No niin, tässä vielä luvatut raportit European Christmas partysta ja auditoinnista. Kävin näyttämässä naamaani myös edustajiston järjestäytymiskokouksessa, joten siitäkin pari sanaa.
Viime lauantaina Jyväskylän Eurooppanuoret ja Eurooppalainen Keski-Suomi viettivät pikkujouluja. Oli oikein hyvät bileet! Dresscodea ”smart casual with Christmas twist” oli noudatettu varsin säntillisesti. Ruokaa oli hyvää ja sitä oli runsaasti - ainakin mun lautasella, mistä kiitokset Jarkolle. Paikalle olivat ilmaantuneet myös JENin uudet kyvyt, joten suhtaudumme luottavaisesti JENin tulevaan vuoteen. Anun ja Pertin kanssa päädyimme tilittämään jo heti alkuun ekonometrisistä malleista. Juhon kanssa väänsimme demareista ja rahasta, joka kasvaa puussa. Desibeleistä huolimatta olimme jälleen kerran samaa mieltä. Järjestelytoimikunta oli valinnut minut DJ:ksi, joten musiikki oli sen mukaista. Ylläriohjelmassa piti arvailla, kuka on Aino Sallinen ja kuka on Jutta Urpilainen. Pikkujouluista jatkoimme baariin.
Maanantaina kohdalleni osui yliopiston laatujärjestelmän auditointi. Olin yliopistotason opiskelijaryhmässä. Yllätyin itsekin aika paljon, kun haastattelu ei ollutkaan mikään tietokilpailu. Raati kyseli varsin konkreettisia asioita eikä tentannut, osasimmeko laatujärjestelmän ulkoa. Ensimmäisenä meiltä kysyttiin vaikuttamismahdollisuuksista. Raadin puheenjohtaja kohdisti kysymyksen ensimmäisenä mulle, joten ei kai siinä muu auttanut kuin huokaista syvään ja kertoa, että jatko-opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet ovat kehnot. Keskustelimme lisäksi muun muassa kirjastosta, yliopistoliikunnasta ja englanninkielisestä opetuksesta. Saa nähdä, miten yliopistolle käy.
Eilen ylioppilaskunnan edustajisto kokoontui järjestäytymiskokoukseen. Kokous oli tosin hieman muuttanut muotoaan, koska kaksi ensimmäistä tuntia meni toimintasuunnitelman käsittelyyn. Perustimme muutaman muun entisen puheenjohtajan kanssa rivijäsenten pöydän, josta huutelimme tarpeen mukaan. Pöytämme mielestä toimintasuunnitelma sisälsi aivan liikaa paperien kirjoittamista, joten tsemppiä vaan ens vuoden hallitukselle. Muutosesityskasan ja äänestysten jälkeen päästiin viimein asiaan. Ylioppilaskunnan puheenjohtajan kunniakkaaseen tehtävään valittiin Janne Pitkänen ja hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Soile Koriseva. Hallituskoalitio on mielenkiintoinen - siellä on kaikki ryhmät paitsi kokoomus, Sosialistiopiskelijat ja Pressure. Kokoomuksella on sitten ylioppilaskunnan pj:n paikka. Noh, itsepähän ovat tuollaisen - ööö... toimintakyvyttömän - hallituksen kasanneet, joten sen kanssa sitten elelevät.
perjantaina, joulukuuta 05, 2008
maanantaina, joulukuuta 01, 2008
tutkimusta ja alkoholitutkimusta
On ollut pari viikkoa hieman kiireisempää, joten on jäänyt päivittäminenkin vähän väliin. Kiireen syynä on ollut kaks asiaa (tai oikeastaan kolme): englanninkielinen luento ja esitys jatko-opintoseminaarissa. (Ja sen lisäksi on tullut vähän matkusteltua välillä Helsinki-Tampere-Nokia-Espoo-Kuopio.) Tässä on nyt pientä koontia viime parin viime viikon tapahtumista. European Christmas partysta ja auditoinnista raporttia myöhemmin.
Olen aika monta vuotta renkuttanut, että meidän pitää laittaa pystyyn kurssi, jossa luennoidaan ihan näistä meidän omista tutkimusaiheista. Nyt viimein sen saimme, kun Topics in spatial labour markets -kurssi alkoi. Kurssi luennoidaan englanniksi ja sen sisältö on oikein mielenkiintoinen - ainakin luennoitsijoiden mielestä. Oma luentoni käsitteli muuttoliikettä, erityisesti korkeakoulutettujen ja perheiden muuttoliikettä. Jännitin etukäteen kohtalaisesti, koska en oo ennen luennoinu englanniksi. Opiskelijat ilmeisesti saivat kuitenkin selvää jutuistani ja luennolla syntyi jopa keskustelua. Huh.
