Tieteentekijöiden seminaari ja liittokokous, Helsingin yliopiston juhlasali ja m/s Silja Serenade

Viikonloppu kului mukavasti yliopistopolitiikan ja ay-toiminnan merkeissä. Perjantaina oli Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton seminaari, josta jatkoimme liittokokousristeilylle. Kovin paljon en ehtinyt nukkumaan mutta onneksi mielenkiintoiset keskustelut, hyvä seura ja hirveä määrä hyvää ruokaa piristivät kummasti.

Seminaarin aloitti opetusministeri, joka korosti eri yliopistojen tasapuolisia resursseja. En oikein ymmärrä, mistä hän oli sen keksinyt, kun hallitus on viime aikoina lähinnä keskittynyt epätasapuolisiin resursseihin. Sivistysyliopisto mainittiin niin monta kertaa että bingoruudukon olisi voinut täyttää pelkästään sillä sanalla. Opetusministerin jälkeen valtiovarainministeriöstä kerrottiin, että yliopistoista heijastuu julkisuuteen vain valittaminen ja jarruttaminen. Noh, mitähän siitä voisi päätellä?

Kahvitauon jälkeen Björn Wahlroos kertoi näkemyksiään saksalaisesta ja amerikkalaisesta koulutusjärjestelmästä. Amerikkalainen oli tietysti se parempi. Wahlroos puhui paljon asiaakin ja hänen vauhdikas tyylinsä sai yleisön jopa reagoimaan. Wahlroosin mielestä ainoa toimiva laadun mittari on hinta, joten yliopistotkin kaipaavat hintalaput eli lukukausimaksut. Näin nerokasta lukukausimaksuperustelua en olekaan ennen kuullut. Jäin kuitenkin miettimään imagon ja mahdollisen brändin osuutta hintoihin. Jos Innovaatioyliopistossa opiskeleminen maksaisi enemmän kuin täällä meillä ja osa korkeammasta hinnasta tulisi brändistä, mittaisiko lukukausimaksu silloin todellista koulutuksen laatua?

Wahlroos ja puhujanpönttö, joka on samaa sarjaa kuin hänen kirjastonsa

Seminaarin jälkeen meidän tungettiin ensimmäiseen linja-autoon, joka osoittautui vähän niinkun proffien linja-autoksi. Laivalla ohjelmassa oli intialaisia tanssiesityksiä, karaokea, turkulaista pöytäseuraa ja perinteistä pomppimista tanssilattialla.

Asiaohjelma jatkui lauantaina liittokokouksessa. Kun paatti rantautui Tukholmaa, meidät teljettiin laivan konferenssiosastolle. Kokous oli hyvä. Akavan puheenjohtaja sai tilaisuudessa myös osuutensa julkilausuman muodossa. Onneksi hän ei kuitenkaan itse ollut paikalla, koska olisi saattanut kohdata jotain muutakin kuin julkilausuman. Äänestääkin vielä piti (lopputulos 56-55), joten emme ehtineet kaupungille ollenkaan. Kulutimme loppuiltapäivän laivan kannella. Illalla jatkui perinteinen meno.

Erittäin vakavahenkistä ja raskasta ammattiyhdistystoimintaa

Olen edelleenkin kohtalaisen vaikuttunut viikonlopun älykkäistä keskusteluista. Lauantaina päivällisellä biologi, fyysikko ja kaksi yhteiskuntatieteilijää pohtivat, olisiko maailmassa vähemmän sotia, jos naiset olisivat vallassa. Tax Freessäkin kailotettiin, että kaljan kaataminen on argumentaation jatko mutta tuopin heittäminen olisi väkivaltaa. Monesti oman tieteenalan ihmisen kanssa käydyt keskustelut ovat tosi tylsiä mutta kun tungetaan eri alojen tutkijoita ja opettajia samaan ruotsinlaivaan, syntyy uskomattoman nerokkaita keskusteluja.