toivottavasti) enempi kiinnostuneita opiskelijoiden oppimisesti kuin asiakastyytyväisyydestä. On aivan varmaa, että kaikki opiskelijat eivät ole tyytyväisiä, jos opettaja esimerkiksi vaatii paljon ja yrittää töniä opiskelijoita pois omalta mukavuusalueeltaan. Silloin opiskelijat kuitenkin oppivat.
Lisäksi eräs professori on kuulemma sanonut, että kandi- ja maisteriopiskelijat ovat asiakaskontekstissa kyllä ihan bulkkia ja jatko-opiskelijat ovat avainasiakkaita. Että vähän kannattaisi miettiä, mille linjalle lähtee opiskelijoiden edunvalvonnassa!
Yliopisto haalii uusia "asiakkaita" hienolla Abioppaalla, jossa minäkin irvistelen. Esite on kyllä ihan hieno mutta en tajua, mistä esitteen tekstit on oikein revitty. Meidänkin tiedekunnan kohdalla on ihan epärelevanttia höpinää ja oppiaineita ei edes esitellä. Mun suuhun on laitettu kohtalaisen töksähtelevä tekstinpätkä. Eivätkö abit osaa lukea pää- ja sivulauseista muodostuvia virkkeitä?
Opiskelija ei ole asiakas, koska hän ei maksa opiskeluistaan (joojoo, veroja tietty myöhemmin) samalla tavoin kuin asiakas! On hyvin vaarallista lähteä määrittelemään opiskelija asiakkaaksi, koska siitä ei ole kovin pitkä matka oikeisiin hintalappuihin.
Oppiminen on yliopistossa opiskelijan omalla vastuulla – tai ainakin pitäisi olla. Ei opiskelu ole mikään kuppi kahvia, jonka voi kaataa suusta alas. Jos sellaista on tullut yliopistosta hakemaan, niin on kyllä ihan väärässä paikassa. Opiskelija on yliopistoyhteisön jäsen ja itse vastuussa oppimisestaan.
Keskustelin aiheesta myös APO-mentorini kanssa ja hän oli sitä mieltä, että asiakaslähtöisellä ajattelutavalla voi olla annettavaa yliopisto-opetuksessa ja sen kehittämisessä. Palautejärjestelmien käyttöönotto ja opiskelun etenemisen esteiden poistaminen ovat hyviä esimerkkejä.
Yliopisto-opintojen tavoite ei kuitenkaan ole opiskelijan tyytyväisyys vaan oppiminen. Sen takia täällä ollaankin (ainakin toivottavasti) enempi kiinnostuneita opiskelijoiden oppimisesti kuin asiakastyytyväisyydestä. On aivan varmaa, että kaikki opiskelijat eivät ole tyytyväisiä, jos opettaja esimerkiksi vaatii paljon ja yrittää töniä opiskelijoita pois omalta mukavuusalueeltaan. Silloin opiskelijat kuitenkin oppivat.
Lisäksi eräs professori on kuulemma sanonut, että kandi- ja maisteriopiskelijat ovat asiakaskontekstissa kyllä ihan bulkkia ja jatko-opiskelijat ovat avainasiakkaita. Että vähän kannattaisi miettiä, mille linjalle lähtee opiskelijoiden edunvalvonnassa!
Yliopisto haalii uusia "asiakkaita" hienolla Abioppaalla, jossa minäkin irvistelen. Esite on kyllä ihan hieno mutta en tajua, mistä esitteen tekstit on oikein revitty. Meidänkin tiedekunnan kohdalla on ihan epärelevanttia höpinää ja oppiaineita ei edes esitellä. Mun suuhun on laitettu kohtalaisen töksähtelevä tekstinpätkä. Eivätkö abit osaa lukea pää- ja sivulauseista muodostuvia virkkeitä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)