Jatko-opintoseminaari jännitti vähintään yhtä paljon. Tarkoitukseni oli saada yleisö vakuuttuneeksi, että jutuistani saa väitöskirjan kasaan. Olin esitystä varten (ja tietysti myös koko väikkäriä varten) kasannut jo teoriataustaa ja miettinyt kokonaisuutta. Sain ilmeisesti päässäni olevan sekasotkun järjestettyä paperille niin että proffien mielestä siitä tulee väitöskirja. Huh. Nyt mun vain tehdä aikataulu väitöskirjan loppu”metreille”. Hih, aikataulu kyllä aina onnistuu mutta täytyy ehkä hieman tehdä töitäkin, että pysyy aikataulussa.
Olinkin jo odotellut legendaarisen alkoholitutkimuksen jatkokyselyä. Yliopistolla on siis meneillään alle 35-vuotiaille työntekijöille suunnattu kysely aiheesta. Jatko-osa osui kohdalleni viime viikolla ja oli aivan yhtä hauska kuin viimeksi: ”Alkoholin juominen alle riskirajan (= 3 annosta!) on ajanhukkaa” - pitääkö paikkansa? Kyselyn lopuksi kysyin haastattelijalta, että mitä ihmettä te oikein tutkitte. Selvisi, että he eivät varsinaisesti tutki alkoholinkäyttöä vaan asenteita. Ihmettelin kysymysten muotoiluja ja minulle kerrottiin, että ne ovat hankalia, koska niiden pitää sopia sekä raittiille että juopolle. Noh, mielestäni kysymys: ”Kuinka paljon olet valmis ponnistelemaan pitääkseni alkoholinkäyttösi alle riskirajan (= 3 annosta!)?” ei varsinaisesti sovi kummallekaan. Noin luonnostaan vähän alkoholia käyttävien ei kai tarvitse ponnistella ja meidän muiden ei tulisi mieleenkään ponnistella.
Olen aika monta vuotta renkuttanut, että meidän pitää laittaa pystyyn kurssi, jossa luennoidaan ihan näistä meidän omista tutkimusaiheista. Nyt viimein sen saimme, kun Topics in spatial labour markets -kurssi alkoi. Kurssi luennoidaan englanniksi ja sen sisältö on oikein mielenkiintoinen - ainakin luennoitsijoiden mielestä. Oma luentoni käsitteli muuttoliikettä, erityisesti korkeakoulutettujen ja perheiden muuttoliikettä. Jännitin etukäteen kohtalaisesti, koska en oo ennen luennoinu englanniksi. Opiskelijat ilmeisesti saivat kuitenkin selvää jutuistani ja luennolla syntyi jopa keskustelua. Huh.
Jatko-opintoseminaari jännitti vähintään yhtä paljon. Tarkoitukseni oli saada yleisö vakuuttuneeksi, että jutuistani saa väitöskirjan kasaan. Olin esitystä varten (ja tietysti myös koko väikkäriä varten) kasannut jo teoriataustaa ja miettinyt kokonaisuutta. Sain ilmeisesti päässäni olevan sekasotkun järjestettyä paperille niin että proffien mielestä siitä tulee väitöskirja. Huh. Nyt mun vain tehdä aikataulu väitöskirjan loppu”metreille”. Hih, aikataulu kyllä aina onnistuu mutta täytyy ehkä hieman tehdä töitäkin, että pysyy aikataulussa.
Olinkin jo odotellut legendaarisen alkoholitutkimuksen jatkokyselyä. Yliopistolla on siis meneillään alle 35-vuotiaille työntekijöille suunnattu kysely aiheesta. Jatko-osa osui kohdalleni viime viikolla ja oli aivan yhtä hauska kuin viimeksi: ”Alkoholin juominen alle riskirajan (= 3 annosta!) on ajanhukkaa” - pitääkö paikkansa? Kyselyn lopuksi kysyin haastattelijalta, että mitä ihmettä te oikein tutkitte. Selvisi, että he eivät varsinaisesti tutki alkoholinkäyttöä vaan asenteita. Ihmettelin kysymysten muotoiluja ja minulle kerrottiin, että ne ovat hankalia, koska niiden pitää sopia sekä raittiille että juopolle. Noh, mielestäni kysymys: ”Kuinka paljon olet valmis ponnistelemaan pitääkseni alkoholinkäyttösi alle riskirajan (= 3 annosta!)?” ei varsinaisesti sovi kummallekaan. Noin luonnostaan vähän alkoholia käyttävien ei kai tarvitse ponnistella ja meidän muiden ei tulisi mieleenkään ponnistella.
sunnuntaina, marraskuuta 16, 2008
love, work and motivation
En ole saanut tällä viikolla kovin paljon aikaiseksi mutta kaikenlaista on tullut mieleen ja eteen...
