Tällä viikolla olen ollut ihan kokopäivähoidossa kampuksella. Aamuisin on ollut opetusta, päivät olen vääntänyt konferenssipaperia ja iltasin olen käynyt jumpassa, kirjastossa tai muuten vaan notkunut täällä työpaikalla. Kyllä yliopisto on vähän tällainen aikuisten päivä(tai vuorokausi)koti. Paperin sain lopulta tänään lähtemään, joten hetken voi taas hengittää.
Karkauspäivän kunniaksi poikkean nyt hieman blogin linjasta eli luvassa on henk. koht. tilitystä ihan elämästä yleensä.
Viime aikoina ystävien kanssa käydyt keskustelut ovat olleet jotenkin tosi vakavia. On vauvauutisia (ei meillä), parisuhdeasiaa, mielenterveysongelmia, työhuolia ja huolia, kun ei ole töitä. Kaikki tuntuvat pähkäilevän vakavissaan elämäänsä. Jotkut uskaltavat tehdä ratkaisuja ja toiset yrittävät pitää kiinni siitä, mitä on. Voisko joku kertoa, miksi tämä elämä on nyt yhtäkkiä mennyt näin vakavaksi? Ennen vain naurettiin, saunottiin, juoruttiin ja opiskeltiin. Epäilen, että tämä on ilmastonmuutoksen syytä. Voitteko siis vaihtaa autot polkupyöriin ja sammuttaa valot, että saadaan meidän elämät taas raiteilleen, pliis.
Nyt täytyy lähteä ostamaan hame(kangasta) vuosijuhliin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Nimimerkki Pyöräilen ja sammutan kaikkien valot kertoo, että hän kyllä nauraa, juoruaa ja opiskelee ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Väliä sillä, että naurun syynä on koomisuuden mitat saavuttanut kamaluus ja että opiskelua harrastetaan mielenrauhan ja tasapainon ylläpitämiseksi.
Havaintosi vakavoitumisesta vetää kyllä vakavaksi. ;P
Ehkä se johtuu ystäväpiirisi iästä? Kun 30 vee lähestyy, alkaako itse kukin pitää tekemisiään ja tekemättä jättämisiään turhankin merkittävinä..?
Elämä muuttuu joo, eikä aina ole ihan varmaa, onko suunta hyvä. Vakavuus on kai lisääntymään päin, kun kerran jotkut vanhat ihmiset on jo ihan haudanvakavia... Haasteena on siis joko säilyttää jotain vanhasta iloisuudesta tai löytää uutta.
Tärkeintä ei kuulemma ole päämäärä vaan liike. Nuorempana liike pysyy yllä itsestään, vanhempana siihen pitää kiinnittää huomiota. Yhä vain aktiivisemmin. Joskus iltaisin lähestyvä keski-ikä vähän pelottaa...
Lähetä kommentti