torstaina, marraskuuta 02, 2006

vielä Puolimatkasta

Viimeinen kasvatustieteen aineopintoihin tarvittava kurssi oli Oppiminen ja tiedonkäsitys. Istuskelin professori Tapio Puolimatkan pitämillä luennoilla opetuksen filosofisista perusteista. En kehdannut tenttipaperiin kirjoittaa mutta kirjoitanpa nyt tänne, että kurssi oli kerta kaikkiaan tajunnanräjäyttävä.

Tässä vielä parhaita paloja kurssilta, vaikka olenkin ne jo aika monelle kertonut:

Ensimmäisellä luennolla pohdiskelimme ontologisia kysymyksiä. Mitä on olemassa? Ovatko nämä ympärillä olevat ihmiset olemassa? Tuleeko hulluksi, jos miettii näitä kysymyksiä? Kun luentoa oli kulunut lähes 3 x 45 minuuttia, luennoitsija rupesi lopettelemaan ja kysyi ”Jäikö teille epävarmuus siitä, mitä oikeasti on olemassa?” Täytyy myöntää, että hieman kyllä jäi.

Kerran luentosaliin käveli opiskelija, joka oli ilmiselvästi tullut väärään paikkaan. Luennoitsija oli parhaillaan selittämässä ”Jos mulla on lusikka ja mä syön sillä näin ja sitten mä taivutan sen mun ranteeseen rannekoruksi, että lusikka kulkee mukana ja sitten mä taas oikasen sen ja syön sillä, niin onko se silloin lusikka vai rannekoru?” Luentosaliin eksynyt opiskelija tajusi aika äkkiä olevansa väärässä paikassa.

luentomuistiinpanoista:

”Todellisuudessa kaikki ovat realisteja mutta konstruktivismia voi pyöritellä päässään ja leikkiä tällaista konstruktivismileikkiä.”

”hermeneuttinen näkökulma:
Stalin on suuri johtaja!”


Tenttikirjasta opin myös, että jos epäilee edessään olevan ihmisen olemassaoloa, se on merkki kognitiivisesta häiriöstä eikä filosofisesta lahjakkuudesta.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Heipsan Sipi, pakkohan täällä oli heti käydä lukemassa, että mitä kirjoittelet sohvan pohjilta, mutta hah etpä tietenkään kirjoittele sieltä, vaan joku todellisuuspohja tälläkin pitää olla.
Luulen, että käyn täällä vierailemassa aina silloin tällöin...
Muista, että on muutakin elämää kuin siellä kampuksella.
Sinua tervehtii tätisi Laura, joka omistaa muuten nykyisin kaksi jakkupukua, eli niinpä vaan minäkin muutuin oikeaksi tädiksi.