Yrittäjyyden professori Koiranen keksi tutkijatapaamisessa, että meidän aineistolla voisi tutkia pariskuntayrittäjiä. Tsekkasin asian nopeasti, koska se itse asiassa kiinnosti minuakin. Koiranen innostui kuitenkin enemmän ja aiheesta pitäisi alkaa vääntää nyt paperia.
Keskiviikkona meillä oli aineopintojen seminaarin johdantokurssin palautepalaveri henkilökunnalle. Päätimme lisätä tiedotusta kyseisestä systeemistä, koska monet opiskelijat eivät vaan hoksaa sitä. Systeemi taitaa oikeasti olla aika monimutkainen. Keskustelimme jälleen kerran kvantitatiivisistä ja kvalitatiivisistä menetelmistä. Niitä molempia opetetaan meillä kaikille, mikä aiheuttaa valitusta. Opiskelijoiden ja ajoittain opettajienkin taidot ovat koetuksella mutta tulimme taas siihen tulokseen, että molempien näkökulmien jonkinlainen ymmärrys nyt vaan kuuluu akateemiseen yleissivistykseen.
Perjantaina proffa (ei siis Koiranen vaan ohjaajani) ilmestyi ovelle. Kävimme pienen keskustelun motivaatiosta ja sen puutteesta. Asialistalla oli myös aluetaloustieteen kurssien sisältö. Se on toki ihan relevantti asia mutta siitä olisi pitänyt keskustella opetussuunnitelmatyön yhteydessä.
Viikon aikana on myös tilitelty jonkin verran eri kokoonpanoilla. Aiheet ovat olleet perinteiset: love and work. Aika monet (melkein kaikki?) tuskailevat jommankumman osaston kanssa - tai sitten molempien. Oli terapeuttista huomata, että proffat ja ohjaus ovat samanlaisia yliopistosta ja kontekstista riippumatta. Tälläkään viikolla ei löytynyt vastausta ikuisuuskysymykseen: miten voi tietää, mitä oikein haluaa? Jos jollain on tästä jotain hajua, niin kirjottakaa pliis kommenttiosastolle. Toistaiseksi olen sitä mieltä, että ei mitenkään.
Eilen päädyin jakomielitautiseen tilanteeseen: kasasin luentoa koulutuksen merkityksestä talouden kasvulle ja kuuntelen netistä kasvatussosiologia luentoa, jossa paheksuttiin uusliberalistista koulutuspolitiikkaa - yhtä aikaa. Koko syksyn on ollut vähän sama olo ja nyt se konkretisoitui varsin perusteellisesti. Ajoittain mietin, onko kyseisessä vastakkainasettelussa mitään järkeä.
Vaikka viikko oli varsin tuottamaton, luulen, että olen nyt päässyt motivaationi pohjalle ja sieltähän on vain yksi suunta. Olen siinä kuuluisassa tilanteessa motivaationi kanssa, että olen vajonnut niin syvälle, että voin potkaista pohjasta vauhtia. Toivottavasti lähtisin vähitellen nousemaan pintaa kohti.
Yrittäjyyden professori Koiranen keksi tutkijatapaamisessa, että meidän aineistolla voisi tutkia pariskuntayrittäjiä. Tsekkasin asian nopeasti, koska se itse asiassa kiinnosti minuakin. Koiranen innostui kuitenkin enemmän ja aiheesta pitäisi alkaa vääntää nyt paperia.
Keskiviikkona meillä oli aineopintojen seminaarin johdantokurssin palautepalaveri henkilökunnalle. Päätimme lisätä tiedotusta kyseisestä systeemistä, koska monet opiskelijat eivät vaan hoksaa sitä. Systeemi taitaa oikeasti olla aika monimutkainen. Keskustelimme jälleen kerran kvantitatiivisistä ja kvalitatiivisistä menetelmistä. Niitä molempia opetetaan meillä kaikille, mikä aiheuttaa valitusta. Opiskelijoiden ja ajoittain opettajienkin taidot ovat koetuksella mutta tulimme taas siihen tulokseen, että molempien näkökulmien jonkinlainen ymmärrys nyt vaan kuuluu akateemiseen yleissivistykseen.
Perjantaina proffa (ei siis Koiranen vaan ohjaajani) ilmestyi ovelle. Kävimme pienen keskustelun motivaatiosta ja sen puutteesta. Asialistalla oli myös aluetaloustieteen kurssien sisältö. Se on toki ihan relevantti asia mutta siitä olisi pitänyt keskustella opetussuunnitelmatyön yhteydessä.
Viikon aikana on myös tilitelty jonkin verran eri kokoonpanoilla. Aiheet ovat olleet perinteiset: love and work. Aika monet (melkein kaikki?) tuskailevat jommankumman osaston kanssa - tai sitten molempien. Oli terapeuttista huomata, että proffat ja ohjaus ovat samanlaisia yliopistosta ja kontekstista riippumatta. Tälläkään viikolla ei löytynyt vastausta ikuisuuskysymykseen: miten voi tietää, mitä oikein haluaa? Jos jollain on tästä jotain hajua, niin kirjottakaa pliis kommenttiosastolle. Toistaiseksi olen sitä mieltä, että ei mitenkään.
Eilen päädyin jakomielitautiseen tilanteeseen: kasasin luentoa koulutuksen merkityksestä talouden kasvulle ja kuuntelen netistä kasvatussosiologia luentoa, jossa paheksuttiin uusliberalistista koulutuspolitiikkaa - yhtä aikaa. Koko syksyn on ollut vähän sama olo ja nyt se konkretisoitui varsin perusteellisesti. Ajoittain mietin, onko kyseisessä vastakkainasettelussa mitään järkeä.
Vaikka viikko oli varsin tuottamaton, luulen, että olen nyt päässyt motivaationi pohjalle ja sieltähän on vain yksi suunta. Olen siinä kuuluisassa tilanteessa motivaationi kanssa, että olen vajonnut niin syvälle, että voin potkaista pohjasta vauhtia. Toivottavasti lähtisin vähitellen nousemaan pintaa kohti.
maanantaina, marraskuuta 10, 2008
tutkijatapaaminen ja sähköpostiuudistus
Meidän tiedekunnan talossa on legendaarinen sali ”Telemaattinen studio”. Kahdeksan vuoden jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa studioon tänään. Noh, ei se nyt ollut niin ihmeellinen. Meillä oli tiedekunnan tutkijatapaaminen, jossa päätoimiset tutkijat ja tutkijakoulutettavat esittelivät omia juttujaan. Tutkimusaiheet olivat vaihtelevia ja mielenkiintoisia. Lopuksi piti vaan todeta, että kyllä oman talon sisällekin mahtuu hyvin erilaisia teemoja ja jopa tieteenfilosofisia lähtökohtia.
Noin muuten päivä meni säköpostilootaa pähkäillessä. Yliopistossa toteutetaan yleinen sähköpostiuudistus. Saamme kaikki uudet sähköpostiosoitteet. Lisäksi niiden, joilla on kaksi lootaa (opiskelijaposti ja työposti) pitää luopua toisesta. Opiskelijapostini on aivan täynnä ja ajoittain jopa tukossa. Siellä on myös lähes koko elämäni tai ainakin sen käännekohdat. Työposti on ihan okei mutta pelkään, että eräänä päivänä saatan olla ilman tunnuksia (jos rupean siis pelkäksi opiskelijaksi). Kahden postilootan strategia on ollut erittäin kätevä ratkaisu. Työpostia ei ole tarvinnut lomalla avatakaan ja jos joskus haluaa keskittyä (hyvin harvoin), niin ei sitten tarvitse avata opiskelijapostia. Nyt kaikki asia ja asian vierestä tulisi yhteen lootaan. Siitä voi seurata vähintäänkin kaaos.
Noin muuten päivä meni säköpostilootaa pähkäillessä. Yliopistossa toteutetaan yleinen sähköpostiuudistus. Saamme kaikki uudet sähköpostiosoitteet. Lisäksi niiden, joilla on kaksi lootaa (opiskelijaposti ja työposti) pitää luopua toisesta. Opiskelijapostini on aivan täynnä ja ajoittain jopa tukossa. Siellä on myös lähes koko elämäni tai ainakin sen käännekohdat. Työposti on ihan okei mutta pelkään, että eräänä päivänä saatan olla ilman tunnuksia (jos rupean siis pelkäksi opiskelijaksi). Kahden postilootan strategia on ollut erittäin kätevä ratkaisu. Työpostia ei ole tarvinnut lomalla avatakaan ja jos joskus haluaa keskittyä (hyvin harvoin), niin ei sitten tarvitse avata opiskelijapostia. Nyt kaikki asia ja asian vierestä tulisi yhteen lootaan. Siitä voi seurata vähintäänkin kaaos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)